Amélie Nothomb: Nöyrin palvelijanne

Amélie Nothomb Nöyrin palvelijanne
Alkuteos  Stupeur et tremblements (1999)

Suomentaja  Annikki Suni

Otava 2001. Kotikirjasto.

 

Olen juhannuksesta lähtien kärsinyt aikapulaa lukemisen suhteen. Naisten aakkoset ja erilaiset lukuhaasteet ovat olleet postausteni pelastajia. Nastenviikonkin luvut jäivät haaveeksi.

Amélie Nothomb on belgialainen kirjailija, jonka teoksia on käännetty yli 30 kielelle. Nothomb on diplomaattiperheen tytär ja asui lapsuutensa Japanissa.  Häneltä on suomennettu neljä teosta, joista tunnetuin on Nöyrin palvelijanne ja josta on tehty myös samanniminen elokuva. Muut Nothombilta suomennetut ovat Vaitelias naapuri (1997), Antikrista (2006) ja Samuraisyleily (2009). Nothombin kirjoissa on paljon omaelämänkerrallisia aineksia.

Nuori, akateemisesti koulutettu belgialainen Amélie saa tulkin työpaikan Yumimoton suuryrityksestä Japanissa.  Amélie halusi päästä Japaniin töihin, sillä hän kaipasi lapsuutensa maisemia Japanissa. Tosin hyvä kielitaito osoittautuu vähitellen myös esteeksi, sillä vieras kulttuuri pitää hänet ulkopuolisena.

Opin pian kunkin tavat: herra Saitolle puoli yhdeksältä mustaa kahvia. Herra Unajille maitokahvia ja kaksi sokeripalaa kymmeneltä. Herra Mizunolle mukillinen Coca-Colaa tunnissa. Herra Okadalle viideltä englantilaista teetä maitotilkan kera. Fubukille vihreää teetä yhdeksältä, mustaa kahvia kahdeltatoista, vihreää teetä kolmelta ja viimeinen musta kahvi seitsemältä – hän kiitti minua aina ihastuttavan kohteliaasti. Tämä vaatimaton tehtävä suisti urani alamäkeen.

Merkittävässä kahvitilaisuudessa Amélie tekee töppäyksen. Ulkomaalainen on varsin sovelias hoitamaan kahvitarjoilun, mutta hiljainen ja näkymätön tarjoilija ei voi selviytyä tehtävästä kunnialla puhumalla japania, koska valkoinen japania puhuva nainen ymmärsi heidän kieltään vei pohjan kokouksen luottamuksellisuudelta. Herra Omochi läksyttää työntekijänsä perusteellisesti: Te ärsytitte ystäväfirman valtuuskuntaa! Tarjoilitte kahvin käyttäen sanontatapoja, jotka vihjasivat teidän puhuvan täydellistä japania!

En usko että japanilaisen miehen kohtalo on kovinkaan paljon kadehdittavampi. Oikeastaan asia taitaa olla jopa päinvastoin. Japanilaisella naisella on ainakin mahdollisuus päästä työnteon helvetistä aviomiehen avulla. Ja pelastuminen työstä japanilaisessa yrityksessä on minusta päämäärä sinänsä.

Mikään Amélielle annettu työ ei suju ongelmitta, vaikka hän uskoo tekevänsä jokaisen saamansa tehtävän parhaalla mahdollisella tavalla. Väärinkäsitykset johtavat vähitellen jyrkästi laskujohteiseen uraan. Amélie yrittää valokopioida herra Saitolle tuhannen sivun paksuisia pinkkoja, jotka eivät koskaan kelpaa esimiehelle. Lopulta Amélie päätyy pohjalle siivoamaan vessoja ja huolehtimaan tarvikkeista.

Työkulttuuri on alistettu, jossa hierarkkinen järjestelmä on vahva. Amélien naispomo, Fubuki, lähestyy kolmeakymmentä, joka tuntuu olevan mahdoton kohtalo naimattomalle naiselle. Ihmissuhteet ovat etäisiä, virallisia ja eleettömiä. Vapina tuntuu olevan vanha perinne, joka ei tunnu olevan pahitteeksi esimiestä kohtaan. Kasvojen menettämistä hirveämpää ei ole eli ihmisen on hillittävä tunteensa muiden läsnä ollessa.

Tarinassa tarkastellaan naisen asemaa, ihmissuhteita, kulttuurieroja, esimiehiä, työpaikkakulttuuria. Nöyrin palvelijanne on elokuvana hyvin uskollinen kirjalle.  Tarinan humoristinen pilke tekee lukemisesta kepeän. Vaitelias naapuri herätti huomattavasti enemmän tuntemuksia, jotka ihastuttivat, vihastuttivat ja hämmensivät. Antikrista on puolestaan tarina ystävyydestä, hieman viksahtaneesta sellaisesta. 

Osallistun tällä kirjalla Kurjen siivellä -lukuhaasteeseen.