Terhi Rannela Frau ja Naisten aakkoset F

Terhi Rannela Frau.

Karisto 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

 Löysin Terhi Rannelan luettuani viime vuonna kirjan Läpi yön.  Otin Fraun lukuun, koska sitä on kehuttu kovasti. Luin pohjaksi Laurant Binet’n kirjan HHhH.  Suosittelenkin tuon kirjan lukemista, jos Fraun henkilöhahmo on vieras. Oman lukuelämykseni takia en suosittele sitä pohjalle, korkeintaan rinnalle, mutta mieluiten Fraun jälkeen. Binet’n kirja on todella erinomainen ja vaikuttava, jopa dekkarimaisen jännittävä. Todennäköisesti en tuo tuota kirjaa blogiini, vaikka sen hankinkin omaksi.

Fraun päähenkilö on vanha nainen Lina Heydrich. Hän on natsipyöveli Reinhard Heydrichin leski. Linan yhteys Suomeen oli minulle vieras.  Lina päättää kertoa tarinansa vielä kerran valitsemalleen toimittajalle – siitä onnellisesta elämästä. Lina eli elämänsä onnellisinta aikaa 1940-luvulla. Hänen miehensä oli ylennetty Böömin ja Määrin protektoraatin käskynhaltijaksi ja perhe asettautui ylelliseen kartanoon Prahan lähelle. Lina eli kuninkaallista elämää ruusupuutarhaa ja lapsiaan hoitaen. 

Kun Lina ei enää jatkanut aiheesta, Reinhard poimi veitsen hänen kädestään ja pesi sen, pyyhki kasvonsa valkoiseen pyyhkeeseen, suuteli vaimoa poskelle.

- Mene nukkumaan. Käyn suihkussa ja tulen sitten perässä.

Lina palasi vuoteeseen. Sideharso olisi pitänyt vaihtaa, mutta hän ei kehdannut.

Kun Lina aamulla heräsi kapeasta vuoteestaan, huoneessa ei ollut divaania, ei salkkua, ei univormua, eikä talon kylpyhuoneessa koskaan ollut ollut miesten parteveistä.

Kirjassa Lina elää Fehmarin saarella Todendorfin kylässä Pohjois-Saksassa. Linan kertomuksen motiivina on oikeudenmukaisuus, sillä vuosikymmenien ajan hänen miehestään on kerrottu karkeita valheita, mutta nyt Lina aikoo kertoa totuuden.  Hänen valittunsa on keltaisten ruusujen kanssa saapuva toimittaja Erich Richter. Richterillä on oma motiivi kiinnostua Linasta, mikä selviää vasta kirjan lopussa. Kirjassa vuorottelevat Linan ja Erichin keskustelut toukokuussa 1984 ja toisaalla eletään Prahaan tapahtumissa vuonna 1942. Erich haluaisi nähdä Linan katumuksen, mutta Lina haluaa oikeutta miehelleen. Kirjassa on yksityiskohtia, jotka iskevät lujaa lukijaa silmille. Heydrichin salamurhasta seurauksineen tuli pala järkyttävintä sotahistoriaa, kuten Lidicen kylän hävitys.

Lina ei kertonut vieraalleen, että joka yö hän näki miehestään unta. Uni oli kuin meri, jossa Lina ui Reinhardia kohti, mutta tämä loitontui kaiken aikaa. Käänny takaisin, mies kuiskasi. Anna minun jo mennä. Linan suu täyttyi suolaisella vedellä, hän vajosi pinnan alle ja säpsähti hereille.

Linan elämä romuttuu Prahassa tapahtuneeseen iskuun, kun Reinhard Heydrich joutuu salamurhan yrityksen kohteeksi toukokuussa 1942, sillä operaatio Anthropoid–attentaatin tavoitteena oli surmata Reinhard Heydrich. Vakavasti loukkaantunut uhri kuljetetaan sairaalaan, jossa Heydrich sinnittelee elossa kymmenen päivää.  Frau kertoo tarinan kiistellyn natsikenraalin vaimon näkökulmasta. Se on tarina suuresta rakkaudesta ja vallanhimosta. 

Operaation päämääränä on salamurhata Tsekkoslovakiassa toimiva saksalainen käskenhaltija herra Heydrich. Pienempi laatikko sisältää tarvikkeet Heydrichin surmaamiseksi hänen ajaessaan kartanostaan Prahassa sijaitsevaan toimistoonsa. 

Lina Heydrichilla on myös yllättävä yhteys Suomeen, sillä leskeksi jäätyään hän avioitui 1960-luvulla teatterinjohtaja Mauno Mannisen, Anni Swanin pojan kanssa. Sukunimen häivyttäminen ja ympäristönvaihdos tuntuivat hyvälle vaihtoehdolle. Onni ei ollut kuitenkaan kestävää, sillä liitto oli solmittu järkisyistä. 

Historiallinen romaani on ja ei ole minun juttu. Minulla on joitakin kauhuteemoja, joista ylivoimaisin inhokkini on kotimaiseen kartanomiljööseen sijoittuva historiallinen romaani.  Toinen maailmansota vaikutuksineen ilman sotatantereita, brittiläinen kartanomiljöö sekä yhteiskuntakriittinen kuvaus kiinnostavat minua. Sotateemaa pyrin välttelemään kaikin tavoin. Frau on erittäin hieno romaani, vuoden kärkeä. Tähän mennessä vain Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa on kiivennyt Fraun ohi. Todennäköisesti Binet’n teos haalisti omaa lukukokemustani.  Rannelan kirja on vahva ja lukijaa koetteleva. Voiko tämä aihe vanhentua? Voiko aiheen kirjoittaa puhki? Luulen, että meidän on luettava muistaaksemme, että tämä pala Euroopan lähihistoriaa ei pääsisi unohtumaan mielistämme. Lukeminen on meidän osamme.

Blogeissa toisaalla: Arja, Elina, Omppu ja Tuijata

Tarukirjan haaste jatkuu ja vuorossa Naisten aakkoset  

F

Kuka on suosikkikirjailijasi?

Oriana Fallaci

Oriana oli italialainen journalisti ja kirjailija. Tekee pahaa ohittaa Ferrante, mutta… Tässä kirjaimessa ohittuu useampi minulle tärkeä kirjailija. Olen Carol Flynnin lukija. Monika Fagerholm on minulle tärkeä.

2. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?

Fanny Churberg (1845–1892) oli maamme merkittävimpiä maisemamaalareita.  Kuutamossa on mieletön tunnelma.

3.  Kaksi vaihtoehtoista kysymystä (voit tietysti vastata molempiin, jos haluat): 

b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? 

Mietin tätä kysymystä ja en pääse itseni kanssa sopuun. Mietin Anne Frankin ja Marilyn Frenchin välillä. En pysty tekemään päätöstä Marilynin hyväksi. Toisaalta Frenchin ohittaminen on väärin Naisten aakkosissa. Mutta luulen, että Marilynkin hyväksyisi tämän. 

Naisten aakkoset:

A
B
C