Denise Rudberg Toinen toista pahempi

Denise Rudberg Toinen toista pahempi
Alkuteos Två gånger är en vana
Suomentaja Anu Koivunen Into 2016. Kustantajan ennakkokappale. Kiitoksin.

Toinen toista pahempi on Denise Rudbergin toinen suomennettu teos. Yksi tappava syrjähyppy aloitti Marianne Jidhoff –kirjat. 

Rudberg on valinnut hieman erilaisemman keskushahmon dekkariinsa, sillä Marinne Jidhoff on teräväpäinen syyttäjänsihteeri. Yllättävää kyllä, niin Marianne on 55-vuotias leskinainen, kun yleensä dekkareiden keskiössä taitaa olla kolmekymppinen, eronnut blondi lapsiensa kera. Sarkastisuuteni johtunee siitä, että minua kismittää, kun Marianne Cedervallin dekkarit jäivät kahteen suomennettuun (ikäryhmä sama, mutta, mutta naispari). Jidhoff on varakas nainen, ehkä on hyvä lisätä, että hän on todella hyväosainen ja se tuodaan kirjassa myös esiin, jos ensimmäinen osa on jäänyt lukematta.  Hänen upea talonsa Östermalmilla mainitaan tarpeeksi usein, että se ei pääse unohtumaan. Tapahtumien miljöönä on muutenkin paremman väen Tukholma. 

Keskusrikospoliisin uusi tutkintayksikkö ryhtyy selvittämään salaperäisen yhtiön tarkkaan vaiettuja kuvioita. Syyttäjänsihteeri Marianne Jidhoff, parkkiintunut rikostutkija Torsten Ehn ja nuori konstaapeli Augustin Madrid ovat tarinan keskiössä.  Aloitusosasta on pakko tuoda esille, että Marianne on jäänyt siinä juuri leskeksi. Hän ei ole suinkaan surun murjoma, vaan enemmänkin helpottunut. Hans ei ollut laisinkaan uskollinen aviomies. Itse asiassa ensimmäinen osa päättyy Irene Sundbergin valitsemiseen lääninpoliisijohtajan tehtävään, ja tämä häilyy tässäkin tarinassa taustalla. Tämä valinta ei ole merkityksetön Mariannelle. Nyt tapahtumat käynnistyvät kun sijoitusyhtiö The Chinese Wallin osakas, Fredrik Palmgren, hakataan henkihieveriin. 

Joillekin kohdille kirjassa on pakko hymyillä, koska ollaan hyvän maun rajoilla uskottavuudessa. Ehkä on parempi kertoa, että jos haluat rypeä kurjuudessa ja elämän ankeudessa, niin voit saada sapen karvaita röyhtäyksiä Mariannen seurassa. Mariannen elämää kuvataan muutenkin kuin töiden kautta. Hänen mieskuviot ovat osana tapahtumia. Seksuaalisuus pyrkii esiin myös, kun käsitellään rikosuhrien kohtaloita. Mariannen aikuiset lapset ovat läsnä, sillä vanhin tytär Nina Larson, on muuttanut kotiin eronsa jälkeen ja Peder Larson on palannut äidin hoiteisiin opiskeltuaan taloustiedettä Australiassa. Mariannen toisella tyttärellä Sigridillä on ylellinen naistenvaatteiden ompelimo, josta saa ihanuuksia aina tarpeen vaatiessa.

He molemmat nauroivat, ja Marianne ymmärsi, että ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan hän oli voinut olla täysin rehellinen miehelle, jonka vierellä hän makasi alastomana. Siitä huolimatta että mies edusti kaikkea hänen halveksumaansa, eikä hän edes luottanut tähän tippaakaan. Jollakin merkillisellä tavalla se teki hänen olonsa turvalliseksi.

Luin jostakin haastattelusta, että Denise Rudbergin omassa elämässä hänen vanhempansa erosivat Denisen ollessa kuusivuotias ja hän jäi isälleen. Myös Marianne on elänyt isänsä kanssa, koska Mariannen äiti kuoli synnytyksessä vuonna 1955. Myös Mariannen voimavarat ja ihmissuhteiden merkitys nousevat esiin. Ystävät ovat jaksamisen voimavaroja. Marianne elää sinkkuna, eikä ole kovin valmis vaihtamaan osaansa. Hän eli pitkään valheessa petollisen miehensä kanssa. Nyt tapahtumat sijoittuvat joulun ja vuodenvaihteen tienoisiin, jotka juhlina voivat olla traumatisoivia.  Mariannen poppoo miettiikin, voisiko juhlat jatkossa viettää jossain etelän lämmössä.

Välillä Marianne oli kauhuissaan miettinyt, millaista hänen elämänsä olisi ollut ilman lapsia. Miten tyhjää se olisi ollut. Hän oli ehkä ennakkoluuloinen, mutta sellainen elämä olisi ollut kamalaa. Hän pystyi vain kuvittelemaan Irene Sundbergin surun. Ja sen miten vaikeaa oli joutua tekemään valinta, jota ei halunnut tehdä.

Rudbergin lopetukset ovat ällistyttäviä. En tarkoita, että teoksen loppuratkaisu kyhättäisiin kasaan viimeisillä sivuilla. Rudbergin lopetukset ovat toisenlaisia. Ensimmäisessä on tuo työkuvio. Ja tässä  Torsten juttelee balettia opiskelevan Noah poikansa kanssa. Noah kertoo ystävästään ja yöllisistä poissaoloistaan, sillä isällehän voi kertoa kaiken. Sitä vartenhan isä on? Rudberg osaa koukuttaa.

Rudbergin kirjoissa kurkistat elämään, jota et ehkä itse elä. Jos kaipaat huikeaa jännitystä, niin sitä et saa. Pahinta näissä on ruoka, sillä suosittelen, että et tartu näihin nälkäisenä ja dieetin ohessa.  Viihdyin Mariannen seurassa ja toivon, että kustantaja suomentaa Rudbergin kirjoja jatkossakin.

Blogeissa toisaalla: Mummo matkalla