Håkan Nesser Carmine Streetin sokeat
Alkuteos: Maskarna på Carmine Street 2009
Suomentaja: Aleksi Milonoff
Alkuteos: Maskarna på Carmine Street 2009
Suomentaja: Aleksi Milonoff
Kustantaja: Tammi 2016. Oma ostos.
Håkan Nesser on
ruotsalainen kirjailija. Jostain syystä en ole aiemmin lukenut hänen kirjojaan,
vaikka kolme kirjaa on odottanut lukemista, sillä hyllyssäni ovat Kim Novak ei uinut Genesaretinjärvessä, Pääsky,
kissa, ruusu, kuolema ja Sukujuhlat.
Carmine Streetin sokeat on psykologinen trilleri pikkutytön katoamisesta. Kysymys
on kadonneesta ihmisestä aivan kuin kesällä lukemassani Caroline Erikssonin Kadonneissa. Tunnelma ei muutu missään
vaiheessa yhtä painostavaksi. Nesserin tarina on miellyttävä lukea, mutta minun
oli toisteltava useamman kerran itselleni lukiessani, että kirjailija on
ruotsalainen.
Tarinanmiljöö on New York.
Taidepiirit tulevat niin liki, että yhdistän Nesserin kirjan Michael
Cunninghamin kirjaan Illan tullen. Myös
Paul Austerin ja Siri Hustvedtin kirjallinen maailma tulee liki. Carmine Streetin
sokeat kertoo myös ihmissuhteista, parisuhteesta. Se on myös avioliittoromaani
ja parisuhderomaani.
Kuukauden kuluttua Winnie pääsi pois Rozenhejmistä. Olin sairaala-aikana myynyt Wallenerstraatin talomme ja vuokrannut pienen asunnon Maardamista.
Pariskunnan neljävuotiaan
Sarah-tyttären katoamisesta on kulunut puolitoista vuotta. Lasta ei löydy,
lunnaita ei vaadita ja tutkimukset junnaavat paikoillaan. Erik on valmis
myöntämään realiteetit, mutta Winnie uskoo Sarahin olevan elossa. Erik aloittelee
uutta kirjaansa Winnien paetessa maalaamiseen.
Jokin Winnien käytöksessä oudoksuttaa. Winnie tuntuu lipuvan aina vain
kauemmaksi. Erik tarkkailee vaivihkaa vaimoaan, joka herättää käytöksellään
kysymyksiä. Erik saattaa nähdä vaimonsa kaupungilla, mutta tämä kieltää
olleensa edes paikalla. Eläkkeellä oleva yksityisetsivä Edwards on Erikin
apuna. Erik selvittää
Winnien menneisyyttä ja murtavia salaisuuksia. Oliko heidän muuttonsa New
Yorkiin sattumaa? Kuka tuntee kenetkin ja millä nimillä? Winnie oli hoidossa tapahtuneen jälkeen, mutta
onko hänen mielenterveytensä romahtamassa uudelleen?
”Miksi te muutitte New Yorkiin?” herran Edwards kysyy pidettyään taas pienen tauon. Ymmärsin, että ajatuksena oli päästä irti tyttärenne tragediasta. Saada siihen etäisyyttä, niin sanoakseni.”Niin minäkin ymmärsin”, sanon. Sikäli kuin jotain ymmärsin.”
Carmine Streetin sokeat pitää lukijan tiukassa otteessaan
loppuun asti. Loppu on yllättävä, selkeä ja täydellinen. Aion hankkia Nesserin loput puuttuvat
kirjat, sillä vakuutuin kirjailijasta. Nesser on upea tarinankertoja ja iloitsen kirjailijalöydöstäni.
Blogeissa toisaalla: Kristan kirjat
Onko kenelläkään listaa, missä järjestyksessä Nesserit pitäisi lukea? Eli onko listaus oikein? Miten olen voinutkin sivuuttaa kaikki nämä?
Van Veeteren -sarja
Toden ja ilveen verkko
Kaalbringenin kurkunleikkaaja
Kotiinpaluu
Syntymämerkki
Komisario ja hiljaisuus
Münsterin juttu
Carambole
Ewa Morenon juttu
Pääsky, kissa, ruusu, kuolema
Tapaus G - murha menneisyydestä
Gunnar Barbarotti -sarja
Sukujuhlat
Kokonaan toinen juttu
Herra Roosin tarina
Yksinäiset
Pikku-Burman teurastajatar
Nesserin rauhallinen poljento on miellyttävän täsmällistä vaan ei tahmeaa. Hän luotaa ja pukee sanoiksi viiltävän terävästi ne kiusalliset ja ahdistavat tilanteet ja tuokiot, jolloin olemme parisuhteessa eksyksissä: emme ymmärrä kanssakulkijaamme, - emmekä itseämme.
VastaaPoistaJos ei Nesser hengästytä, niin ei taatusti pitkästytäkään; tasapainoinen miellyttävästi eteerinen ja edukseen poikkeava teos, jossa rikoksella on sivuosa, jättää vekkulin lukujäljen kuin myös
Aleksi Milonoffin luonteva käännnös. Nesser on genrensä ehdotonta eliittiä:)
Poljento oli sen verran hidas, että yksin se ei olisi ollut riittävä. Nämä muut teemat tekivät siitä enemmän ja siksi pidin kirjasta kokonaisuutena.
PoistaVaikka minua ei ehkä Nesserin tahti hengästyttänyt, niin jotain tässä kokonaisuudessa oli joka sai minut pyörryksiin. Varmaankin juuri tuo, mistä Ullakin mainitset: Nesser on mahtava tarinankertoja. <3
VastaaPoistaKrista, ehkä se se jokin, joka teki tarinasta enemmän kuin pelkän dekkarin. Ei ehkä kovin hyvä ilmaisu, mutta tarkoitan, että tarinan lukisi joku sellainenkin, joka ei niin välitä dekkareista. Nesser vain koukutti minut. Täytyy listata Nesserin sarjat ja etsiä ne lukuun.
PoistaNesser on minullakin jäänyt täysin väliin. Pitäisi varmaan tutustua.. olen jopa miettinyt jotain ruotsalaisten dekkaristien teemaviikkoa tms, sieltä suunnalta kun ilmestyy kiinnostavia dekkareita siihen tahtiin ettei meinaa perässä pysyä. :)
VastaaPoistaHassua, että kumpikin on ohittanut. Minulla on toinenkin kummajainen eli Leif GW Persson. Neljää kirjaa hyllyssä lukematta. Tuo viikko olisi minunkin makuuni.
PoistaOlen joitain lukenut ja tämän vasta aloitin, no minulle jotenkin hidas alku mutta en vielä luovuta :)
VastaaPoistaOnhan tämä hitaampi, tämä on enemmän parisuhdetta ja salaisuuksia. Luin tämän sopivaan aikaan, olen syyskuussa yksin viikonloppuja ja silloin trillerit saavat olla hyvin mietoja.
Poista