Murong Xuecun Unohda minut tänä yönä, Chengdu

Murong Xuecun Unohda minut tänä yönä, Chengdu
Alkuperäisteos Chéngdū, jīnyè qĭng jiang wŏ yíwàng
Suomentaja Rauno Sainio
Basam Books, 2015. Kustantajalta Kiitoksin.

Murong Xuecun (1974) on koulutukseltaan lakimies, mutta toimii nykyisin vapaana kirjailijana asuen pääkaupungissa Pekingissä. Hänen esi­kois­ro­maa­nin­sa Unohda minut tänä yönä, Chengdu julkaistiin luku ker­ral­laan so­si­aa­li­ses­sa me­dias­sa ja vasta sen jälkeen paperiversiona. Murong Xuecun on kir­joit­ta­nut useita best­sel­le­rei­tä. Hänen ai­he­va­lin­tan­sa ovat joh­ta­neet usein sen­suu­rin kynsiin.

Ehkä meille on vaikeinta ymmärtää korruption ja sensuurin säätelymekanismit. Käsikirjoitus saattaa sisältää erilaisia loppuja, joista soveliain pääsee etenemään. Myös ensimmäinen painos on sensuroiduin. Kirjailija sensuroi myös itseään kirjoittaessaan, joka vaikuttaa kirjoittamiseen. Murong Xuecun sanoo haastatteluissa, että joihinkin aiheisiin ei kannata puuttua, kuten maantieteellisiin tai ihmisoikeudellisiin kysymyksiin. En pidä siitä, että teoksesta on eri versioita.

Katson harvoin televisiota. Sattumoisin olen seurannut sarjaa nimeltä Nuuskija. Tämä ukrainalainen jännityssarja sijoittuu Moskovaan kuvitteelliseen lähitulevaisuuteen. Keskushenkilö omaa erehtymättömän hajuaistin, jonka avulla hän pystyy haistamaan totuuden kovimmastakin rikollisesta. Sarjassa on tahatonta komiikkaa, joka syntyy trendikkäästä elämänmenosta, futuristisesta Loft -toimistoasunnosta, jonka rinnalla kuvaus tapahtuu agraarisessa maaseutumiljöössä maatuskoineen. Lisäksi nainen kuvataan seksistisenä ja esineellistettynä olentona.

Unohda minut tänä yönä, Chengdu koettelee myös lukijaa. Tarinan keskiössä on kolme miestä Chen Zhong, Li Liang ja Läskipää Wang. Keskeisin näistä on 28-vuotias, urbaani, nuorimies Chen Zhong. Minulla oli jonkin verran vaikeuksia kiinalaisten nimien muistamisessa, vaikka olen joutunut omaksumaan niitä jonkin verran työn kautta. En pitänyt kirjan henkilöistä pätkääkään, en kenestäkään. Chen Zhong on hyvin cool ja iloluonteinen elintasopröystäilijä.

Chengdu on kesäkuussa tulvillaan elämää. Kukat ovat alkaneet kukkia, vesimelonit ovat tulleet myyntiin ja ilmassa voi aistia jasmiinin suloisen tuoksun. Pimeän tultua kadulla näkee aina ihmisiä, jotka itkevät, ja ihmisiä, jotka nauravat. Heidän joukossaan olen minä.

Chen on aluksi naimisissa Zhao Yuen kanssa, mutta avoin suhde vie eroon. Tarina antaa autenttisen kuvan modernista Kiinasta, bisnesmaailmasta, yksilön elämästä, avioliiton parisuhteesta ja ystävyyssuhteista. Jotenkin miespolon elämä on tyhjää, masentavaa ja fatalistista.

Ihminen niittää sitä mitä kylvää. Wenshu-luostarin munkki sanoi minulle kerran: ”Onnella ja onnettomuudella ei ole juuria. Rakkulat jaloissasi olet itse kävelemällä synnyttänyt. Vuori silmiesi edessä on oman mielesi tuotos.”

