Patti Smith M Train - Elämäni tiekartta

Patricia Lee Smith (s. 1946) on yhdysvaltalainen muusikko, kirjailija ja valokuvaaja. Smithin  Horses-albumi julkaistiin vuonna 1975. Julkisuudesta hän vetäytyi vuonna 1980, mutta palasi lavoille 1996.  Muistelmateos Ihan kakaroita (Just Kids) keskittyi Pattin elämään 1970-luvulla New Yorkissa, mutta nyt ollaan loitonnuttu etäälle tuosta ajasta.

Patti Smithin teos M Train - elämäni tiekartta ilmestyi suomeksi vuoden 2015 lopulla. Käytän teoksesta jatkossa lyhyempää nimeä M Train.  Luin Ompun kirjoituksen tästä kirjasta. Hän kuvaa tekstin tekemistä vaikeaksi, että hän haluaisi pitää teoksen ajatukset itsellään. Minustakin Patti Smithin M Train on hankala blogattava. Mistä minä kirjoitan? Päässäni on vain kuvia, jotka sekoittuvat toisiinsa, sillä niin Dream of  Lifen -henkilökuva, runot, musiikki kuin Just Kids pyörivät mielessäni suloisessa sekamelskassa. M Train on muistojen sulauma, jota Patti kutsuu ”elämänsä tiekartaksi”.  

Suomeksi en ole lukenut aiemmin Pattin teoksia ja tästäkin tilasin alkuperäisteoksen. Patty Smith on älyttömän karismaattinen hahmo, joka elää esiintymisensä hetkessä, jos olet nähnyt hänet livenä. Linkitän myös toisen tekstin, vaikka en mielelläni etsi näitä, sillä  lehtien tekstit ovat hetkellisiä ja sivulleni jää vain rikkinäinen linkki. Tässä linkissä on olennaista teksti ja sen tekijä ja vasta yhdessä ne muodostavat itselleni tärkeän kontekstin. Kirjoitti tuo mies mitä hyvänsä, niin se on minulle Kohtalokasta kerrontaa. Tuossa on muuten kirja, jota en ikinä tuo blogiini. Nöyränä toivon, että joskus omaksuisin siitä edes murusen. Kirjan tekijän löydät alhaalta linkistä Savon Sanomista tai googlaamalla heti.

Jouluaattona annan kissoille kissanmintulla terästettyjä hiirileluja ja poistun hiljaiseen iltaan vailla päämäärää.

…

Vain minä ja kymmenkunta vetelehtijää, kaikki maailmasta onnellisesti eristäytyneitä ihmisiä, jotka tavoittelemme omaa käsitystämme miellyttävästä joulunvietosta: ei lahjoja, ei Kristus-lasta, ei kultanauhoja eikä misteliä, ainoastaan täydellinen vapauden tunne.

Lukija istuu ja juo kahvia Pattin seurassa New Yorkin kahviloissa, kirjoittaa, lukee ja ruokkii Cairoa (abessinialainen, ABY).   Juot kahvia, nautit tummaa paahtoleipää ja kastat öljyyn kerta toisensa jälkeen.  Lukija aistii kaipuun, sillä tuo nainen kaipaa miestään ja lastensa isää, muusikko Fred Sonic Smithiä (1949–1994).

Aamuisin hain usein kahvini delistä ja jäin rappusilleni istumaan. Mietin, että Café ’Inossa vietetyt aamut olivat paitsi pitäneet alakuloani loitolla, myös antaneet sille ripauksen tiettyä suuruutta. Kiitos sanoin. Olen elänyt omassa kirjassani. Kirjassa, jota en koskaan aikonut kirjoittaa – jossa kelasin aikaa taakse- ja eteenpäin.

 M Train puuskuttaa vauhdilla, asemia tulee yllättäen, joihinkin pysähdytään tai sitten ei. Patti matkaa kirjassaan elämänsä merkityksellisiin kohteisiin: Frida Kahlon Casa Azuliin Meksikossa, Ranskan Guyanaan, Berliiniin, jonne hänet kutsutaan puhujaksi arktisen alueen tutkijoiden kokoukseen. Hän vierailee Jean Genet’n, Bertolt Brechtin, Sylvia Plathin ja Arthur Rimbaud’n haudoilla - hiljaisuuden ja rauhan ytimissä. Pattin tajunnanvirta kulkee hetkistä toiseen ja muistoista toisiin.  M Train kulkee muun muassa Bulgakovin, Camus’n, Dazain, Mankellin, Genet’n, Hessen, Murakamin, Plathin, Sebaldin sekä Schulzin matkassa. Smith sitoo nuo nimet kuin osaksi tekstiä, joka on ihmeellinen taito. Enemmänkin nuo ovat hänen uskonsa temppeleitä. Pattyn kanssa katselet maanisesti tv-sarjoja kuten  Midsommerin murhia, otat tarot-pakasta miekkojen ässän, mutta ennen kaikkea luet, kirjoitat ja elät hetkessä. Kirja kuvituksena on Patti Smithin polaroid-kameralla ottamat kuvat, jotka ovat tuttuja jo Dream of Life-dokumentistä.

Olin iloinen siitä, että olin lähdössä muihin maisemiin. Mieleni tarvitsi vain sitä, että se vietäisiin uusille asemille. Sydämeni tarvitsi vain sitä, että se saisi käydä suurempien myrskyjen syntysijoilla. Käänsin kortin tarot-pakastani ja sitten toisen, huolettomasti kuin olisin käännellyt kirjan lehtiä.

Luin tämän muistelmateoksen rinnalla toista, joka kylmäsi minua koko ajan. Mietin, että kyllä olet kokenut kovia, kun podet lapsettomuutta ja isäpuolesikin kuoli. Wau. Niin vain tahtoo käydä ihmisen elämässä ja itse asiassa noin päin on lohdullisempaa kuin, että äiti saattaisi lapsensa hautaan. Entä sitten, kun tartut Pattyn kirjaan, jossa ihmisen karisma ja elämä syöksyvät päällesi, niin että jokaisen rivin jälkeen olet läkähtymäisilläsi. Smith voisi pitäytyä musiikissa ja työssään, mutta onneksi hän antaa lukijalle illuusion, että hän istahtaa seuraksesi jakaen palan itsestään. Pattyn matka kannattaa kulkea!

Patti Smith  M Train - Elämäni tiekartta

Alkuperäisteos M Train

Suomentaja Antti Nylén.

Siltala 2015. Kustantajalta. Kiitoksin

Kirjasta ovat kirjoittaneet Omppu ja  Savon Sanomat

23.1.

Lopuksi:

Vetäydyn katsomaan illan dokkaria ja kyllä, häntä voi kaivata. Joistakin on enempään. Hänen kirjalistansa kertoo hänestä. Ihmisen kirjahylly paljastaa enemmän kuin haluaisit, olet alaston sen edessä.