Sivut

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Katarina Wennstam Kivisydän

Katarina Wennstam Kivisydän
Alkuteos Stenhjärtat 2012
Suomentaja  Anja Meripirtti
Otava 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.




Katarina Wennstamin Kivisydän on hänen viides suomennettu teoksensa. Wennstamin tunnusmerkkinä ovat tämän päivän ruotsalainen yhteiskunta ja sen ongelmat. Kivisydän on itsenäinen, toinen  osa  jännitystrilogiaan. Trilogian aloitus on Petturi, jonka tekstin voit lukea täältä. Osat ovat todella itsenäisesti luettavia.

Luin hieman  ennen tätä Samuel Björkin Minä matkustan yksin. Tuossa tarinassa on lapsiuhreja ja sarjamurhaaja. Tarina ei vie lukijaa siinä tapahtumien ytimeen, joten lukija seuraa tapahtumia kauempaa. Wennstam puolestaan kirjoittaa nyt lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Hän menee tapahtumien keskelle, jopa niin, että lukija ei ehkä pystyisi tajuamaan asioiden kauheutta, jos hänellä ei olisi sanaa Erika, jonka avulla hän pystyy ymmärtämään ja käsittelemään tapahtumien hirveyden. Näillä kirjoilla on tietynlainen ero, sillä ensin mainittuun ei ole estokeinoja, mutta jälkimmäisessä yhteiskunnalla on toimintavastuu. Siihen voidaan niputtaa ennalta ehkäisevä sosiaalityö sen eri vaiheissa, jotta kaltoinkohtelu havaitaan, pystytään tunnistamaan ja puuttumaan. 

Kivisydän käynnistyy heti voimalla, kun Andreas ja Pernilla Björling vievät lastaan solnalaiseen Astrid Lindgrenin lastensairaalaan. Sairaalassa vastaanottajat eivät saa selvyyttä, mitä lapselle on tapahtunut?  Onko tapahtunut onnettomuus? Onko lapsi pudonnut sitteristä tai hoitopöydältä?  TT-kuvat paljastavat, että puolivuotias tyttövauva kärsii massiivisesta aivoverenvuodosta. Sen oletetaan aiheutuneen Shaken Baby -syndroomasta, joka tulee voimakkaasta ravistelusta. Vauvan ennuste on huono.  Lapsi joutuu tutkimusten jälkeen suoraan leikkaukseen. Glorian hyväosaiset vanhemmat ovat luonnollisesti ensimmäisiä epäilyksenalaisia, mutta epäilyksiltä eivät välty sen enempää isoäiti Kerstin, lastenhoitaja Lovisa  tai perheen pojat Isac ja Max. Poikien syyllisyys ei vaikuta uskottavalle, sillä vaikka vanhempi, yhdeksänvuotias jaksaisi nostaa 6,8 -kiloisen vauvan, niin ravistelu ei menisi läpi oikeudessa. Isän isokokoisuus ei tee hänestä syyllistä ilman selvitystä. Kuulustelupöytäkirjat paljastavat monen potentiaalisen tekijän kohdalla otollisia hetkiä, jolloin he ovat olleet Glorian kanssa kahden.


Mutta tämä perhe on paitsi etnisesti täysin ruotsalainen myös hyvin etabloitunut yhteiskuntaan. Ei rikollista menneisyyttä, ei raportteja väkivallasta tai muunlaisista laittomuuksista.


Perheen asuttamaan prameaan taloon mahtuu myös murheita, kaiken keskeneräisyys vaikeuttaa perheen arkea.  Perhe on asunut kolme kuukautta varsin keskeneräisessä talossa. Äidin selitykset kolarista ei vastaa todellisuutta, sillä Audi A 3:n vauriot viittaavat enemmän tahallisiin peruutuksiin pihan sorakasaan. 

Tapausta selvittävät tahoillaan rikostarkastaja Charlotta Lugn ja oikeusavustaja Shirin Sundin. Edellisessä kirjassa tutustuimme Shirinin taustaan. Hän on naimisissa hammaslääkäri Fredrik Sundinin kanssa, mutta avioliiton ongelmat jatkuvat tässäkin osassa. Shirinin perheen kautta lukijalle avautuu iranilaistaustaisten maahanmuuttajien arki. Hänen veljensä Darius on myös mukana tarinassa ja hän on herkkä taustalleen. Asianajaja kollega ja syyttäjä Theodor Dahlgrenin ja Shirinin suhdekuvio ei ole vain ongelmaton työkuvio. Charlottella on huolia vanhempiensa kanssa, sillä äidin sairaus paljastuu hänellekin. Hänen tukenaan on kumppani Agneta.


Nyt ei enää ole paluuta. Shirin ajattelee mennessään taas ulos hotellihuoneesta ja lähtiessään sukkasillaan juoksemaan pitkää käytävää. Jos teet tämän, et ikinä enää ole sama kuin ennen, alitajunta huutaa eikä heristä pelkästään yhtä varoittavaa sormea, vaan nyrkkiä.

Wennstam kirjoittaa vaikeasta ja tärkeästä aiheesta, sillä lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ei voi vaieta. Tietyllä tavalla monikulttuurisuus on esillä erilaisena Wennstamin kirjoissa, sillä nämä ihmiset ovat integroituneet ruotsalaiseen yhteiskuntaan, joten näkökulmana eivät ole maahanmuuttajien vaikeudet ja rikkeet, laiton maahanmuutto tai kulttuuriset erot.  Tietynlainen didaktiivinen sävy, kuulustelupöytäkirjat ja eri toimijoiden mukaantulo sekä oikeudenkäynnin käytänteiden esittely ovat kiinnostavaa tai riippamaista lukijasta riippuen.  Kivisydämen keskiössä ovat syntyjään ruotsalainen ydinperhe, lapsiperheen arki ja ahdinko kaikessa karmeudessaan. Wennstam kirjoittaa hyviä ja jännittäviä dekkareita, joissa seurataan myös kahden menestyksekkään uranaisen  elämää, joiden yksityiselämä ei noudattele niin perinteisiä valintoja

Toisaalla samasta kirjasta: Rakkaudesta kirjoihin.

6 kommenttia:

  1. Onpa rankka aihe. Petturi itsellä luukuvuorosa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe on rankka ja kamala. Kun en voi tekstissä spoilata, niin sanon kuitenkin tässä, että Wennstam hallitsee aihee.
      Otin tuossa alussa tuon vertauksen ja olisin halunnut kirjoittaa siitä jotain eli miksi se on niin kammottava, ja miten se eroaa tästä.
      Wennstamin kirjassa lukija ymmärtää kerrotun, vaikka kukaan ei voi hyväksyä.
      Petturi on erinomainen.

      Poista
  2. Kivisydämen viimeiset sivut säästän täksi illaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, mutta onneksi ne tuovat myös huojennuksen. Jotenkin ajattelen niin. Ehkä tulkintani helpottaa lukemista. Se on helpompi tajuta kuin mielipuolisuus.

      Poista
  3. Täytyy myöntää kirjan olleen minulle niin vaikuttava lukuelämys, että se aiheutti jopa lukujumia... Hyvä, Wennstam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se oli. Olen täysin vakuuttunut, että minä en olisi ymmärtänyt tuota kirjaa, ellen tietäisi tuota tapausta, johon viittaan. Silti Wennstam on valinnut tien, jonka ihminen saattaa käsittää. sillä tuota en käsitä, johon viittaan. Sen ei pitäisi olla mahdollista tässä yhteiskunnassa. Että kaikki turvaverkot pragaavat.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!