Susanna Koivuneva Kaukametsä ja Juha Mäntylä Audrey, rakkaani

Susanna Koivuneva Kaukametsä

Metsäkustannus Oy. 2015. 2. painos. Tekijältä.  Kiitoksin.

Esittelen vielä yhden aikuisten värityskirjan, mutta omalta osaltani päätän aikuisten värityskirjojen esittelyn tähän. Olen esitellyt aiemmin nämä: Aikuisten värityskirjat 1 ja Aikuisten värityskirjat 2.  Tästä syystä käyn tässä yhteydessä hieman laajemmin läpi periaatteet siiitä, millainen värityskirja on hyvä, kun keskiössä ovat kasvit. Tiedän, mitä on piirtää kasveja ja hallitsen kasvien rakenteelliset ominaisuudet.

Kaukametsän tekijä on Susanna Koivuneva-Appel, joka on helsinkiläinen graafinen suunnittelija. Hänellä on pitkä kokemus kuvittamisesta ja kirjojen ja lehtien suunnittelusta.

Kustantajilla on tarjolla useita värityskirjoja, joiden aiheisto on loputon. Nyt olemme varmasti saavuttaneet tarvittavuuden rajan. Värityskirjat alkoivat mielentilasta, omasta ajasta ja rentoutumisesta. Ne kamppailivat oman paikkansa asemasta, kun niiden luokittelu tuotti vaikeuksia.  Tietokirjoiksi luokiteltavia värityskirjoja on myös nähty. Esimerkiksi Raija Kivimetsän ja Riikka Rängmanin laatima värityskirja Villiinny, väritä, voimaannu on tietokirja.  Tuossa kirjassa esitellään villivihanneksia ja väritetään kasveja ja kasvien nimiä.  

Joitakin ideoita olen ohittanut, sillä tarinaksi kasvavaa ei osunut kohdalleni ja sellainen voisi olla toimiva.  Vähitellen ideat alkavat toistaa itseään, vaikka värityskirjojenkin tulisi uudistua ja tuoda jotain uutta ja omaperäistä. Jotkut tarjotut ovat olleet todella tylsiä tai jopa mauttomia. Itse en ole innostunut moottoripyöristä tai uskonnon kontekstista. En osoita kritiikkiä niinkään jälkimmäisen aihepiiriä kohtaan, vaan tarjotut koettelivat hyvän maun rajoja. Suostuin Kaukametsän esittelyyn vuoden vaihteessa, mutta kirjan saapuminen viivästyi ja ajoittui oman deadlinen kanssa pahasti päällekkäin.

Susanna Koivunevan Kaukametsä on tasokkaimpia näkemiäni värityskirjoja myös  ulkoisilta puitteiltaan. Kustantaja on panostanut teoksen ulkoasuun. Kirja on kovakantinen ja paperi laadukas. Idea on tuore, sillä kirjan visuaalista maailmaa tukevat runot. Värität ja luet runoja. Miten se toimii? Hyvin. Runoilijat ovat tunnettuja kotimaisia runoilijoita, kuten Edith Södergran, Eino Leino, Saima Harmaja, Katri Vala, Aleksis Kivi. Teoksessa väritetään kukkia, puita, lehtiä, perhosia, oravia, kaloja, hirviä ja lintuja. Koivunevan kuvat ovat selkeitä ja houkuttelevia. 

Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
— Katri Vala

Kasvikuvat ovat osoittautuneet värityskirjoissa usein vaikeiksi.  Sarjakukkaiskasvien (Apiaceae) heimon lajit ovat  huonoja valintoja. Värityskuvissa on pystyttävä erottamaan, mikä ero on tärkeällä kasvilla, taiteellisella luomuksella ja kasvin värityskelpoisuudella. Värityskirjassa tärkein kriteeri on kasvien väritettävyys. Ensisijainen tarkoitus ei olekaan kuvittajan  taitojen esittely.  Kaunis ja pipertävä kädenjälki ei ole välttämättä värityskelpoisuudessaan paras mahdollinen. Valkoinen kukka tai kukinto on tylsä toistuessaan. Vihreään voi kyllästyä valkopeipissä, nokkosessa ja jopa kielossa. Voikukan haituvapallo on kaunis, mutta ei väritettävä. Lehtien suonitukset, kukan rakenneosat ja muut ääriviivat eivät saa olla liian tyyliteltyjä tai peittäviä. Värittäjän on päästävä esiin kuvissa! 

 Jos kuvaan halutaan liittää kasvin tieteellinen nimi, niin se on jaksettava oikolukea. Tiedollisuus edellyttää oikolukua. Kolmanneksi, jos halutaan painottaa tiedollisia ominaisuuksia, niin kasvi saisi olla tunnistettavissa. Koivunevan kuvissa on huomioitu  värittäjän näkökulma eriomaisesti. Kuvat ovat selkeärajaisia.

