Elina Rouhiainen Kesytön

 Elina Rouhiainen Kesytön

Tammi, 2012. Kotikirjasto.

Päätin lukea viimein Susirajan aloituksen saatuani vihdoinkin puuttuneen aloitusosan kovakantisena. Vieläkin minulta uupuu yksi osa, joka lienee kolmas. Kirjan ulkoasu on kaunis, kannen kaksi tummaa suruvaippaa ihastuttavat.

Kesytön on paranormaalia fantasiaa, paranormaalia romantiikkaa. Esikuvansa tällä on tietenkin eli selvä yhteys Twilight-sarjaan, vaikka siinä onkin keskeisimmissä roolissa vampyyrit kuin ihmissudet. Sekin sijoittuu myös koulumaailmaan. Katsoin kokonaisuutena  Twilight-sarjan jouluna. Mats Strandbergin ja Sara B. Elfgrenin Engelsfors-trilogiasta olen lukenut Piirin ja Tulen ja odottelen päätösosaa eli Avainta saapuvaksi millä hetkellä hyvänsä. Engelfors on urbaania fantasiaa sijoittuen skandinaaviseen koulumaailmaan.  Maggie Stiefvaterin Väristys-trilogiassa ihmissusi pysyy metsän laidalla. Se kertoo tytön ja ihmissuden herkän rakkaustarinan.

Elina Rouhiainen kirjoittaa Susirajassa suomalaista paranormaalia romantiikkaa. Hän sijoittaa tarinan alun Stadin Kallioon ja Torkkelin kuvataidelukioon. Entäs sitten? Hymyilen paljonkin lukiessa kirjaa, kun tuo mainitaan. Se tuo mieleen ajan ennen sitä. Paranormaalissa romantiikassa keskeistä näille romansseille on, että suhde on jollain tavoin vaarallinen, usein kielletty, uhattu  tai ainakin jotenkin  ennenkuulumaton ja uskalias. Tavallinen tyttö vaihtaa maisemaa, menee uuteen kouluun ja ihastuu koulun kingiin.

Raisa Oja on Helsingin Kallion kasvatti ja kunnianhimoinen taiteilijanalku. Hänen äitinsä kuolee auto-onnettomuudessa. Raisa on vasta 17-vuotias, vegaani ja ilman huoltajaa.  Raisalla on edessä muutto jonnekin Hukkavaaran peräkylään, johonkin Kainuun korpikylään. Perillä odottaa vieras Jaska-eno ja kylä näyttää täydeltä kummajaiselta. Ainahan näissä kirjoissa on sama juttu, että vanhemmista puuttuu ainakin toinen tai sitten nämä ovat ammateissa, jotka vievät heitä milloin mihinkin. Helpointa on siis eliminoida vanhemmat kokonaan. Raisan äiti oli katkaissut kaikki yhteytensä Kainuun sukulaisiin. Kainuussa Raisan valtaa tiedonjano, sillä kai nyt joku voisi kertoa äidin menneisyydestä jotain. Mikä ihme tuo eno oikein on? Miksi hän otti vieraan Raisan luokseen riesakseen, kun ei vaikuta edes sen ihmeemmin sukurakkaalta?

Hukkavaara paljastuu oudoksi paikaksi, joka sijaitsee viisikymmentä kilometriä Kajaanista korpeen. Maalaiset eivät vaikuta merkkifarkuissaan junteilta. Koulussa Raisa kohtaa uskomattoman komeita ja kauniita nuoria. Raisa ystävystyy hyljeksityn Nikon kanssa.  Mikael puolestaan on koulun vaikutusvaltaisin poika, jonka valittu on ilmielävä barbi. Mikaelin väriä alati vaihtavat silmät tuntuvat hakeutuvan luvattoman usein Raisan suuntaan. Raisa vaistoaa, että ihmisissä on jotain outoa, sillä he ovat niin hyväkuntoisia, sporttisia ja vanhuksetkin ovat hukkateillä.

Rouhiaisen tarina sijoittuu luontevaan ympäristöön, Kainuun jylhiin vaaramaisemiin, jossa susi ei ole samanlainen kummajainen kuin jos tämä jolkottelisi vastaan linjoja pitkin. Kummassako tuo sitten saisi enemmän ymmärrystä, niin sen jätän kunkin päätettäväksi.

En aio raottaa salaisuuksia. Tarinassa on jonkin verran kliseisyyttä, mutta Rouhiainen on tarinankertojana sujuvasanainen. Tarinassa on myös kamppailua vaikeuksien kanssa, kouluarkea, erilaisuuden hyväksymistä, nuoruuden angstia ja oman identiteetin rakentamista. Ja tietenkin Kesytön loppuu niin, että on pakko hamuta jatko lukuun. Useimmathan ovat lukeneet tämän jo minua aiemmin, joten mietin viitsinkö edes tehdä blogitekstiä. Miä mieltä olet? Onko vanhemmilla fantasiakirjoilla mitään merkitystä blogeissa? Kirjablogeissa uutuudet korostuvat, mutta hei, minä luin vasta nyt tämän!

Susiraja-sarja: Kesytön, Uhanalainen, Jäljitetty ja Vainuttu

Blogeissa toisaalla: Kirsin kirjanurkka ja Notkopeikko