Halloween -lukuhaaste, Marrasjännitys, Lehtinen Väärä vainaja

Halloween -lukuhaasteen koonti

Yöpöydän kirjat järjesti mielentoisen lukuhaasteen. Kiitän haasteesta Niina. Luin haasteeseen seuraavat kirjat:

Erin Morgenstern Yösirkus
Marko Hautala Kuiskaava tyttö
Paula Silvonen Nukkemestari

Minihaasteiden paluu: 1/16 - I niin kuin... 

Satu palautti minihaasteet, joten syys- ja lokakuussa luettiin  annetun ohjeen mukaan

kirjoja, joilla on jotain tekemistä jonkin I:llä alkavan maan kanssa!

Lukemani kirjat:

Bonnie MacBird Veren taide

Lone Theils Kohtalokas merimatka

Katy Birchall It girl

Zoe Sugg Girl Online

Alan Bradley Loppusoinnun kaiku kalmistossa

Johanna Elomaa Säästä ajatuksesi eläviä varten 

S. K. Teemayne Jääkaksoset  

Tuijata järjestää hyytävän Marrasjännitystä teemaviikon ajalla 1.-7.11.2016 ja minähän lähdin mukaan.

Ensimmäisenä luettuna tuleekin heti Tuija Lehtisen Väärä vainaja. En ole lukenut viikkoon oikein yhtään mitään, joten maistellaan viikon verran jännäreitä.
Aikomukseni on saada loppuun Kai Ekholmin Tähtisilmä. Ehkä ehdin lukea kolmannenkin.

Tuija Lehtinen Väärä vainaja - Erja Revon tutkimuksia
Crime Time 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Tuija Lehtinen on minulle nimenä ennestään tuttu, mutta aiemmin en ole lukenut hänen kirjojaan. Kirjan takakansi esittelee hänet viihde- ja nuortenkirjojen tekijänä. Luen vähemmän kevyempää viihdettä, sillä etenkin romanttiset tarinat tökkivät eniten. Kirjallinen kotini on maailmankirjallisuudessa, mutta välipaloina nautin dekkareita ja YA:ta. Myös maailmanmaineen niittänyt chick-lit maistuu ajoittain. Väärä vainaja aloittaa Erja Revon tutkimuksia -sarjan.

Erja Repo jäi alimman ammatillisen eläkeiän saavutettuaan eläkkeelle poliisin työstään. Monet kollegat olivat olleet yllättyneitä Erjan ratkaisusta. Repo on parkkiintunut sinkkunainen, jolla riittää virtaa. Silmissä siintää moottoripyöräreissu Keski-Eurooppaan. Erja tyhjentää äitinsä kuolinpesää ja kohtaa lapsuudenkotiaikaisen koulukaverinsa tyttären. Jenni Kennedy kaipaa apua mystisessä tapauksessa, joten Erja päätyy selvittelemään tämän ongelmia. Jenni on vakuuttunut, että hänen edesmenneen kummitätinsä uurnassa on väärän vainajan tuhkat.

Erja nyökkäsi. Nyt hän muisti vastapäisen naapurin tytön, joka oli ollut vuotta ylemmällä luokalla. Vaaleita taikinanaamoja kummatkin, niin äiti kuin tytär. Erja oli luokitellut Anna-Kaisan hidassoutuiseksi typerykseksi heti ensitapaamisella, eikä mielipide ollut muuttunut jatkossa. Tyttö oli yrittänyt ystävystyä Erjan kanssa, ja hänestä olisi voinut muodostua rasite, jos hän olisi päässyt lukioon.

Repo yrittää selvittää Jennin kummitädin Outi Liinojan kohtaloa. Virallisten dokumenttien mukaan Outi Liinoja on kuollut ja haudattu tuhkaamalla. Vainajan kuolintodistuksessa on kumminkin ristiriita toisen käden sormissa. Jos Liinoja ei olekaan vainaja, niin kuka on haudattu hänen sijastaan? Myös Outin lupailema perintö on huvennut taivaan tuuliin. Repo huomaa pian tutkivansa Liinojan tapausta, sillä tapauksessa ilmenee enemmän kuin tarpeeksi ristiriitaisia asioita.

Tutkimukset kuljettavat Erjaa pitkin pääkaupunkiseutua aina Leppävaaran Tornista, Munkkivuoren kerrostaloon ja Pähkinärinteen pubeihin. Erja huomaa pian, kuinka vaikeaa salapoliisintyö on ilman poliisin virkamerkin suomia valtuuksia, kun rikoslaboratoriot ja arkistot eivät ole käden ulottuvilla. Erjan omanlaista tukijoukkoa ovat ex-kollega ja Erjan aikanaan vankilaan passittama pikkurikollinen. Tarinan lomassa Erja rentoutuu palapeliä kasaamalla grappalasillisten äärellä. 

Erja palasi kotiin ja päätti rentoutua palapelin ääressä. Hän haki lasin ja grappapullon. Parin siemauksen myötä Vattulainen alkoi ykskaks pyöriä Erjan mielessä. Miksi mies teki yhteydenotoista niin monimutkaiset? Miksi tämä ei soittanut suoraan tai tullut painamaan ovisummeria?

Kannen kuvan palapeli ja kissankuvatus liittyvät tarinaan, mutta kissojen kohtalo ei ole kiva. Olen seurannut kiusaantuneena parin vuoden ajan lasten ja lemmikkien kohtaloa dekkareissa. Nykydekkareiden pakollisena elementtinä tuntuu olevan lapsiuhri, schäfer (rotu erityinen suosikki) tai kissa. Vasta blogiaikana olen tarttunut kovempiin dekkareihin, sillä ennen pysyttelin Mari Jungstedtin ja Camilla Läckbergin kirjoissa. Suvi Ahola kirjoitti Helsingin Sanomissa, että syksyisillä kirjamessuilla keskusteltiin dekkarin väkivallasta. Ahola analysoi, että Pohjoismaisten dekkarien raaistumisen taustalla on kilpailu ja tarve erottua joukosta.

Tapa oli jatkunut isän eläköidyttyäkin, ja tilanne oli muuttunut vasta pari vuotta sitten isän kuoltua. Äidistä oli tullut mariseva, huomiota ja sääliä kerjäävä muka avuton vanhus. Erja oli monesti toivonut, että äiti olisi kuollut ennen isää. Silloin isä olisi voinut aloittaa uuden elämän ja toteuttaa unelmiaan, joille äiti oli nyrpistänyt nenäänsä.

Tuija Lehtisen Väärä vainaja on mielenkiintoinen sarjan aloitus. Sarjan päähenkilö on myös vanhempi kuin perinteiset kollegat. Denice Rudbergin ja Ann Cleevesin tyyliin sankari on enemmän viisi- ja kuusikymppinen kuin kolmikymppinen yksinhuoltaja.  Erja on itsenäinen ja itsellinen, ehkä hieman liiankin. Ehkä ammatti on muovannut hänestä omanlaisensa, sillä hänellä ei ole edes perheenjäseniä tukiverkkona. Välit vanhempiin eivät olleet heidän eläessään kovinkaan kummoiset, ehkä isään jonkinlaiset. Aivan varmasti luen Lehtisen dekkareita jatkossakin, sillä Erjan henkilöhahmo on naisena kiinnostava.

Blogeissa toisaalla: Tuijata