Harper Lee (s. 1926) on yhdysvaltalainen kirjailija, joka sai esikoisteoksestaan Kuin surmaisi satakielen Pulitzer-palkinnon vuonna 1961.
Valitsin tämän kirjan Kirjablogistien ensimmäiseen klassikkohaasteeseen, koska pidän teosta ns. TBR-kirjana. Jostain syystä olen onnistunut ohittamaan tämän kirjan. Kirjavalintaani vaikutti myös se, että Harperin toinen teos Kaikki taivaan linnut julkaistaan elokuussa. Tuon kirjan tapahtumat jatkavat lukemani kirjan tarinaa. Siinä tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Alabamaan. Jean Louise Finch, lempinimeltään Scout, palaa Maycombin pikkukaupunkiin tapaamaan isäänsä Atticusta.
Etelä-Alabamassa ei vuodenajoilla ole selvää rajaa; kesä ajautuu syksyä kohti eikä syksyä seuraakaan joskus talvi, vaan se vaihtuu muutaman päivän kevääksi, joka vuorastaan sulaa kesäksi. Se syksy oli pitkä, tuskin tarpeeksi viileä edes kevyttä nuttua varten. Jem ja minä ravasimme vanhaa rataamme eräänä leutona lokakuisena iltapäivänä, kun oksanreikä tammessa sai meidät taas pysähtymään. Tällä kertaa oli jotain sen sisällä.
Leen Kuin surmaisi satakielen on unohtumaton klassikko. Kirjan nimi on runollisen kaunis. Alkuperäisteoksen nimi To Kill a Mockingbird mieltyy minussa enemmän Suzanne Collinsin Nälkäpelin musiikkiin eli The Hanging Tree (The Hunger Games song) alkaa soida päässäni. Ajan patinasta huolimatta kirjan sanoma ei ole vanhentunut, vaikka paljon on tapahtunut muutoksia. Rotuennakkoluulot eivät ole kadonneet mihinkään. Ihonväriin viittaavan sanan käytöstä luopuminen ei ole poistanut maailmasta rasismia.
Niin, minäkin ajattelin, hän sanoi vihdoin, - kun minä olin sinun iässäsi. Jos on vain yhdenlaisia ihmisiä, niin miksi he eivät sitten tule toimeen keskenään? Jos he ovat kaikki samanlaisia, niin minkä vuoksi he tekevät kaikkensa halveksiakseen toisiaan? Scout, minä luulen, että minä alan ymmärtää jotain. Luulen, että alan ymmärtää, minkä vuoksi Boo Radley on pysytellyt neljän seinän sisässä kaikki nämä vuodet… hän on tehnyt sen siksi, että haluaa pysyä sisällä.
Tarinan keskiössä ovat isä Atticus Finch ja hänen lapsensa kahdeksanvuotias Scout ja tämän isoveli Jem. Tapahtumien miljöönä on 1930-luvun Alabama ja Maycombin kaupunki. Tarinan kertojana on Scout, joka on villikko, pikkuvanha poikatyttö. Scout , Jem ja heidän ystävänsä Dillin viettävät lasten kesää villinä ja vapaana. Näitä kesän, leikin ja vapauden teemoja vasten keskiöön nousee isän työ, jossa isä saa tehtäväkseen puolustaa tummaihoista miestä valkoisen tytön raiskaussyytöstä vastaan. Tapahtumia katsotaan lasten silmin. Tarinaan mahtuu trillerimäisiä piirteitä, naapuritalon kummittelevaa pelkoa, pikkukaupungin rauhaisaa elämänmenoa sekä vahvaa rotuerottelua. Isän oikeudenmukaisuus ja viisaus heijastuvat lasten kyvyssä hahmottaa omaa yhteisöä. Lapsista pitää huolta tummaihoinen Calpurnia, sillä lasten äiti on kuollut. Scout on rakastettavan tuittupäinen, oikean ja väärän eroa opetteleva poikatyttö. Atticuksen lapset eivät ole vielä oppineet tuomitsemaan ihmisiä ihonvärin perusteella.
Kuin surmaisi satakielen on hieno ja puhutteleva kirja, joka ei unohdu. Tämä kirja jokaisen tulisi lukea. Toivon tämän kirjan opettavan suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä tänäkin päivänä, meilläkin. Tiesin tarinan etukäteen. Kirjasta on tehty myös elokuva, jonka pääosassa nähdään Gregory Peck.
Harper Lee Kuin surmaisi satakielen
Alkuperäisteos To Kill a Mockingbird 1960
Suomentaja Maija Westerlund
Gummerus 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.
Tämän kirjan on lukenut mm. Bleu, Joanna, Jokke, Maisku, Marile ja Omppu
Kuin surmaisi satakielen on hieno ja puhutteleva kirja, joka ei unohdu. Tämä kirja jokaisen tulisi lukea. Toivon tämän kirjan opettavan suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä tänäkin päivänä, meilläkin. Tiesin tarinan etukäteen. Kirjasta on tehty myös elokuva, jonka pääosassa nähdään Gregory Peck.
