Raija Kivimetsä Villiinny villivihanneksiin ja Ulla Lehtonen Syö itsesi terveeksi

Villivihanneksista

Villivihannesten aika on jo alkanut, sillä voikukkaa ja vuohenputkea saa jo omasta pihasta. Katsotaan kahta aihepiirin kirjaa. Raija Kivimetsän Villiinny villivihanneksiin Elinvoimaa ja energiaa luonnosta on uudistettu laitos. Toisena esittelen Ulla Lehtosen kirjan Syö itsesi terveeksi. Olen lukenut Lehtosen kirjoja alusta lähtien. Hänen kirjoissaan minua viehättää pitkään omakohtaiseen kokemukseen perustuvan tiedon määrä. Lehtosesta minulle tulee mieleen usein hassu muisto, muistan itseni ostamassa siemeniä piskuisesta taimitarhasta, joka sijaitsi Puotilan metroaseman alla suojaisessa poukamassa. Hah.

Lehtosen kirjan ohella olen lukenut monia muita. Viime vuonna ilmestyi muun muassa Katariina Vuoren ihastuttava teos Nokkonen sekä Rune Kalf-Hansenin, Lisen Sundgrenin ja Charlotte Gawellin teos Villi keittiö, joka on vanha oma suosikkini, ja joka saatiin viimeinkin suomeksi. Olen käyttänyt pitkään villivihanneksia. Kerään ne puhtailta paikoilta. En lähtisi keräämään niitä asutuskeskusten lähiympäristöistä. Viime kesänä jouduin syömään voikukkamuffinsin, joka ui jäätelössä. Yritin heitellä siitä puskiin, kun istuimme ulkona. Voikukan määrässä ei ollut mitään järkeä, joten sain siitä kauhun. Puolisoni teki perinteisiä sitruunamuffinseja viikonloppuna, jotta inhoni katoaisi. Hän osaa. Pidän myös kovasti Marja-Liisa Pitkäsen kirjasta Räpsäys ja tattirötti.  Syömistä luonnonkasveista ja sienistä ympäri vuoden.

Suhtaudun yleensä hyvin nihkeästi uusiin painoksiin, mutta näistä ilahduin. Kasvikirjoissa on hyvin yleistä, että vaihdetaan kirjan nimi ja kansi, jolloin saadaan uusi kirja. Puutarhakirjoissa tähän törmää jatkuvasti. Lajitekstit saattavat toistua aivan samanlaisina kirjasta toiseen. Lukijaa voisi arvostaa edes hieman.  Nämä kaksi kirjaa ovat hyviä esimerkkejä uudistumisesta. Mihin villivihannekset muuttuisivat? Kivimetsän ruokaohjeet ovat trendikkäitä ja niissä käytetään terveellisiä raaka-aineita.


Raija Kivimetsä Villiinny villivihanneksiin Elinvoimaa ja energiaa luonnosta
Kirjapaja 2016. kustantajalta. Kiitoksin

Aito kokemus on aito kokemus. Voikukka on ihan jotain muuta aidossa ympäristössään, jossa sitä voi hypistellä, haistella ja maistella, kuin vain kuvana tai videopätkänä tabletilla.

Viillinny villivihanneksiin on täysin uudistettu laitos  vuonna 2005 ilmestyneestä  teoksesta Villiinny villivihanneksiin - luontoliikuntaa ja herkkuja koko perheelle. Raija Kivimetsän teos tutustuttaa kotoiseen luontoomme, joka on tulvillaan monenlaista maukasta syötävää. Kirjan alkaa hortaliikunnasta ja luontosuhteesta. Luonnossa liikkuminen tekee tutkitusti hyvää niin keholle kuin mielelle. Kivimäki tuo esiin lähiluonnosta saatavan ruoan merkityksen. Ennen lajiesittelyjä on erinomainen katsaus villivihannesten keräämiseen ja käsittelyyn.

Joko sinä keräät aamiaismoothien ainekset tai aamiaisleivänpäälliset omalta kotipihalta tai lähiluonnosta?

Villiinny villivihanneksiin esittelee ahomansikan, maitohorsman, nokkonen, piharatamon, poimulehden, puna-apilan, pihlajan, kuusen, koivun, siankärsämön, voikukan, vuohenputken, litulaukan, käenkaalin ja peltokanankaalin. Lajiluettelo on suppea. Suppeus ei kuitenkaan merkitse vähäisyyttä, vaan se luo turvallisuutta ja luotettavuutta. Olisin itse ehkä sisällyttänyt mukaan vadelman, väinönputken, saksankirvelin, keto-orvokin ja maahumalan. Erityisen ilahtunut olen litulaukan listaamisesta mukaan.


