Sivut

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Vappulukuhaaste 2016 ja Kevään kaunottaret



Innostuin Bibliofiilin lukuhaasteesta.Ihanan hassu idea.



Bibliofiilin laatimat säännöt

Haastankin kaikki lukemaan vapun aikana mahdollisimman paljon siman ja munkkien kanssa tai ilman!
  • Ilmoittaudu haasteeseen kommenttikentään ja jätä samalla linkki blogiisi, jotta pääsen kurkkimaan sitten tuloksia.
  • Tämä ei ole maraton, ennemminkin haaste lukea vapun hulinoiden keskellä mahdollisimman paljon.
  • Voit halutessasi kirjoittaa blogissasi päivittyvää postausta maratonkuulumisistasi, mutta riittää, jos kirjoitat maratonistasi koostepostauksen. Kirjaa ylös lukemasi sivumäärä ja teoslistasi ja ilmoita ne julkisesti blogissasi. Jos sinulla ei ole omaa blogia, voit ilmoittaa lukemasi sivumäärän ja halutessasi myös kirjat tämän postauksen kommenttikenttään. Teen  koosteen, johon kirjataan kaikki osallistuneet blogit ja yhteinen luettu sivumäärä.
  • Lukemista ei ole rajoitettu paikkaan tai tilaisuuteen. Voit lukea myös vaikkapa vappupiknikillä!
  • Voit päivittää lukuhaasteen edistymistä myös SOMEen hashtagilla #lukuhaaste

Omat lisäykseni! Keräsin pienen nipun kuvaani. Kunkin kirjan on sovittava tietenkin Vapun väreihin. Montaa kirjakaan ei ole kuvassani. Viihdyn kolmen kirjan seurassa, sillä itse asiassa tuo yksi tiiliskivi olisi riittävästi. Olen lukenut sitä jo jonkin matkaa, mutta haluan lukea sen rauhassa. En päivitä tätä sen enempää, sillä Vappuna on niin paljon muuta mielessä. Palaillaan tekstien kera arjen myötä.

Näitä lueskelen Vapun ajan.



Toivotan kaikille Iloista vappua kevätkukkijoiden kera!

Imikkä aukeamassa





Kevätsieni, punamaljakas



Valkovuokko ja sinivuokko. Jälkimmäinen ei ole yleinen Porvoossa. Valkovuokkoa kasvaa omalla tontilla. Keltavuokkoa on  vain istutettuna pihassa.
Sinivuokon kuvat ovat pähkinälehdosta. Kevätlinnunsilmää en löytänyt. Se on niitä, joita siirretään omaan pihaan, jossa se ei kumminkaan viihdy.  Turhauttavaa. Kyseessä on merkitty suojelualue. Helsingissä sitä olisi Mustavuorella.Toinen paikka oli Stormossen täällä, mutta tyhjä sekin.




Kevätpiippo Luzula pilosa


Näsiä, luonnonvarainen.
Tiesitkö, että näsiä kasvaa myös pohjoisessa? Pohjoisimpia olen nähnyt Tervola-Tornio-Keminmaa alueella




 Corydalis solida pystykiurunkannus kukassa
Luonnonvarainen. Kasvaa luonnonvaraisena meidän tontilla valkovuokon tavoin.






Corydalis pinkki, yritän löytää nimen





Skopolia Scopolia carneolica
Tämä kukka on menneisyyden muisto. Se ei ole mikään erikoinen tuontikukka. Sen taustaa ei tunneta. Se on Kustavin nimmikkokukka. Kievarinkukka on samanlainen, sillä se löytyi entisen majatalon ympäristöstä.













Corydalis nobilis jalokiurunkannus


Tämä ei kuki meillä pihassa vielä, kuvasin tämän kirkkopihalla, paahdepaikka. Viikonloppuna saan varmaan kukalliset kuvat.

Siperian Altain vuoristosta kotoisin oleva jalokiurunkannus on monivuotinen, roteva ja monivartinen unikkokasvi. Kukinnan jälkeen kasvin maanpäälliset osat kuihtuvat virotakseen taas seuraavana kasvukautena.  Etelä-Suomessa jalokiurunkannus on yleinen vanhojen pihojen kasvi ja viljelykarkulainen. Suomessa sitä on kasvatettu 1700-luvun loppupuolelta lähtien.
Kasviin liittyy jännittävä tarina, kuinka se kulkeutui aikoinaan Siperiasta meille. Carl von Linné sai jalokiurunkannuksen siemeniä pyytäessään särkyneensydämen (Lamprocapnos spectabilis) siemeniä. Kasvin kukkiessa paljastuikin, että särkyneensydämen siemenistä kasvoikin jalokiurunkannusta. Carl von Linné sai siemenet suomalaissyntyiseltä Erik Laxmanilta, joka oli pappi, tutkimusmatkailija ja luonnontieteilijä. Laxman teki pääasiallisen elämäntyönsä Siperiassa. Hän keräsi Sinjaja Sopkan - vuorelta Fumaria bulbosan siemeniä, joka sai nimen Corydalis nobilis myöhemmin.




12 kommenttia:

  1. Voi jos jostain voisin ostaa aikaa lukemiseen, kutomiseen ja ompeluun, ehkä korttien tekemiseen! En vastaa haasteseen, mutta jälleen ihailen kukkakuviasi! Nuo jalokiurunkannukset ovat niin ihania ja pystykiurunkannusten tuo pinkki! Meillä kasvaa pystykiurunkannusta, siis violettia istutettuna, onneksi!

    Auvoisaa ja ihanaa Vapun aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila sun kauniista sanoista. Tarkistin tuon jalokiurunkannuksen pohjoisimman paikan, se on Vaasa. Siis kokoelmanäytteissä.

      Poista
  2. Vappulukuhaasteeseen en ota kantaa, mutta kevätkukkakuvat ovat kivoja! Meillä kasvaa valko- ja sinivuokkoa sekä pystykiurunkannusta, kaikki istutettuja.

    Olen odottanut sitä Ulla Lehtosen kirjaa aikaisempaan postaukseen, mutta ei ole ilmestynyt ... ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, laitan kommentin sinun blogiin, kun saan tehtyä sen viikonloppuna. Olen etsinyt viime päivät yhtä kuvaa, tiedän sen olevan diana tai jopa paperina. Löysin kuvan yhdestä julkaisusta. Ja nyt ei mikään muu kelpaa. Se on Ajoksen hiekkakuopan kuva.

      Poista
  3. Kivanväriset kirjat olet löytänyt, kuin vappu itse!

    Hyvää vappua!

    VastaaPoista
  4. Iloista ja aurinkoista vappua sinulle :)

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos Jassu. Ihanaa lämmintä viikkoa sinulle.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!