David Suchet Hercule Poirot ja minä

Kun Hercule Poirot kuoli iltapäivällä marraskuun lopussa vuonna 2012, osa minusta kuoli hänen mukanaan.

Agatha Christien nirso, pieni belgialaisetsivä oli ollut osa elämääni lähes neljännesvuosisadan aja. Olin näytellyt häntä televisiossa yli sata tuntia 25 vuoden ajan. Ja nyt minun piti näytellä hänen  kuolemansa.

Hercule Poirot ja minä vie mielenkiintoiselle lukumatkalle yhden rakastetuimman televisioelokuvien  fiktiivisen

hahmon ja tämän esittäjän elämään. David Suchet kertoo kirjassaan Hercule Poirot ja minä, kuinka hänestä tuli älykkään herrasmiesetsivän esittäjä, ja mitä Poirot’n hahmo on vuosien mittaan hänelle merkinnyt. Suchet näytteli 25 vuoden ajan 70 televisioelokuvassa Poirot’n roolia. Hercule Poirot on yksi pisimpään pyörineistä televisio-sarjoista, joissa päähenkilöä on esittänyt vain yksi ainoa näyttelijä.

Suchet tunnustaa kirjan alussa, että hän ei ollut lukenut yhtäkään Christien kirjaa saadessaan Poirot’n roolin. Hercule Poirot ja minä vilisee triviaa niin tapahtumista, sarjan kuvauspaikoista sekä sarjassa vuosien varrella vierailleista näyttelijöistäkin. