Jenna Kostet Marrasyöt

Jenna Kostet Marrasyöt

Jenna Kostet on turkulainen kirjailija. Luin viime vuonna Jenna Kostetin Lautturin.  Löydät tekstini täältä. Lautturi oli viime vuonna blogini paras lukemani nuortenkirja. Lautturi voitti myös Blogistanian Kuopus 2014 – palkinnon.

Marrasyöt on suomalaisen kansaperinteen ja mytologian sävyttämä dekkari. Kostet osaa koukuttaa lukijan alusta lähtien mukaansa. Kirjailija tuntee aihealueensa hyvin, sillä niin hyvin hän kuljettaa henkilöitään saaristossa ja toisaalta taas yliopiston arjessa.

Tapahtuminen miljöönä on Nauvon saari. Nuoren tytön alaston ruumis löytyy Finbyn jatulintarhan kivikehästä. Tytön kuolemaa selvittelevät Paraisten poliisin vanhempi konstaapeli Nils Larsson ja tämän innokas apulainen Mäkelä. Mäkelä on muualta tullut ja ruotsia taitamaton muukalainen. Välillä tarinassa piipahdellaan Turkuun ja seurataan elämää yliopistolla. Lukija tutustuu Turun yliopistossa väitöskirjaansa tekevään Selja Hirviahoon. 

Nils Larssonin mielestä tapaus on selvä nuoren tytön itsemurha. Larsson manailee, että miten joku lähteekin pyhäinpäivän varhaisena aamuna sieniä keräämään. Ruumiin löytänyt Helena Raitto oli keräämässä suppilovahveroita, kun hän havaitsi ruumiin kehän keskeltä. Ongelmaksi muodostuvat tytön vaatteet tai paremminkin niiden puute, sillä tuo sotii itsemurhaa vastaan. Tuskin hän on saapunut lautalla alasti outoon kehään.  

Kurssilaiset tekevät yhdessä ekskursion Nauvon jatulintarhaan. Myös Seljan opiskelijakamu, Anni, on retkellä mukana. Anni haalii vasta opintopisteitä ja miettii yhä viiden opiskeluvuoden alussa tekisikö gradunsa uskontotieteeseen, arkeologiaan tai folkloristiikkaan. Anni on iskenyt silmänsä myös uuteen apulaisprofessori Juha Svagiin. Joonas on jäänyt hieman sivuosaan kiinnostuksen suhteen.  Kostet tavoittaa hyvin nämäkin kuviot eli keskinäisen kateuden ja kilpailun.
 

Anni osasi täyttää koko huoneen astuessaan sisälle. Selja oli vetäytynyt aulan nurkassa olevan penkkirivin päätyyn istumaan, mutta kuuli jo kaukaa Annen saapumisen. Anni puhui puhelimessa kovaan ääneen ja nauroi. Päät kääntyivät Annin puoleen, Selja tunsi ikävän muljahduksen mahassaan. Oli turhaa olla kateellinen Annille.

Kostet kuljettaa hyvin kansaperinnettä tarinassa mukana. Jatulintarhat ovat latomuksia, joita tavataan eri puolilla maailmaa, meillä lähinnä saaristomerellä ja Perämeren rannikolla. Vanhimmat latomukset on kasattu jo pronssikaudella, kun taas nuorimmat ovat vain muutaman sadan vuoden takaa. Joissakin Suomen keskiaikaisten kivikirkkojen seinämaalauksissa on  ns. primitiivisiä maalauksia labyrinteistä, sillä labyrintin voit löytää esimerkiksi Maarian kirkosta. Kostet kytkee hyvin vanhan perinteen nykyaikaan. Nuoren tytön kuoleman taustalla on jatulintarhaan liittyvä myytti. Marraskuun jakoaika lähestyy loppuaan ja samalla käy vähiin aika estää jotain suurempaa tapahtumasta. 

Jatulintarha ei ole suotta labyrintti. Tiedät varmasti, että labyrintti on aikanaan rakennettu pahan karkottamista varten. Paha siis hämmentyy labyrintin kuvioista, eikä uskalla kulkea läpi. Niitä oli esimerkiksi ikkunalaudoilla. Turun linnassakin on sellainen kaiverrettuna yhteen ikkunalautaan. Jatulintarhan tyyppisiä labyrinttikuvioita näkee myös kirkoissa.

Saaren asukkaisiin kuuluu susiparina elelevät Hannele ja  Kaarlo.  Kauan sitten mökkiläisiksi tulleita, mutta silti hekin kantavat muukalaisuuden leimaa. Nils Larsson saa huomata, että pariskunnalla on menneisyytensä ja salaisuutensa. 

Mielestäni tarinaa ei voi avata enempää. Viehätyin tarinan omaperäisyydestä ja menneisyyden sävyistä. Kostet osaa kuvata hyvin saaristolaisuuden ja pienen yhteisön hyvin. Viihdyin Kostetin matkassa hyvin, koska aihealue ja miljöö ovat minulle hyvinkin tuttuja.

Jenna Kostet Marrasyöt

Robustos 2015. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.