Sivut

lauantai 27. elokuuta 2016

Jeffrey Eugenides Virgin Suicides - Kauniina kuolleet



Jeffrey Eugenides Virgin Suicides - Kauniina kuolleet
Alkuperäisteos Virgin Suicides, 1993
Suom. Juhani Lindholm
Otava, 2003. Kotikirjasto.

Aethusa cynapium hukanputki
Eugenidekseltä on suomennettu kolme teosta Virgin suisides –Kauniina kuolleet  (2003), Middlesex (2003) ja Naimapuuhia (2012). Virgin suicides on myös elokuvana, jonka on ohjannut Sofia Coppola.  Elokuva on hyvä, mutta minua haittasi perheenäidin roolissa Kathleen Turner, sillä en saanut sopimaan häntä tiukan, uskonnollisen äidin rooliin. Tämä on minun ihan ikioma ongelma, sillä en arvostele Turneria taitoja.

Tarinan ajankuvana on 1970-luku ja miljöönä on Michiganin esikaupunki. Kirjan teemoina ovat nuoruus, teinit, muistaminen, viattomuus ja uskonnollisuuden vaikutus perheessä. Virgin Suicides on hieman unenomainen kertomus viidestä Lisbonin sisaruksesta. Cecilia, Lux, Bonnie, Mary ja Therese tekevät kukin vuorollaan itsemurhan. Tämän voi kertoa, koska tämä kerrotaan kirjan ensimmäisillä riveillä.


Sinä aamuna, kun viimeinen Lisbonin tyttäristä teki itsemurhan - kyseessä oli Mary, ja hän teki sen unilääkkeillä kuten Therese aikaisemmin - ambulanssimiehet tiesivät täsmälleen, missä heidän talossaan säilytettiin veitsiä, missä sijaitsi kaasu-uuni ja missä oli se kellarikerroksen kattoparru, johon saattoi sitoa hirttoköyden.


Virgin suidides kulkee niin menneessä kuin nykyhetkessä. Naapuruston pojat lumoutuivat Lisbonin perheen teinitytöistä. Romaanin kollektiivisena kertojana toimivat nämä naapurin pojat, jotka puhuvat Lisbonin tytöistä vielä vuosia sen jälkeen, kun viimeisimmänkin päivät ovat päättyneet.  Poikien kertomaa ei yksilöidä, mutta nuoruuden tragediaa he eivät unohda.


Tapasimme toisiamme melkein päivittäin ja kävimme uudestaan läpi todistusaineistoa. Luimme ääneen Cecilian päiväkirjoja (tuohon aikaan erityisen suosittu oli kohta, jossa kuvattiin Luxia rannalla kokeilemassa onko vesi kylmää, seisomassa kuin flamingo yhdellä jalalla, toinen polvi koholla). Mutta aina meille jäi näistä istunnoistamme tunne, että kuljimme kohti umpikujaa, ja sen myötä turhauduimme yhä pahemmin.


Kirjan aihe sinällään ei ole valoisa, mutta kirjan luettuaan se ei tunnu pahalle. Syy tyttöjen itsemurhaan jää perheen sisälle, mutta kukin voi tehdä omat päätöksensä. Pojat ovat keränneet todisteita, he keskustelevat tapahtuneesta. Perheen isä oli lempeä matematiikanopettaja, joka olisi hyväksynyt enemmän vapautta ja  sallinut vapaamman kasvatuksen. Perheenäidin ylisuojeleva asenne, kiihkeys hallita ja tukahduttaa saattoi olla ratkaiseva tekijä. Tyttöjen elämä oli hyvin säädeltyä, sillä poikien kanssa ei saanut olla missään tekemisissä.
Toisaalta kukin meistä voi miettiä, mihin elämä päättyy ennen lukiota?  Itse mietin kahta tapausta, joissa toisessa oli syynä riita poikaystävän kanssa, sekava juhlailta ja lähellä lampi ja toisessa hyvin ahdasmielinen koti.  Kummassakin tapauksessa saattoi hyvin olla syynä epämiellyttävä testin tulos, sillä ulkopuolisesta elämäntuska ei tuntunut riittävälle syylle.  Tuollainen toteamus rakentuu tietenkin havainnoille, jotka näkevät kauneutta, osaamista,
 menestymistä ja hyvien ystävien läsnäoloa.

Tohtori tapasi herra ja rouva Lisbonin ja suositteli näille kotikurin höllentämistä. Hänen mielestään Cecilialle olisi hyödyksi, jos hänellä olisi jokin koulun säännellyn ilmapiirin ulkopuolinen sosiaalinen kanava, jonka välityksellä olla yhteydessä miespuolisiin ikätovereihinsa. Kolmentoista vuoden ikäisenä Cecilian tulisi saada käyttää ehosteita muiden ikäistensä tyttöjen tavoin, jotta hän voisi tuntea yhteenkuuluvuutta näihin.

Ei lopultakaan ollut väliä minkä ikäisiä he olivat olleet ja että he olivat olleet tyttöjä, vain sillä oli merkitystä, että me olimme rakastaneet heitä eivätkä he olleet kuulleet meidän kutsuamme, eivätkä kuulleet nytkään, kun me jo kaljamahaisina ja kaljuuntuvina kutsumme heitä täältä puumajastamme ja pyydämme heitä tulemaan pois huoneista, joihin he astuivat saadakseen olla ikuisesti yksin, yksin itsemurhassa, kuolemaakin syvemmässä paikassa josta me emme ikinä löydä palasia kootaksemme heidät uudestaan.

Jeffrey Eugenidesin Naimapuuhia ja Middlesex tekevät kiusallaan tästä kirjailijan heikoimman, vaikka tämä on hyvä kirja.  En vain syttynyt tähän teokseen samalla tavalla. Virgin suicides on kaunis, hieman utuinen tarina, jonka tytöt ovat eteerisen viehkeitä keijuja.

Blogeissa toisaalla:  Aletheia, Kirjaneidon tornihuone,

4 kommenttia:

  1. Minulle tämä on edelleen paras Eugenides. Kertoja-asetelma, amerikkalainen esikaupunkialue ja keskiluokkainen elämäntapa sekä nuorten seksuaalisuuden aiheuttama jännite luovat tässä niin mahdottoman herkullisen ja kiehtovan rakennelman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea näitä on arvottaa keskenään, kaikki kolme ovat loistavia. Naimapuuhia on ehkä täydellisin minulle, jos oikein pinnistelen, täydellinen kirja. Tuo sosiaalinen arki tulee hyvin esille tässä.

      Poista
  2. Voi järkyttävä mikä aihe. Kun tulee sellainen hetki, että pystyn lukemaan aiheesta, niin etsin tämän kirjan käsiini. huh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, aihe järkyttää, mutta kirja ei ole ankea tai toivoton. Uskoisin sinun pystyvän lukemaan. Tästä ei jää edes painostavaa, pahaa oloa.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!