Mila Teräs Perhosen varjo

Mila Teräs (1975) on Orimattilassa asuva kirjailija. Hän on kirjoittanut erityisesti lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Hän on valmistunut Tampereen yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineenaan kotimainen kirjallisuus.

Pian neljätoista täyttävä Linnea asuu äidin ja tämän uuden kumppanin Kammo-Kimmon kanssa. Pikkuveli on poissa, sillä Lauri asuu isän ja tämän uuden Tiina vaimon kanssa. Äiti on taivaanrannanmaalari, joka on illat mitä erilaisimmilla kursseilla kehittämässä itseään tai ohjaamassa kaltaisiaan.

Linnea kasvukipuilee oman identiteetin ja murrosiän ongelmissa. Linnea haluaa olla laiha, hän juoksee, karttaa syömistä, laskee kaloreita, sillä vain laiha on kaunis. Hän haluaa hennoksi keijun tavoin. Vanhempien avioeron takia Linnea kokee olevansa yksin, että hän on näkymätön. Hän voi pahoin. Perhosen varjo on nuoren tytön kasvukertomus, jossa on mukana fantasian elementit, sillä toinen todellisuus elää suvun salaisuuksissa. Tämä kirja on tehty lehmuksenkukkateestä, hunajakakuista, kanelikorpuista, kartanopuutarhasta, kukkakellosta, perhoskasveista, salaisuuksista ja unelmista.

Palassa pannukakkua on noin 200 kilokaloria. Osaan ulkoa lähes kaikkien ruokien kalorimäärät. Tiedän, mitkä luvut täsmäävät esimerkiksi kiisseleihin, vanukkaisiin, hilloihin…

Isoäiti, Maria Florensia, asuu Usvalan kartanossa taloudenhoitajansa, Hedvigin kanssa. Aulis hoitaa kartanon puutarhaa, ja Mikael on Auliksen saksofonia torilla soittava poika.  Linnea ei kutsu isoäitiään kuin tämän oikealla nimellä. Kasvinimet kulkevat suvussa. Florensia ja Hedvig valmistavat hajuvesiä ja kukkavoiteita. Isoäiti pyytää Linnean kesäksi luokseen. Linnea päättääkin lähteä kesälomalla maalle Usvalaan, vaikka häntä hirvittää tylsistyminen, sillä miten ihmeessä siellä voi saada ajan kulumaan.  Linnea tutustuu myös Valeriaan kylällä asuvaan tyttöön.

Yö on himmeä kuin vanha peili. On se hetki keskiyöstä, kun kaikki on rauhoittunut hetkeksi, usva tiivistyy ja kaste virtaa maahan, kun hetken on viileää ja kummallisen hiljaista ennen aamun ensimmäistä lintua.

Maria Florensia huomaa Linnean lapaluussa suvun merkin. Luomi on kuin liekki tai siipi, se on kohtalon ratkaisijan merkki. Linnea sukeltaa syvälle sukunsa erikoisiin vaiheisiin. Linnea yrittää selvittää Maria Florensian salaisuutta, mihin tämä katoaa muurin luona, kenen kanssa hän puhuu ja laulaa. Kylällä kuiskitaan, että isoäidin on oltava valtavan vanha, mutta Linnea ei tiedä ikää. Linnea joutuu valinnan eteen.

Vastaako hän usvan kansan kutsuun metsänkeijuna?

                                                                                       

Kesäpäivänseisaus on aina ollut isoäidilleni vuoden suurin juhla. Ja tänä vuonna siihen valmistaudutaan Usvalassa entistäkin huolellisemmin, sillä samalla vietetään minun 14-vuotissyntymäpäivääni.

Teräksen kieli on hyvin kaunista, sanat korumaisen kauniita, mutta tavoittavat lukijan. Liian unenomainen teksti karkottaa lukijan ja sitä tämä ei tee. Taianomaiset elementit yhdistettynä nuoren arkeen tekee kirjasta herkän ja koskettavan. Tämä kirja herätti uteliaisuuteni tekijän tuotantoon.

Mila Teräs Perhosen varjo

Otava 2012. Kotikirjasto.

Perhosen varjon kanssa ovat kulkeneet myös Kirjakaapin avain,  Saraseeni, Hemuli, Cilla, Sara,