Matthew G. Lewis Munkki

Matthew  G. Lewis Munkki

Alkuperäisteos The Monk (1796)

Suomentanut Mika Rassi

Savukeidas 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.

Matthew  Gregory Lewis (1775-1818) syntyi lontoolaiseen korkeaan virkamiesperheeseen ja kävi Oxford Christ Church Collegea. Hänen isänsä omisti Karibialla orjaplantaaseja ja Lewis viettikin viimeiset vuotensa orjaplantaasien omistajana (600-700 orjaa). Isänsä varallisuuden turvin hän toimi Englannin parlamentin alahuoneen jäsenenä muutaman vuoden vuosisadan vaihteessa.

Lewis oli Ann Radcliffen (Udolpho 1794) ja William Godwinin (Caleb Williams 1794) aikalainen, ja Radcliffe ja Lewis ottivatkin vaikutteita toisistaan. Hiukan myöhemmin ilmestyi William Godwinin tyttären, Mary Shelleyn, Frankestein (1818).

Kirjan jälkisanoissa Päivi Mehtonen kirjoittaa:

Munkista tuli goottilaisen romaanin klassikko, jota on yli 200 vuoden ajan pidetty milloin sekavana ja väsyttävän shokeeraavana epäteoksena, milloin taas järjestelmänvastaisen avantgarden tienraivaajana.

…

Lewisin Munkin järjestelmävastaisuus oli monin tavoin ristiriitaista, valikoivaa ja utopiassaan myös konservatiivista.

Goottikauhun erääksi perusteokseksikin mainittu Munkki on Lewisin vain 19-vuotiaana kymmenessä viikossa kirjoittama teos. Hän kirjoitti sen ollessaan Hollannissa Englannin suurlähetystössä harjoittelijana.

Kirjassa välittyy vanhahtava tyyli.

Mikä serafin pää hänen ihailtavakseen ilmestyikään! Silti se oli enemmän kiehtova kuin kaunis; se oli suloinen pikemmin kasvojen kiltteyden ja herkkyyden kuin piirteiden säännöllisyyden ansiosta. Useat kasvojen osista olivat erikseen kaukana kauniista, mutta kun niitä tutki yhdessä, kokonaisuus oli hurmaava. Hänen kylläkin vaalea ihonsa ei ollut aivan pisamaton, hänen silmänsä eivät olleet kovin isot eivätkä niiden ripset erityisen pitkät. Mutta hänen huulensa taas olivat aivan puhtoisen punaiset, vaaleitten, lainehtivien, yhdellä nauhalla solmittujen hiusten runsaat kiharat virtasivat vyötärön alapuolelle jne… 

Apotti Ambrosio on kolmissakymmenissä oleva munkki, joka on antanut lupauksen, että hän ei koskaan poistu kapusiiniluostarin alueelta. Eräänä päivänä Ambrosiolle kuitenkin paljastuu, että noviisi, veli Rosario (Matilde), onkin valepukuinen nainen. Ambrosion tukahdutettu himo naisiin pääsee valloilleen. Tämän jälkeen mikään ei voi estää häntä ja mielikuvitustaan. Seuraavaksi on Antonian vuoro. Väkivalta, raiskaus, murha, mikään ei ole kylliksi. Ja lisämausteeksi sekoitetaan vielä yliluonnollisuus. Lopussa Matilden oikea rooli paljastuu. Jonkin verran lukemista hankaloittaa, kun samasta ihmisestä käytetään eri nimitystä, kuten apotti, veli, isä jne.

Sinänsä Lewis osaa ennustaa / tietää katolisen kirkon piirissä olevan pahuuden ja kirja sopisi aivan tähän päivään insestiepäilyineen. Toisaalta omana aikanaan teos oli väkivaltainen ja pornografinen, joten Lewis joutui tekemään sitä siistityn version. Akuperäisessä muodossaan teos julkaistiin vasta paljon myöhemmin.

Tarina sijoittuu Espanjaan, Madridiin, jossa sijaitsevat kapusiinimunkkiluostari ja nunnaluostari vierekkäin, vain hautausmaa maanalaisine holveineen erottaa ne. Apotti Ambrosio on mitä hyveellisin ja nunnaluostarin prioritar (nunnaluostarin johtajatar) osoittautuu väkivaltaiseksi tyranniksi. 

Goottikauhun peruselementtien mukaisesti tapahtumapaikkana on suljettu luostari, sillä tapahtumien miljöönä on usein linna, kartano, hautausmaa tai metsä. Kauppa paholaisen kanssa, pulassa olevat neidot, salaperäiset ovet ja häijyt isännät sekä painostava tunnelma kuuluvat  goottikauhuun. Luostariyhteisö sopii oivasti teemaan hautaholvien mätävinevien ruumiidensa kanssa. Salaperäisenä ovena tässä tarinassa toimii patsaan alla oleva luukku. Luostariyhteisö on puhtauden ja uskon symboli ja tässä puhtaimmassa ja hurskaimassa yhteisössä käydään taistelua lihan iloista.  Hyvän ja pahan taistelu on kirjan keskeisin teema, kun ihminen kamppailee omien halujensa ja Jumalalle vannottujen valojen välillä.

 Raskaana oleva nunna (Ines) on tyrmässä hautaholvien alapuolella.   Tarinaan kytkeytyy ihana neito Antonia, hänen äitinsä haamu ja myös itse pääpaholainen vierailee. Antonian sulhanen Lorenzo on Inesin veli ja pyrkii pelastamaan sisarensa ja suojelemaan Antoniota.

Luostarin kello oli lyönyt tuskin viiden minuutin ajan, kun kapusiinikirkko jo pursui kuulijoita. Älkää luulko, että väki olisi kerääntynyt sen paremmin hurskauden ajamana kuin tiedonjanostakaan. Vain aniharva oli liikkeellä noista syistä: kaupungista, jossa taikausko hallitsee sellaisella hirmuvallalla kuin Madridissa, on turha koettaa löytää aitoa uskoa.

Kapusiinikirkkoon kerääntynyt yleisö oli läsnä kuka minkäkin tähden, mutta ilmeinen tarkoitus ei koskettanut ketään. Naiset tulivat näyttäytymään, miehet heitä katsomaan: eräät olivat uteliaita kuulemaan kovasti ylistettyä puhujaa, eräät tulivat, koska ennen teatteria ei ollut mitään parempaakaan tekemistä, eräät saapuivat, koska heille oli väitetty, ettei kirkkoon mahtuisi, ja puolet Madridista ilmaantui, koska oletti tapaavansa toisen puolikkaan. Saarnaajaa oli vilpittömän innoissaan kuulemassa vain muutama ikäloppu uskovainen sekä kuutisen kilpailevaa puhujaa, jotka olivat päättäneet etsiä puheesta vikoja ja pilkata sitä.

Ei auta kuin myöntää, että kirjan kieli on paikoin vanhahtavan runollista, paikoin jaarittelevaa ja pitkäveteistä ja jännitykseltään psykologista. Puolen välin jälkeen lukeminen on helpompaa ja lopussa tietää lukeneensa klassikon. Ei auta myöskään kuin tunnustaa, että kirjan kääntäminen suomeksi on ansioitunut teko Savukeitaalta. Kirjan luettuaan ymmärtää kirjan merkittävyyden goottikauhun edustajana. Lukemisessa tuli usein mieleen Ann Radcliffen Udolpho, sillä oman aikansa senkin lukeminen otti. 

Blogeissa toisaalla Mustien kansien metsä