Harper Lee Kuin surmaisi satakielen
Alkuperäisteos To Kill a Mockingbird 1960
Suomentaja Maija Westerlund
Gummerus 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.
Tämän kirjan on lukenut mm. Bleu, Joanna, Jokke, Maisku, Marile ja Omppu
Tämä on hieno romaani: puhutteleva, aina ajankohtainen ja tarinaltaan vetävä. Pidän myös syvän etelän tunnelmasta ja lapsen näkökulmasta.
VastaaPoistaTuntuu jotenkin, että teos on ajankohtaisempi kuin ikinä meillä täällä, kun vasta opettelemme elämään monikulttuurisessa yhteiskunnassa.
PoistaUnohdin. Pidän lapsikertojista. Odotan paljon Ann-Marie MacDonaldin kirjasta Linnuntietä, sillä jos muistan oikein, niin siinäkin on lapsikertoja tai sitten sotken kirjan.
PoistaMinäkin luin tosiaan tämän vasta viime kesänä ja silloin ihmettelin samoin kuin sinä, että miten en ollut tullut tätä aiemmin lukeneeksi. Kertakaikkisen hieno teos. Atticus Finch on unohtumaton.
VastaaPoistaMinä ihmettelin samaa. Yksi syy on ollut, että en omistanut kirjaa, en halunnut sitä leffakannella jne. Tosi järkeviä perusteluja. Valitsin hyvin.
PoistaTämä oli hienovireinen kirja. Todella hienoa, että löytyi vielä yksi käsikirjoitus kirjailijalta. Muutenhan hän olisi ollut yhden kirjan kirjailija, joka myös olisi ollut aika mystistä. Kirja on hienovireinen, koska se on kirjoitettu lapsen näkökulmasta.
VastaaPoistaTuo tuleva kirja on mielenkiintoinen, että se on jatkumoa Scoutin tarinaan, ja silti kirjoitettu ennen.Haluaisin lukea tuon toisenkin.
PoistaKuin surmaisi satakielen on upea kirja.
Hyvä kirja, hyvä bloggaus.
VastaaPoistaEsittääkö Greogory Peck Atticusta?
Kyllä. Ja kokemus tuo varmuutta. Yksi lempparileffani on Noiduttu, ja siinä on Peck uransa alussa ja tulos on koominen. Hän on kuin jauhosäkki lippuluukulla Ingrid Bergmanin kannateltavana, hän ei hallitse pituuttaan jne. Tässä elokuvassa Peck on parisenkymmentä vuotta vanhempi. Roolisuoritus on hyvä.
PoistaMinultakin tämä on mennyt täysin ohi, mutta tietysti viime aikojen kohu tuosta Kaikki taivaan linnut -kirjasta herätteli minua tämänkin suhteen. Kuulostaa sanomansa puolesta todella ajankohtaiselta kirjalta.
VastaaPoistaJoskus sitä vain ohittaa merkittäviä kirjoja. Ostin tänään Hemingwayn kirjan ja mietin, että onpa outo kirjan nimi.
PoistaMinulla on tämä uusi kirja tuossa pöydällä, 'Kaikki taivaan linnut'. Se on englanniksi 'Go Set a Watchman', ja nimelle on jokin selitys. Se oli HS:n jutussa hiljattain. Ostin kirjan lahjaksi ystävälle, mutta sitten löytyikin muuta, niin nytpä saan itse lahjan.
VastaaPoista'Kuin surmaisi satakielen' olen lukenut kauan sitten - pidin - ja tuntuu, että olisin nähnyt elokuvankin. Tällaista se on, kun tulee vanhaksi, liikaa tavaraa aivoissa.;)
Onneksi usein tietää lukeneensa kirjan, mutta tarinan selittäminen onkin sitten toinen juttu. Tuo elokuva on hieno.
PoistaKuin surmaisi satakielen on iätön ja hieno klassikko, jonka pariin olen palannut useaan kertaan.
VastaaPoistaLuulen, että luin ensimmäisen kerran. Tiesin toki tarinan, mutta en muista lukeneeni. Tämä bloggaaminen meni jännäksi, vaihdoin koneen toissa iltana läppäristä pöytäkoneeseen.
PoistaMetsämarjat painavat päälle.
Tänään olen päässyt hetkittäin koneelle, mutta ukkonen on häätänyt minut koneelta.
Nyt olen vakuuttunut: tämä kirja täytyy lukea. Ehkä seuraavaan klassikkohaasteeseen!
VastaaPoistaSuosittelen. Tämä on hieno kirja, mutta myös elokuva on hieno. Olen tyytyväinen, että sain luettua kaiken tämän hässäkän keskellä.
PoistaMinä kuuntelin toissa talvena englanniksi To Kill A Mockingbordin. Tykkäsin, mutta tuntuu, että missasin jotakin, kun englanniksi kuunteleminen oli aluksi työlästä. Kuuntelen ihan liian harvoin englanniksi. Toisinaan se sujuu ongelmitta toisinaan ei, lukijoilla on niin monia eri tyylejä.
VastaaPoistaOlen harkinnut, että kuuntelisin uusiksi, ehkä suomeksi tälläkertaa.