Kerroin alussa Nuuskijan tahattomasta komiikasta, niin tässä sitä vasta onkin. OMG. Jos riitelet jonkun ihmisen kanssa, niin mitkä ovat sinun rivoimmat sanasi tai syytämäsi loukkaukset? Lukija ei tiedä pitäisikö hänen itkeä vain nauraa näille ihmisille, jotka suutuksissaan sanovat ”nussivansa” kumppaninsa äidin tai koko suvun (ilmaisu on usein kirjassa). Erilaiset kulttuurit joutuvat tässä konfliktiin, sanonta huvittaa. Abortti ei ole mitenkään kummoisempi tapahtuma kuin hammaslääkärissä käynti. Chen Zhong lähteekin parhaimman ystävänsä Li Liangin morsiamen Ye Mein seuraksi viikonlopun viettoon, kun on päässyt käymään vahinko, näin saadaan moinen pois päivänjärjestyksestä. Vastuuntuntoinen petikaveri.

Elämä on pelkkä hautuumaalla järjestettävä juhla-ateria. Voit syödä ja laulaa sydämesi kyllyydestä, mutta kuolema tanssahtelee aina jossain lähistöllä kärsivällisesti odottaen. Kun ihminen peilin edessä seisoessaan huomaa, että hänen ennen niin nuorekkaat kasvonsa ovat alkaneet näyttää vanhoilta, muistaako hän vielä nuoruutensa ensimmäiset hellyydenosoitukset tai sydänsurut?

Chen Zhongin maailman peruspilareita ovat raha, elitismi ja valta. Raha on hänelle kaikki kaikessa niin oma kuin firman ja varsin sekavassa suhteessa. Työkuviot antavat aika etovan kuvan arjesta, juonittelusta ja vilpistä. Emotionaalinen kypsyys on jäänyt jonnekin, kun rahapelit, huumeet, prostituutio ja räävitön meno ovat arkipäivää. Kotona parisuhde on varsin modernin avoin. Sivusuhteita ei yritetä edes peittää tai salata. Ja naiset vuodattavat kyyneliä, kun kaikki ei ole kunnossa. Kyyneleillä on iso rooli kirjassa.

Ihan syystä Cheng Zhong pohtii: 

Silloin kuulen sydämeni äänen kysyvän: Cheng Zhong, tätäkö sinä elämältäsi olet aina halunnut?


Chen Zhong voi huonosti, hän kaipaa aikaa, jolloin kaikki oli paremmin. Hän ei saa korjattua itseään takaisin oikeille raiteille. Arkielämän haasteet tuntuvat olevan nykyajan Kiinan suurimmissa kaupungeissa turhauttavan tuttuja. Kirjan tarina ei olekaan niin simppeli kuin aluksi lukija luulee, mutta länsimaisen lukijan on vaikea löytää / perata tarinan punainen lanka kaiken kuonan alta ja ymmärtää Xuecun Murongin sanoma.

Unohda minut tänä yönä, Chengdu on nopealukuinen kirja, ei siinä mitään. Se ei myöskään unohdu helpolla. Kirjan suomennos on erinomainen. Jään kuitenkin lukijana hieman ulkopuoliseksi, koska kiinalainen yhteiskunta ei ole minulle tarpeeksi tuttu.

Luin tämän kirjan Kurjen siivellä -haasteeseen (Itä-Aasia lukuhaaste). Tietoisesti aion liikkua laajemmalla alueella kuin pysytellä Haruki Murakamissa ja Jun'ichirō Tanizakissa jne. Viikonloppuna luin Takashi Hiraiden Kissavieraan ja Sun-mi Hwangin kirjan Kana joka tahtoi lentää. Aikomukseni on lukea myös Han Suyin Päivien kimalluksen ja James A. Michenerin Sayonaran, joista en muista kuin niiden tunnelman.

Blogeissa toisaalla:

Omppu ja Mummo matkalla

Kaisa Reetta kirjoittaa blogissaan aiheesta Talviaurinkoa ja pohdintaa oman ymmärryskyvyn rajoista. Tämä kirja saattaa sopia tuohonkin näkökulmaan, että lukijalta jää jotakin oman kulttuurisen identiteetin ja sidonnaisuuden takia ymmärtämättä.