Ljudmila Ulitskaja Daniel Stein

Ljudmila Ulitskaja Daniel Stein

Alkuteos: Даниэль Штайн, переводчик (2006)

Suomentanut Arja Pikkupeura

Kustantaja Siltala 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Aloitin Ulitskajan tuotantoon tutustumisen Iloisilla hautajaisilla. Pidin valtavasti tuosta teoksesta, sillä se limittyy lähihistoriaan ja kertoo mielenkiintoisesta ajanjaksosta. Siinä tarkastellaan venäläissyntyisen emigrantin lopunhetkiä, kun taidemaalari Alekin läheiset kerääntyvät jättämään hyvästejä. Kulttuurien kohtaaminen on osa kirjaa. Ajallisesti teos sijoittuu elokuuhun 1991. Kirjassa seurataan Neuvostoliiton hajoamista television välityksellä Amerikasta käsin. Vihreän teltan alla ja Tyttölapsia ovat venäläisiä teoksia, joissa seurataan ihmiskohtaloita vuosikymmenten ajan.

 Daniel Stein on merkittävä teos Ulitskajan tuotannossa, en laske teosta Iloisten hautajaisten ohi, mutta sen rinnalle nostan tämän teoksen. Aivan varmasti teos on vuoden lopussa kolmen parhaani joukossa omissa luetuissa. En pidä sitä venäläisenä teoksena, kirjailija vie teoksen eurooppalaiseksi ja kohti tavoitteita, joihin minä uskon.  Ulitskajan teemat ovat ihmisessä, uskossa, hyväksytyksi tulemisessa ja suvaitsevaisuudessa. Mahtava siirtymä kirjailijalta holokaustin ja uskon asemiin, sillä aiheet ovat osin arkaluonteisia ja lukijakuntaakin yllättäviä.

Teoksen nimihenkilö on Daniel Stein, joka syntyi Etelä-Puolassa, josta Tsekin rajalle oli vain sata kilometriä. Tarina rakentuu pala palalta Daniel Steinin ympärille. Puolanjuutalainen Daniel Stein pelastuu natsien tuhoamisleiriltä työskentelemällä Gestapon tulkkina. Daniel ei olisi halunnut poliisiin töihin ja häntä arvelutti työskentely päällikkö Ivan Semjonovitšin alaisuudessa. Danielia hirvitti ajatus, että hän juutalaisena työskenteli poliisissa, mutta tehtävän suoma vaikutusvalta toi myös mahdollisuuksia juutalaisten pelastamiseen. Daniel pukee päälleen saksalaisen poliisin mustan univormun 19-vuotiaana. Daniel asui
Semjonovitšin luona, söi heidän pöydässään, opetti isännälle saksaa.

 Paettuaan hän hakee turvapaikan katolisesta nunnaluostarista. Daniel kääntyy katolilaiseksi ja hänestä tuli pappi. Stein emigroitui Israeliin vuonna 1959, jonne hän perusti pienen kristillisen seurakunnan. Hänen unelmana oli uskonyhteisö, alkuajan kristillinen seurakunta. Stein puhui monikulttuurisesta kristillisyydestä. Hän kritisoi kristillisyyden peruspilareita, kuten oppia Pyhästä Kolminaisuudesta. Vastaavasti Danielia ja hänen jumalanpalveluksia kritisoi niin juutalainen kuin kristillinen yhteisö.

Työtehtävät olivat melko vaihtelevia: ensinnäkin toimin tulkkina saksalaisten santarmien, Valko-Venäjän poliisin ja paikallisen väestön välillä, toiseksi minun piti selvitellä rikos- ja siviililainsäädännön rikkomuksia ja kerätä todisteita. Yritin pysytellä mahdollisimman etäällä ”poliittisista” jutuista, jotka liittyivät aiemman neuvostohallinnon, kommunistien ja pian miehityksen jälkeen syntyneen partisaanitoiminnan tutkintaan. Eipä minua sellaisten juttujen pariin houkuteltukaan, se oli työn salaisin osa.

Tarina on uskomaton, sillä se pohjaa jonkin verran historialliseen henkilöön eli Oswald Rufeisen -nimisen munkkiveljen elämään, jonka Ulitskaja on kertonut tavanneensa. Ulitskaja tunnustaa kirjeessään, että hän on hylännyt dokumentaarisen lähestymistavan Danieliin. Ulitskaja painottaa, että hän on alkanut kirjoittaa romaania miehestä, joka elää samanlaisissa oloissa ja jolla on samankaltaisia ongelmia.  Elämänsä aikana Daniel nosti pöydälle koko joukon ratkaisemattomia, vaiettuja ja kaikille erittäin hankalia kysymyksiä. Kysymyksiä elämän arvosta, joka oli tallattu lokaan, vapaudesta, jota juuri kukaan ei kaipaa, Jumalasta, joka on elämässämme yhä vähemmän ja vähemmän läsnä, yrityksistä kaivella Jumalaa esiin lahonneista sanoista, kaikesta kirkollisesta roskasta ja itseensä käpertyneestä elämästä.

Voin tunnustaa sinun olevan ainoa kirkollinen uutisten lähteeni. Luostarissamme eletään ajan ulkopuolella, katolisia aikalaisjulkaisuja osuu käsiin harvoin, kun taas kirjastomme on pullollaan sellaista kirjallisuutta, johon en tunne suurta viehtymystä.

Daniel Stein on moniääninen teos, faktan ja fiktion kudelma, joka jakautuu osioihin, jotka päättää Ulitskajan kirje Jelena Kostjukovitšille. Teos on mosaiikkimainen sarja fiktiivisiä ja todellisia dokumentteja. Kokonaisuus rakentuu niin kirjeistä, päiväkirjaotteista, Danielin saarnoista, puheiden ja keskusteluiden kirjallisista tallenteista, postikorteista, asiakirjoista. Ajallisesti tarinaa kuljetetaan 30-luvulta nykyaikaan, kun maantieteellisesti siinä liikutaan Itä-Euroopasta Israeliin ja Yhdysvaltoihin.

Minä en ole oikea kirjailija, eikä tämä kirja ole romaani vaan kollaasi. Saksin kappaleita omasta ja muiden elämästä ja liimailen ”liimatta” – kesuura! – ”tarinaa katkelmista päivien”.

En oikeastaan ole yllättynyt tästä teoksesta. Ulitskaja on upea kirjailija, jonka teoksiin haluaa paneutua. Luen niitä paloissa ja palaan lukemaani siis ensimmäisen lukemisen jälkeenkin. Daniel Stein on unohtumaton lukuelämys, sillä Ulitskaja lataa tapahtumien vyöryn lukijalle selvittäessään, millaista kristillisyys voisi olla. Kirjan henkilöhahmot edustavat eri uskontoja, eri ismejä ja eri instituutioita, joten moniäänisyys on muutakin kuin ihmiskohtaloiden erilaisuutta. Mitä suvaitsevaisuus saisi aikaan nykyhetkessä?

Blogeissa toisaalla: Omppu