Herman Koch Naapuri

Herman Koch (s. 1953) on hollantilainen kirjailija, kolumnisti ja näyttelijä. Naapuri on hänen seitsemäs romaaninsa.  Häneltä on aiemmin suomennettu Lääkäri ja Illallinen. Luin Herman Kochin Illallisen ennen blogiani. Pidin Illallisesta, sen hallitusta kerronnasta. Naapuri on hajanaisempi tarina.

Pidän Kochista kertojana. Hänessä on jotain samaa kuin Lars Sundissa ja Peter Handkessa. Hän antaa vaikutelman, että tarinan kertoja on lörpöttelijä, että hän luotsaa lukijaa hyvin hövelisti eteenpäin. Todellisuudessa hän paljastuu epäluotettavaksi tai salailevaksi, loppujen lopuksi lukija saa olla hyvin tarkkaavainen tekstin kanssa. Naapurin päähenkilö on ikääntynyt Herra M. Hän on ollut aikoinaan arvostettu, kansainvälisesti menestynyt kirjailija. Nyt kirjailijan ura on jo hiipumassa.  

Sellaista se siis on, kirjailijan elämä. Hän nousee, hän menee suihkuun, hän kuivaa itsensä – kuten kuka tahansa. Mutta jo pian eteen tulee ensimmäinen pulma: aamiainen. Hän on tänään yksin, vaimo ja tytär ovat kakkosasunnolla, hän ei osaa keittää kahvia. Äärimmäisissä olosuhteissa – haaksirikon, ydinkatastrofin, maanjäristyksen jälkeen – hän saattaisi onnistua tiristämään sen muistinsa perukoilta.

Kirjailija kirjan sisällä ei ole minulle mieluisin ratkaisu. Terhi Rannelan Läpi yön teoksessa kirjailija kirjoitti kirjaa. Ihastuin tuohon kirjaan. Kochin Naapurissa kirjailija kuljettaa päähenkilönsä kirjastoon puhumaan kirjastaan. Tällainen samanlainen episodi kulkee myös Leena Krohnin uusimmassa kirjassa Erehdys.  Kirjailija E:tä on pyydetty lukemaan novellejaan ja keskustelemaan lukijoidensa kanssa. Samanlainen tarina on Torgny Lindgrenin kirjassa Kimalaisen mettä. Keski-ikäinen naiskirjailija on tullut lokakuisena iltana pienen länsipohjalaiskunnan seurakuntakotiin luennoimaan pyhimyksistä. Kummassakin kirjaillassa tunnelma peilautuu ankeana, ahdistavana ja epämiellyttävänä kokemuksena. Ystäväni kertoi viime syksynä kirjastoillasta keskellä ei mitään. Kirjastoilta tapahtui sikäläisten ihmisten arjessa. Kullakin on kiireensä ja arkirutiininsa. Järjestelyt ovat hyvin pelkistetyt. Kirjailijalle saatetaan osoittaa yösija, mutta murkinan saa etsiä kävellen jostain keskeltä ei mitään. Ilman autoa ihminen saa seikkailla kylän pimeydessä tuntematta seutua.

Vajaa neljännestunti myöhemmin – kirjastonhoitaja on jo pari kertaa vilkaissut rannekelloaan – kaikki on yhtäkkiä ohi. Niinhän se on, on aika tulla ja on aika lähteä. Jos kirjastossa jotain vihataan niin kirjailijoita, jotka eivät osaa pysyä kohtuudessa. Kirjailijoita, jotka kuuntelisivat omaa ääntään vaikka koko päivän.

Ja niin sanoo kirjailija, joka julkaisee vuodesta toiseen pelkkiä uusia sotakirjoja? Lukijasi ovat nukahtaneet jo kauan sitten, M. Taidat olla ainoa joka ei ole vielä huomannut sitä. Mikset kerrankin kirjoittaisi jostain muusta?

Kirjailijan uudemmat sotaromaanit eivät herätä samanlaista kiinnostusta kuin läpimurtoromaani.  Kirjailijan menestystarina oli tosipohjainen katoamismysteeri, joka kertoi historianopettaja Jan Landzaatista ja tämän katoamisesta pian sen jälkeen, kun hänellä oli ollut lyhyt suhde kauniin oppilaansa kanssa. Viimeisen kerran opettaja oli nähty eräällä mökillä, paikalla oli ollut myös kyseinen opiskelijatyttö ja tämän uusi poikaystävä.  Nyt kirjailija M.:n ura ja samalla Landzaat ovat menettämässä merkitystään. Vain salaperäinen alakerran naapuri tarkkailee  M.:ää. Mitä tekemistä naapurilla on katoamistapauksen kanssa?  Mitä hän tietää tapahtuneesta?

Kochin kirjallisuuspohdinnat raottavat kirjailijan julkista roolia ja esilläoloa maineen hintana. Miten kirjailija perustelee kuulijoilleen, miksi hänen kirjansa kannattaa lukea? Minkälaisella käytöksellä hän markkinoi itseään? Miten pitkälle pääsee asenteella kirja puhukoon puolestaan? Kuinka jaksaa vastata toimittajan kysymyksiin kerrasta toiseen?

Keskinkertainen kirjailija istuu elinkautista. Hänen on pakko jatkaa. On liian myöhäistä vaihtaa enää ammattia. Hänen on jatkettava katkeraan loppuun saakka, kunnes kuolema hänet korjaa. Vain kuolema voi vapauttaa hänet omasta keskinkertaisuudestaan.

Illallisessa tarinan juonenkäänteet yllättävät lukijan täydellisesti ja koukuttavat lukijan matkaansa. Lukijan käsitykset keskeisistä henkilöistä muuttuvat kirjan edetessä. Miellyttävä henkilö muuttuu vastenmieliseksi.  Viaton ilta saa aivan odottamattomat kasvot.  Koch rakentaa tahallisia harhautuksia ja tarjoaa erilaisia tulkintoja vastaukseksi.  Kochin kirjoissa on sivuja huomattavasti enemmän kuin Peter Handken kirjoissa, joten jälkimmäisen tiivis ilmaisu tekee lukemisesta entistä haasteellisemman.  Pidän Kochin kirjoista, niiden hyvästä käännöksestä ja raikkaasta ulkoasusta. Naapuri on erinomainen kirja, mutta Illallinen oli enemmän minulle.

Herman Koch Naapuri

Alkuperäisteos Geachte Heer M.

Suomentaja  Sanna van Leeuwen

Siltala 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.

Kirjan ovat lukeneet mm. MariA., Kirjasähkökäyrä ja Maisku