Mansikkahan kesä-aamull' läksin,

Pellon pientareita pitkin kuljin,

Muistin varoitusta äitikullan:

Tuo'os mulle myöskin joku marja.

 — Eini Leino

Värittämien vaatii aikaa ja keskittymistä. Hyvät värikuvat edistävät innostumista. Itse en saa värittämisestä sen kummempaa mielenrauhaa, sillä rentoudun parhaiten lukemalla. Vieraimmiksi koen ns. mandalakuviot ja etenkin huuhaan maailmaan imeytymisen. Omiksi värityskuviksi kokisin todennäköisesti tiedolliset ja motivoivat kasvikuvat tai eläinkuvat, mutta saattaisin tarttua Kaukametsään. Kaukametsässä kuvat ovat selkeitä ja väritettäviltä ominaisuuksilta erinomaisia. Suosittelen tätä kirjaa.

  

Juha Mäntylä Audrey, rakkaani

Reuna 2015. Tekijältä. Kiitoksin

Tuorila on paikka jossa ihminen syntyy ja elää. Se on paikka jossa ihminen kasvaa, rakentaa uutta, korjaa vanhaa ja paikkaa lahonnutta, ja josta hän lähtee pois, mutta hänen sydämensä palaa aina Tuorilaan.

Juha Mäntyla on kirjoittanut  aiemmin dekkareita, joista olen lukenut Älä ryhdy vieraan leikkiin ja Kotka lentää länteen.

Tuorila on pieni kylä Merikarvialla. Itse asiassa Tuorila on kirjailija Juha Mäntylän kotikylä.

Kylässä oli ennen kaksi huoltoasemaa, posti, kyläkauppa ja kyläkoulu palvelemassa tuorilalaisia ja ohikulkijoita.  Tarina alkaa Tuorilan kylän jazzklubilla Cafe Rintasessa, jossa kuuluisat muusikot käyvät esiintymässä. Cafe Rintsuun saapuu myös viehkeä ja salaperäinen Audrey.   Tarinan mies kohtaa naisen, joka on kuin Audrey Hepburn, yhtä hillitty, muodikas ja kaunis. Mies lupaa vielä kerran elämässään etsivänsä naisen uudelleen.

Hoitokodin asukeista Nestori antaa vihjeen, että miehen pitää matkustaa New Orleansiin etsimään jazzia ja Audreya. New Orleansissa mies etsii naista tuloksetta. Mutta yhtäkkiä hän huomaa, kuinka Audrey lipuu jokilaivalla pois. Mies juoksee rannalla, mutta ei saa huomiota. Hän palaa kävellen satamaan ja kuvailee kahvilanpitäjälle naista. Mies saa tietää, että Audrey poikkeaa aamuisin kahvilaan juomaan pienen kahvin, polttaa savukkeen ja nousee jokilaivaan muutaman kerran viikossa. Mies odottaa seuraavana päivänä naista. He kohtaavat.

New Orleans on paikka jossa ihminen syntyy, elää ja kasvaa ja josta hän lähtee. New Orleans on kaupunki, jonne siellä käyneen matkailijan sielu aina palaa ja jossa sydän odottaa rakkautta. Paikka, jossa ihminen on jazzia, voodoota ja pitkiä katseita.

Audrey, rakkaani on mystinen tarina onnesta ja rakkaudesta. Se soljuu maagisen realismin rattailla.  On nykyhetkiä, on kuvitelmia tulevaisuuden ja menneisyyden tuokioita. Audrey on eteerinen, mystinen hahmo, jopa pelottavan mystinen ja epätodellisen hauras. Mäntylä kertoo tarinan, jossa todellisuus katoaa savukiehkuroihin,  mutta tunnelmaa kannattelevat  niin Miles Davis kuin  Stan Getzin saksofoni, Dizzy Gillespien trumpetti ja Ella Fitzgeraldin ääni.

Audrey, rakkaani on pienoisromaani. Mäntylä on tarinankertojana sujuvasanainen, luen mielelläni hänen tekstiä. Siis niin erilainen kuin tämä teos onkin, niin tämä tuo mieleeni Vigdís Grímsdóttirin teoksen Valosta valoon. Tosin tuo teos on kolmiosainen ja olen lukenut vasta aloituksen.  Siinä mies lähtee maailman ääriin pelkän naisen kuvan ajamana. Mäntylä olisi voinut tahtoessaan työstää tämän hitusen laajemmaksi. Audrey, rakkaani on viehättävä tarina kohtaamisesta. 

Olisin halunnut tehdä samanlaisen lainauksen loppuun kuin alussa ja keskellä. Valittavasti se paljastaisi liikaa tarinaa.

Toisaalla: Lumiomena kirjoittaa tästä kirjasta täällä.