Kirjan loppuosassa on paljon ruokaohjeita. Teos tutustuttaa yleisiin villivihanneksiimme ja innostaa niiden hyödyntämiseen. Kivimäki vakuuttaa ohjeillaan, että ne ovat kokeiltuja. Löysin ohjeista monta ihanaa uutta ohjetta testaukseen. Sieni-hortapiiraasen laittaisin kuitenkin mieluummin muita sieniä kuin haaparouskuja. Ohjeet ovat moderneja ja houkuttelevia. Vuohenputkipesto ja nokkossämpylät ovat jo ennestään olleet omia suosikkejani. Nokkos-feta-bataattipiirasta aion kokeilla ensi viikonloppuna. Ruokaohjeisiin olisin liittänyt värikuvat annoksista, koska villivihannekset ovat kuvauksellisia ja kuvat informatiivisia.


Kivimetsä korostaa hyvin villivihannesten ekologisia ja terveydellisiä etuja. Tieteelliset nimet tuottavat usein hankaluuksia kirjoissa. Itse näen heti niissä virheet ilman, että minun pitäisi tarkistaa. Biologille lattarit ovat niin olennainen osa kasvia. Maitohorsman tieteellinen nimi on vanha eli niissä pitäisi noudattaa Retkeilykasvion 4. painosta tai Kassua. Villivihannekset ovat hyvän olon ruokaa koko perheelle - terveellistä, maukasta ravintoa. ja jo niiden kerääminen tuottaa iloa.


Mitä sinä aiot hyödyntää luonnonantimista?

Minun odotuksia ovat nämä. Ja saanko esitellä VAAKAKUVIA ja ehkä minun on syytä huomauttaa, että nämä ovat viime vuodelta. Toisin kuin valkovuokkoni Siniunikossa.

Alliaria petiolata litulaukka

Poimulehtä ja valkopeippiä

Nokkosen satoa

Nokkosen kuivausta

Saksankirveli

Ahomansikka

Voikukkaa

Voikukkamuffinseja osaavin käsin tehtynä

Achille millefolium siankärsämö on vaikea kuvattava, niin että kukinto sekä lehdet erottuvat.

Aegopodium podagraria Vuohenputki

 Tässä kuvassa vuohenputken habitus on hyvin esillä.

Vuohenjuuripesto pikkupizzat

Pakkohan minun laittaa sienetkin tähän, aivan pakko ja ylpeästi VAAKAKUVINA.

 

Ulla Lehtonen Syö itsesi terveeksi – 100 kotimaista puutarhakasvia ruokana ja rohtona

Into 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Teos on uudistettu painos Loki-kirjojen alkuperäisteoksesta.

Ulla Lehtosen kirja johdattaa sadan kasviksen tai marjan käyttöön sekä niiden terveysvaikutuksiin että ravintotietouteen. Mukaan mahtuu reseptejä, vinkkejä viljelystä, kulttuurihistoriaa ja vanhan kansan tietoa kasvisten parantavasta vaikutuksesta. Arastelen yleensä näitä parantavia kirjoja, mutta Ulla Lehtosen sanoihin luotan. Uskon hänen pitkään kokemukseen. Parantavat vaikutukset ovat uskottavia ja käytettävät kasvit turvallisia.  Liian usein esitetään kasvien parantavan vaikka leukemian ilman, että vedotaan mihinkään lähteeseen. Ihmiset etsivät kuitenkin opasta hyvinvointiin.

Ulla Lehtonen kirjoittaa johdannossaan 2007, että hän on 40 vuotta luomuviljellyt esittelemiään kasveja, ja aina kaikki kasvikset eivät ole perheelle maistuneet.

Yhden hyväksi kokemani neuvon haluan jo nyt antaa: kun tarjoat perheellesi ensimmäistä kertaa uutta kasvista, tee ruuasta mahdollisimman maistuvaa, toisin sanoen älä säästele rasvoja ja muita herkkuja. Kun perhe maistelee ja hyväksyy kasvin, voi sitten myöhemmin tehdä ruuasta ”terveellisempää” käyttämällä rasvoja ja sokereita niukemmin.

