Ajatuksia kirjoista

Poikkesin aamulla kirjastoon, tosin sitä ennen olin ehtinyt kerätä jo kopallisen mustikkaa.  Yritän kertoa kaksi ajatusketjua.  Keväällä luin Lumiomenan postauksen Dodie Smithin kirjasta  Linnaneidon lokikirja. Olen saanut jonkinlaisen käsityksen hänen kirjamaustaan ja olin hämmentynyt hänen kuvauksestaan. Tajusin, että nyt minulla on jokin erhe, sillä niin kauniisti hän kuvasi kirjan. Linnanneidon lokikirjaa kuvataan nuortenkirjaksi, mutta minun lukemani kirja ei sovellu nuorille. Kirja oli käsityksissäni inhokkini Kalin laulun tavoin.  Myin jopa lokikirjani pois. Tietenkään kirjaa ei ollut edes pääkirjastossa hyllyssä eli saan sen vasta huomenna. 

Todennäköisesti en ole edes lukenut  Linnanneidon lokikirjaa.

Tuo kirja jäi vaivaamaan mieltäni. Viikonloppuna eksyin Kirjavinkkien sivulle ja luin postauksen  Gaetan Soucyn Tulitikkutytöstä. Kirjavinkkien Laura kirjoittaa näin: Se on kuitenkin myös yksinkertaisesti inhottava: ominaisuus, jonka takia en suosittelisi kenellekään.

Teksti kuvasi kirjaa täydellisesti, jopa inhoa viritellen. Minun ajatukseni pääsivät raiteilleen ja aloin epäillä, että olen sotkenut nämä kirjat. Hain äsken kirjastosta Tulitikkutytön, ja jo ensimmäisen kappaleen avulla tiedän olevani nyt oikean kirjan parissa. Ja taidan hankkia Linnanneidon käsikirjan uudemman kerran. Varmaan kirjoitan siitä myös blogitekstin. Ja haluan ihastua siihen.

Toinen viime päivien huikea ajatukseni oli oivaltaa, että olen missannut yhden upean kirjailijan.  Kirpparilöytöni Onnellinen pieni saari johdatti minut Lars Sundin tuotantoon.    Lars Sundin Kolme sisarta ja yksi kertoja ja Aamu-unisen litubongarin tunnustukset  ovat minulla lukujonossa.

Ja nyt jatkan mustikoiden perkaamista ja illan tullen haemme toisen korillisen mustikkaa. Periaatteeni on, että mustikat, vadelmat ja sienet haemme metsästä. Kantarellit siis yhdellä t-kirjaimella ovat vain kurja korvike herkkutateille.

Saatan tuoda jonkun tekstin blogiini seuraavien viikkojen aikana. Minulla on aikomus osallistua Klassikkohaasteeseen, jos ehdin tehdä tekstin. En ole juonut tervaa, mutta siltä tuon lukeminen tuntuu. Sundin kirjat vetävät niin puoleensa. Myös Epätavallinen lukija tarttui mukaani kirjastosta. Kuka ei haluaisi lukea kuningattaresta ja kirjastoautosta? Yritän etsiä Sundit omaksi voidakseni blogata. Ajastelen elokuuhun joitakin tekstejä. Pääosin keskityn kumminkin bloginkin osalta lukemiseen sekä sadon keruuseen.

Ihania kesäpäiviä ja kesän makuja kaikille.