Victoria Hislop Paluu

Victoria Hislop Paluu

Alkuteos The return (2008)

Suomennos Laura Jänisniemi

Bazar 2016.

 Victoria Hislop (1959) on britti, joka asuu Kentissä. Hänen esikoisromaaninsa oli Saari (2005) ja hänen kolmas kirjansa Elämänlanka (2011). Kirjoja ei siis ole käännetty julkaisujärjestyksessä. Sinänsä sillä ei ole merkitystä, koska kaikki ovat aiheeltaan itsenäisiä. Paluu on viihderomaani, johon on yhdistetty historiallista faktaa. Jokin 1900-luvun alkupuolen perhesalaisuus on ollut pimennossa, johon nykypolven sukulainen yllättäen törmää ja takaumien avulla palataan sota-aikoihin.

Paluu alkaa kun Sonia ja Maggie ovat matkustaneet Claphamista Granadaan viikon salsakurssille. Eletään vuotta 2001. Maggie ilmoitti Sonialle, että he lähtevät Granadaan hänen 35-vuotissyntymäpäivänään. Naiset ovat olleet parhaat ystävykset 11-vuotiaista lähtien, vaikka he muuten ovat toistensa täydet vastakohdat. Sonialla on vaikeuksia miehensä Jamesin kanssa, joka ei hyväksy hänen tanssiharrastustaan.  Sonia arveleekin, että matkasta koituu lisähankaluuksia.

Sonia ei ole aiemmin käynyt Espanjassa, vaikka hänen äitinsä oli espanjalainen. Äiti oli sairastunut MS-tautiin odottaessaan Soniaa ja joutunut melko pian pyörätuoliin.  Hän kuoli jo Sonian kouluvuosien aikana. MS-taudin vuoksi äidin menneisyydestä ei ole puhuttu, joten Sonialle onkin yllätys, että hänen vanhempansa ovat ennen häntä tanssineet voitollisesti tanssikilpailuissa.

Maggie ottaa loman lomana ja juhlii yöt. Sonia sen sijaan lähtee aamuisin yksin kaupungille. Hän päätyy pieneen El Barril-nimiseen kahvilaan, jota hoitaa ikivanha mies, Miguel. Kahvilan yksi seinä on vuorattu yhtä härkätaistelijaa esittävillä kuvilla ja julisteilla sekä flamencotanssijattaren kuvilla. Soniaa kuvat jäävät vaivaamaan.

Vaikka jonkinlainen yhteenotto oli ollut väistämättä odotettavissa, hän ei olisi ikinä uskonut, että sen saisi aikaan tuhannen viidensadan kilometrin päässä asuva, hieman ontuva vanhus. Se oli yllättänyt hänet.

…

”Niin, se selittäisi, miksi livahdat joka viikko niin sanotulle tanssitunnillesi ja missä olit viime viikon!”

”Olin Maggien kanssa Espanjassa, juhlimassa hänen kolmekymmentäviisivuotispäiväänsä!” Sonia protestoi.

”Tiedän kyllä, että olit Espanjan auringossa”, James sanoi ivallisella äänellä. ”Sait postikortin joltain rasvaiselta gigololta.”

Ystävättäret palaavat Englantiin ja Sonian mies osoittautuu entistä hankalammaksi. Maggie päättää muuttaa Granadaan tapaamansa miehen luo. Kun eräänä iltana Sonian ollessa valmistamassa pastaa James huutaa täyttä kurkkua: ”NO? Lopetatko sinä sen tanssimisen vai et?” Sonia on enemmän kuin hyvillään saadessaan kutsun Maggielta tulla käymään Granadassa. Siellä Sonia palaa El Barriliin ja saa Miguelin kertomaan kahvilan tarinan. Se kuului Ramirezin perheelle ja eräässä valokuvassa on vuosiluku 1931, josta Miguel tarinansa aloittaa. Perheeseen kuului isä Pablo, äiti Concha ja lapset Antonio, Ignacio, Emilio ja Mercedes. He hoitivat kahvilaa ja heillä meni hyvin niin sanotun toisen tasavallan ajan 1931-1936. Tarina kertoo erikseen jokaisen perheenjäsenen tarinan, kunnes Granadassa on jäljellä enää Concha pitämässä El Barritoa. Hän kuolee vuonna 1956 ja kahvilanpitäjänä jatkaa Miguel.

Heinäkuun lopulla 1936 alkaa sotilasvallankaappaus ja se saa koko Espanjan veriseen sisällissotaan.  Hislop kuvaa näitä tapahtumia ja raakuuksia hyvinkin pikkutarkasti. Melkein koko kirjan tapahtumat sijoittuvat tuohon sisällissodan aikaan heinäkuulta 1936 vuoden 1939 lopulle, jolloin kenraali Franco julistautui Espanjan hallitsijaksi.

Kuka lopulta on tuo salaperäinen Miguel, joka tuntee Ramirezien tarinan, selviää vasta kirjan lopussa. Samoin Sonialle selviää yllättäviä totuuksia sukulaisistaan. Hislopin tarina on mielenkiintoinen ja monitahoisuudestaan huolimatta helppolukuinen. Paluu on viihderomaani, jonka joitakin osuuksia hieman emmin niiden raakojen kuvausten takia. Espanjan sotilasvallankaappauksen tapahtumia kuvataan perusteellisesti, joten Hislopin on täytynyt tutustua aiheeseen perin pohjin. Tarina toi usein mieleen espanjalaisen María Dueñasin teoksen Ommelten ajan.

”Tuhansia otettiin kiinni”, nainen  jatkoi. ”Mieheni kaltaisia viattomia miehiä teloitettiin ja ruumiit jätettiin hautaamatta. Ne silpoivat vainajat. Ei ollut vaihtoehtoja. Meidän oli pakko lähteä”.

Kiitän kustantajaa kirjasta.