Niukan johdannon jälkeen mennään suoraan asiaan. Kymmenessä pääluvussa käsitellään:

Juuri- ja mukulakasvit osuudessa käsitellään perinteiset juurikasvit porkkanasta perunaan, jossa viimeksi mainittua käsitellään sivukaupalla ja reseptejäkin on varmaan eniten. Peruna esitellään laajasti. Osuuden reseptit ovat  perinteisiä ja  kasvisten käyttöön tottuneille tuttuja. Osuuteen käytetään 112 sivua.

Kaalit osuudessa käsitellään perinteiset kaali ja mukana on jo nykyiset ”hitit” parsakaali ja lehtikaali. Reseptejä on aika niukasti, parsakaalista ei yhtään ja lehtikaalista sentään kaksi.

Ruusukaalista saa mikrossa nopeasti maukasta syömistä. Minä peitän mikrovuoan paksulti purjorenkailla. Lisään päälle ohuita ruusukaaliviipaleita ja peitän nämä tomaattiviipaleilla. Lisään paistoksen pinnalle seesaminsiemeniä ja nesteeksi kasiliemi-kermaseosta. Kypsennän kunnes kaali on pehmeää.

Sipulit osuus käsittelee hyvin pitkästi valkosipulia. Sipulireseptitikin ovat melko tavanomaisia.  Lehtonen antaa vinkiksi, että minttu on sipulia sisältävien salaattien mainio mauste.

Palkokasvit ovat proteiinin lähteenä ihmiskunnalle tärkeä ja tulevat tulevaisuudessa entisestään korostumaan, sillä eläinproteiinia ei riitä kaikille. Palkokasveista tarjotut reseptit ovat perinteisiä.

Salaatit käsittelee salaattikasveja lehtisalaatista mizunaan ja mahtuupa mukaan tuttu voikukkakin.

Lehtonen kirjoittaa: Olen viljellyt voikukkaa italialaisista siemenistä, ja viljely on ollut helppoa. Suomalainen luonnonvarainen voikukka on kuitenkin niin hyvänmakuinen, satoisa ja kaunis, että viljely on ajanhaaskausta. Voikukan käyttö ravintona on sen sijaan järkevää.

Voikukka on päivittäisen smoothieni perusraakaaine.

Pinaattikasveihin luetaan eri kasvisukuihin kuuluvia kasveja, joiden lehtiä ja versoja käytetään ruoaksi. Tähän ryhmään kuuluu perinteisen pinaatin rinnalla myös nokkonen, joka on voikukan ohella tärkein villiyrtti. Tähän ryhmään luetaan myös mangoldi ja Lehtonen tuntee jo yhden suosikkini: mangoldinlehtisienikääryleet (meillä tietenkin herkkutatista).

Runsaasti lämpöä vaativat vihannekset käsittelee kasvihuonevihanneksia, kurpitsaa ja maissia.  Osuus tarjoaa runsaasti salsareseptejä, mutta tämän hetken muotivihannes chiliä ei hehkuteta.

Monivuotiset vihanneskasvit. Tässä käsitellään vain parsa ja raparperi.

Yrtit käsittelee mausteyrttejä eikä käsittele niitä lajikohtaisesti. Osuudessa keskitytään yrtteihin suolan korvaajana ruoanlaitossa ja reseptitkin ovat  ’yrteillä maustettuja ruokia keittiössä’.

Marjat osuudessa käsitellään perinteiset marjat mustikasta marja-aroniaan lyhyesti ja tarjotaan lähinnä hillo- ja kiisselireseptejä, vain kaksi leivonnaista. Olisin kaivannut mukaan jotain nykyään niin suosittua puuroreseptiä esim. mustikasta.

Kasvikset ja terveys käsittelee nimensä mukaisesti kasvien terveysvaikutuksia. Kappaleen tietoihin on toki tullut paljon uutta tietoa, mutta kirjan tietoja ei ole päivitetty. Myös monia uskomuksia on mukava lukea.  Englannissa uskottiin 1600-luvulla, että se, joka söi perunaa päivittäin, ei elänyt seitsemää vuotta pitempään.

Lehtonen: Kotipuutarhassa: josta satoa ei toimiteta luomuna myyntiin, luomusäännöksiä voi noudattaa oman järjen, omien mahdollisuuksien ja mieltymysten ja voimien mukaan.