Tykkäsin silti kirjasta ja sen sanomasta. Odotan innolla uutta kirjaa.
Ei sujuisi minulta. Olen joskus yrittänyt kuunnella Mikael Karvajalkaa, mutta väsyin levykkeisiin. Luin kirjan, olen lukenut tuon kirjan useamman kerran.
PoistaKirjan sanoma on uskomattoman ajankohtainen, jopa liian, että on vaikea uskoa, millaisessa yhteiskunnassa mekin elämme.
Minä kuuntelen lähes kaikki kirjani nykyään, näkövaurion takia. Kuunellaki voin vain toisella korvalla, mutta se onnistuu, silmiä selvästi tarvii kaksi. Levykkeet on ikäviä, parempi, jos on mp3 muodossa saatava kirja. Minä lataan suoraan näkövammaisten kirjastosta koneelle. Eli ongelma oli se englanti, ei itse kuuntelu.
PoistaAjankohtaisuus on valitettavan totta. Kaikki tuon kirjan tapahtumien jälkeen tapahtuneet parannukset tuntuvat valuvan hiekaan juuri viime vuosina ja kuukausina.
Joskus pitäisi kokeilla kuuntelua esim. dekkarin osalta. Kartan pokkareita niiden pienen fontin takia.
PoistaMinäkin luin tämän vasta tänä kesänä. Pidin, vaikka mielestäni kirjan loppuosa alkoikin jo vähän puuduttaa. Järkyttävän ajankohtainen kirja yhä - valitettavasti. Jännä nähdä, miten Kaikki taivaan linnut suhteutuu tähän. Ilmeisesti Atticuksesta paljastuu siinä vähän ikävämpiäkin puolia.
VastaaPoistaKaikki taivaan linnut on varmaankin mielenkiintoinen lukukokemus. Jotenkin olen ymmärtänyt, että Atticus saa särön itseensä eli hänestä paljastuu jotain uutta. En tosiaan tiedä, mutta olen aistinut kirjoituksista jotain negaa.
PoistaLuin tämän muutama vuosi sitten ja siitä tuli ehdottomasti yksi lempikirjojani. Upea kirja! Hieman nyt arveluttaakin tarttua Kaikki taivaan linnut -kirjaan, kun ei oikein tiedä mitä odottaa. Aion kuitenkin lukea senkin jossain vaiheessa, sen verran kiinnostaa, mitä hahmoille siinä tapahtuu.
VastaaPoistaMinäkin luen tuon uuden jossain vaiheessa. Siinä tulee jotakin yllättävää esille Atticuksesta. Tämä oli kuitenkin hyvä klassikkokirja haasteeseen.
PoistaEn täysin ihastunut tähän (en yleensä pidä lapsikertojista), mutta syvän etelän tunnelma oli kohdillaan ja tarina herätti ajatuksia. Nykyajan Yhdysvalloissakaan ei olla täysin vapaita rasismista (vaikka monikulttuurisuus onkin siellä monin tavoin positiivista) ja jopa poliisi on jäänyt useita kertoja kiinni liiallisesta voimankäytöstä. Ammutaan aseettomia mustia nuoria, hajotetaan uima-allasbileitä väkivalloin jne. Tärkeä kirja siis, vaikka ei täysin siitä pitäisikään.
VastaaPoistaKatsoin tämän myös leffana. Halusin nähdä Peckin suorituksen parikymmentä vuotta vanhempana kuin lempparielokuvassani, jossa hän on surkea. Elokuvassa lapsikertoja oli oikeasti huonompi kuin kirjassa. Vaikea osa.
PoistaOlen ihastunut Alan Bradleyn dekkareihin ja niissä on pääosassa Flavia. Hassua, että ihastuin Flaviaan.
Ei varmasti rasistisuus ole kadonnut, mutta voisiko se olla maltillisempaa meillä? En pidä tämän päivän yhteiskunnasta tietyiltä osin. Olen tehnyt Moninaistuvan Suomen perusopinnot, ja sama voisi olla hyväksi monelle tässä maassa ;)
On varmasti maltillisempaa ja monet asiat ovat vuosien saatossa kehittyneet. Rakenteellista rasismia on kuitenkin vielä, ja sitä on erittäin vaikea huomata jos ei itse ole sen kohteena. Esim. ulkomaalaisella nimellä varustetut työhakemukset voidaan laittaa suoraan roskiin.
PoistaVähän tuntuu siltä, että viime aikoina somessa riehuneille olisivat kaikenlaiset opinnot hyväksi ;)
Alan Bradleyta täytyisikin muuten joskus kokeilla, vaikuttaa sympaattiselta kirjasarjalta :)
Suosittelen Bradleyn lukemista. Ensimmäisestä aloittamista, valmiina osia tulee muistaakseni 6. Flavia on hyvä, mutta omaksi tyttäreksi häntä ei haluaisi tai pitäisi huulipunansa lukkojen takana.
PoistaViime viikkojen lehtijutut kuulostavat aika ihmeellisille. Suvaitsevaisuus ei kosketa edes niitä, joita sen luulisi koskettavan työtehtävien puolesta.