Tuomas Nyholm Omiensa luo ja TBR uusiksi

Tuomas Nyholm Omiensa luo

Teos 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Tuomas Nyholm (1976) on jääkiekkotoimittaja ja kirjailija. Hän on toiminut mm. NHL-kirjeenvaihtajana Kanadassa. Hänen esikoisromaani Sinun edestäsi vuodatettu ilmestyi 2010. Lisäksi hän on kirjoittanut Jarkko Ruudun elämäkerran (Jumalainen näytelmä, 2015).

Näky oli kaunis, mutta vuoret saivat Marcin levottomaksi. Koko matka, jolle hän oli niin kiihkeästi halunnut lähteä, tuntui hetki hetkeltä ahdistavammalta. Hän sulki silmänsä ja aisti, kuinka todellisuus oli vaihtumassa toiseen: uusi liukui vanhan päälle ja pakotti hänet elämään hetken molemmissa yhtä aikaa. Ja mitä pidemmälle matka eteni, sen varmempi hän oli heidän määränpäästään. Ajatus tuntui aivan loogiselta, vaikka se oli mahdoton.

Marcin isä on kadonnut yllättäen kaksikymmentäkolme vuotta sitten, ennen hänen syntymäänsä. Nyt hän on saanut tiedon, että isä, Franklin Alexander, on kuollut kaukana sisämaassa vuorten keskellä autiomaassa tuntemattomassa kylässä. Marc matkustaa entisen sotilaan, komisario Lazlo Kempin kanssa tutkimaan salaisuutta. Kaikki näyttää täysin käsittämättömältä ja Kemp jättää Marcin kylään selvittämään asiaa.

Marc kohtaa salailua ja suoranaista vihamielisyyttä, sillä hänen isänsä ei ole ollut kaikkien suosiossa. Kylällä paljastuu olevan suuri ongelma, kun häikäilemätön kaivosyhtiö on kääntänyt joen kulun, josta kyläläiset ovat olleet riippuvaisia. Samanlaista häikäilemättömyyttä Marc on kohdannut kotikaupungissaan rannikolla, missä hän on rakentamassa valtavaa kirkkoa isä Edgarille. Ison rakennusyhtiön maakaupat seurakunnan kanssa eivät ole sujuneet, joten yhtiö on estänyt Marcin työmaalle kivimateriaalin toimitukset ja palkannut työmiehet omiin projekteihinsa.

Marcin syntyessä hänen äitinsä mieli on nyrjähtänyt ja hän on synnytyksestä asti ollut hoitokodissa kooman kaltaisessa tilassa. Elossa, mutta vain juuri sen verran, että keho ei ollut kuollut. Marc ei siis tiedä oikeastaan mitään isästään eikä äidistään. Hänet on kasvattanut kylän pappi isä Edgar, jolta myöskään Marc ei ole saanut oikeastaan mitään tietoa vanhemmistaan.

Pian Marc ryhtyi esittämään kysymyksiä. Edgar vastasi niukimmalla mahdollisella tavalla ja tahtoi järjestelmällisesti tukahduttaa pojan uteliaisuuden, mikä tietenkin oli omiaan entisestään ruokkimaan tämän mielikuvitusta. Hän alkoi viettää yhä enemmän aikaa äitinsä huoneessa hoitokodissa. Hän saattoi istuskella Sarianan sängyn laidalla tuntikausia, aamusta iltaan hiljaisuuden keskellä odottaen, että jotain tapahtuisi. Mitään ei koskaan tapahtunut.

Tarinassa ollaan mahdollisesti jossain Italiassa, Adrianmeri ainakin mainitaan. Sisämaassa on kylä, jota ei tiedetä olevan olemassa. Suuryritysten ylivalta on totaalista. On autoja ja koneita, mutta esimerkiksi sähköä tai puhelinta ei mainita. Kirjan aikaan ajoittaminen tuotti vaikeuksia. Onko kyseessä jonkinlainen dystopia, jota kohti olemme menossa? Tarinan paha on todella pahaa, oikeastaan mitään hyvää ei ole. Vain katkeruutta. Tietynlainen inhorealistisuus ei kevennä lukemista.

Toivon tarve oli luonut valheen ja valhe sisällön elämälle. Näin oli käynyt Franklin Alexanderille. Näin oli käynyt Sariana Velasovicille. Näin kävi myös heidän pojalleen, joka jätti kaupungin, jossa mitkään valheet eivät enää riittäneet tekemään asioista totta. Marcus Alexandet Velasovic pakeni paikkaan, jolla oli niin vähän toivoa, että lapset eivät uskaltaneet tulla sinne lainkaan, mutta jossa uskonsa menettäneet aikuiset saattoivat löytää tarpeeksi suuren harhan tarratakseen uuden elämän syrjään kiinni.

Nyholm punoo juonen niin monelle sykkyrälle, että lukija on ongelmissa tapahtumien kanssa. Saamiensa tietojen perusteella Marc joutuu lopulta asettamaan koko elämänsä vaakalaudalle, valitsemaan valheiden ja salakähmäisyyden joukosta oman polkunsa.


TBR

Päivitin tämän sateisen sunnuntain iloksi TBR-sivuni uusiksi. Pääset yläpalkkiin tästä.