Stefan Moster Suurlähettilään vaimo

Stefan Moster Suurlähettilään vaimo

Alkuteos Die Frau des Botschafters

Suomentaja Jukka-Pekka Pajunen

Siltala 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Halusin lukea Mosterin Suurlähettilään vaimon. Kirjoitan tämän blogitekstin, mutta tarvitsen enemmän aikaa sisäistääkseni useamman asian. Olen lukenut mielestäni Mosterin teoksen Nelikätisen soiton mahdottomuus  (2011). Sen suomentaja on Helena Moster. Kirjailijalta on suomennettu myös teos Rakkaat toisilleen (2013).

Suurlähettilään vaimo on yllätyksellinen teos monin tavoin. Pidin tarinasta todella paljon. Tarinan keskiössä on teoksen nimen mukaisesti suurlähettilään vaimo Oda. Tapahtumien miljöönä on Helsinki ja suurlähettilään virka-asunto merenrannalla. Oda oli tottunut edustamaan puolisonsa rinnalla ooppera- ja balettiesityksissä. konserteissa, näyttelyiden avajaisissa kaikissa tilaisuuksissa, joihin vain Saksan suurlähettiläs voitiin kutsua ja protokolla edellytti myös puolison läsnäoloa.  Suurlähettilään vaimo kertoo äidin ja lapsen suhteesta, vaikeavammaisen lapsen äitiydestä. Tarina on myös avioliittoromaani ja perheromaani. Moster kuvaa koti-ikävää, roolien jakamaa ja eristämää ihmistä. Meri ja luonto ovat osa kirjaa. Mosterin näkökulma on epätavallinen, kun hän kirjoittaa Suomesta, eikä niinkään ulkopuolisen tarkkailijan silmin.

Alkusyksyn iltana Oda löytää virka-asunnon laiturilta ison kuhan. Sen jättää mitätön kalastaja nimeltä Klaus. Näiden kahden ihmisen, kalastajan ja diplomaatin rouvan, ei pitäisi kohdata toisiaan kaiken järjen mukaan. Niin vain käy, että kaksi erilaista ihmistä ystävystyy.  Klausilla on yhteys naisen kotimaahan, sillä hän kantaa tuota yhteyttä itsessään, vaikka ei ole koskaan vieraillut maassa. Hän on kotoisin pohjoisesta ja sai alkunsa  sotavuosina. Tuokin palanen kerrotaan eleettömästi ilman minkäänlaista piehtarointia.

Tästä syystä, mutta tietysti myös levottoman elämänsä vuoksi, diplomaateilla ei ole vanhoja ystäviä. Sen sijaan he ovat ystävystyneet virkatovereidensa kanssa, ja jo ennalta ennen kuin ovat edes tutustuneet näihin lähemmin. He muodostavat yhdessä eksterritoriaalisten henkilöiden kastin, heidän diplomaattienglantinsa toimii ystävystymisen kielenä, he puhuttelevat toisiaan käyttämällä sanaa you ja etunimeä ja heillä on silloin ilmeisesti tunne, että he sinuttelevat ja teitittelevät samalla kertaa, he tarttuvat kollegoiden puolisoita sydämellisesti olkavarsista ja antavat näille poskisuudelmat, ja he pidättäytyvät kysymästä toisiltaan syntyperästä.  Yhdistävä ryhmähenki on tärkeämpi kuin henkilökohtaisten elämäntarinoiden esille tuominen.

Oda on entinen televisiotoimittaja ja viettää eristettyä ja yksinäistä elämää. Hän edustaa miehensä rinnalla maataan, mutta hänellä on elämä myös toisaalla. Hän on äiti pojalleen, joka elää hoitokodissa Saksassa. Oda kaipaa omaa erityislastaan ja läsnä olevaa äitiyttä. Pinnallinen ja hyväosainen elämä saa valtaisaa kontrastia Felixistä.  Oda saa yllättävän ajatuksen, että hän haluaa näyttää pojalleen ihmeellisen pohjoisen talvivalon Suomenlahden rannalla. Klaus lähtee kumppaniksi Saksaan auttaakseen tuon unelman toteutumisessa.

Nyt hän kuitenkin vuodatti koko sydämensä lapselle, ja Kerstiniä nolotti kuulla intiimit lauseet, joita ei ollut tarkoitettu hänelle vaan pojalle, joka ei kuitenkaan kyennyt ymmärtämään niitä, minkä vuoksi ilmoille nousi pakotti kysymys, kenelle Oda todellisuudessa suuntasi sanansa? Oliko ääni lasta varten ja sanojen sisältö hänen hoitajalleen?

Stefan Moster (s. 1964) on kirjailija ja kääntäjä, joka on opettanut Suomen kirjallisuutta Münchenin yliopistossa. Hän asuu nykyään Espoossa ja hän on kääntänyt saksaksi suomalaisia teoksia. Olen hieman arastellut Mosterin lukemista ja ajatellut kerrontaa vaikeaksi. Suurlähettilään vaimo on helppolukuinen ja tarinan kerronta selkeää ja joutuisasti luettavaa.  Tarina on hienotunteisesti ja kauniisti kerrottu, vaikka se käsittelee arkoja asioita.  Aion jatkaa Mosterin kirjojen parissa. Olen ottanut kaksi lainausta mukaan, jotka avaavat hyvin tarinaa.