Rainbow Rowell Eleanor & Park

Rainbow Rowell Eleanor & Park
Suomentaja Terhi Kuusisto
Viisas elämä, 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.


Kun ihastuin kirjaan…


Eleanor & Park ihastutti minut jo ulkoasullaan. Oi. Kerron heti alkajaisiksi, että tämä on mahtava kirja. Tämä on hyvä mittari eläytymiskyvylle, milloin YA kannattaa ohittaa. Jos et tunne yhtään mitään tätä lukiessa, niin jätä kesken. Tämä on tarkoitettu niille, jotka ovat tunteneet joskus jotain. Tarinan rosoisuus tekee lukukokemuksesta huikean. Eniten haluaisin sanoa, että onhan tämä YA, mutta enemmän tämä kertoo nuoruudesta, kahdesta nuoresta ja ensirakkaudesta! Ymmärrätkö pointtini? Olisin itse halunnut lukea näin todellisen tarinan aikoinaan, mutta jouduin tyytymään hyvin pliisuihin ja opettaviin tarinoihin.

Rowellin tarina sijoittuu ajallisesti vuoteen 1986 eli muutaman vuosikymmen taakse ja miljöönä on Omaha, Nebraskassa. Tätä oli teinirakkaus ennen tekstiviestejä, Facebookia, Twitteriä, Instagramia ja Snapchatia. Usein YA on dystopia, tässä ajassa tai ainakin jotain paranormaalia siinä täytyy olla. Rowellin ammentaakin lähimenneisyydestä ja tavoittaa nuoruuden tunteet, arjen kulun ihanasti.

”Kerro meille, miksi Romeo ja Julia on säilynyt neljäsataa vuotta? Park inhosi tunnilla puhumista. Eleanor rypisti hänelle otsaansa ja käänsi katseensa. Hän tunsi punastuvansa.

”Koska…” hän sanoi hiljaa pulpettia tuijottaen, koska ihmiset haluaa muistaa millaista on olla nuori? Ja rakastunut?”

Koulubussi on kuvattu järkyksi kokemukseksi, jonka yksi sun toinen jättäisi kernaasti väliin. Kouluun tulee uusi tyttö Eleanor Douglas. Hän astuu koulubussiin isokokoisena, punatukkaisena ja omaperäisesti pukeutuvana, joten hänet takuulla huomataan. Kukaan ei tee mitään, jotta muukalaisen osa helpottuisi. Park Sheridan istuu omalla penkillään musiikkiin ja sarjiksiin uppoutuneena. Parkin äiti on korealainen, joten hänkin haluaisi olla hiljainen ja huomaamaton. Myötähäpeän takia hän käskee tyttöä istumaan viereensä. Park ja Eleanor ovat erilaisia ja samanlaisia, syrjäänvetäytyviä.

Eleanor yritti olla entistä vähemmän vaivaksi. Hän opetteli olemaan jättämättä jälkeäkään huoneisiin, joissa oli ollut. Hän ei avannut televisiota eikä pyytänyt saada soittaa. Ruokapöydässä hän ei koskaan pyytänyt lisää.

Kirjan teemana on ensirakkaus, jota ei ole kieritelty siirapissa. Park on tavallisen keskiluokkaisen kodin kasvatti. Eleanor tulee erilaisista oloista, sillä hän tietää köyhyyden, mitä on varttua väkivaltaisessa ja rikkinäisessä perheessä. Hän vihaa isäpuoltaan ja säälii arpista äitiään. Isäpuoli Ritchie on hirviö ja oma isä elää omaa elämäänsä. Äiti on vailla omaa tahtoa. Painostava koti häälyy repeämisen rajalla, josta vain maanantai pelastaa.

Park pyrkii selviämään, kuunnellen Smithsiä ja vältellen ikätovereitaan. Eleanor lukee Parkin sarjakuvia salaa tämän vieressä istuessaan. Mikä tässä villitsee? Tunteet, aidon rehellinen lukukokemus. Kun käsi koskettaa toisen kättä. Parkin ja Eleanorin näkökulmat vuorottelevat kerronnassa, he rakentavat tarinansa vuorotellen. Kamalinta kirjassa on, että todellisuudessa on olemassa Eleanorin kaltaisia koteja, Ritchien kaltaisia isäpuolia ja alistuvia äitejä! Ei meillä huvikseen ole koulukoteja.

Eleanor & Park on kertomus nuoruudesta, rakastumisesta, angstista, jossa on kestettävä arkea ennen omia valintoja. Joskus mahdollisuuteen on tartuttava liian varhain. Eleanor & Park tuo mieleen John Greenin kirjan Tähtiin kirjoitettu virhe, jonka olen lukenut ja katsonut leffan. Aihe sinällään ei näitä yhdistä. Pidin todella Eleanorin & Parkin lopetuksesta, että sitä ei valutettu siirappiin. Kirjan arkinen maailma oli todellinen omassa ajassaan. Kaiken kaikkiaan tämä on lähes täydellinen kirja ja suosittelen tätä kaikille. En usko, että osaan välittää tässä, miten fantastisen kirjan luin. Minun on haikea erota tästä kirjasta, mutta tuomioni kirjalle on: jäät kirjahyllyyn.

Toisaalla blogeissa Notkopeikko, Kirjaneito, Mustetta paperilla ja Sivutiellä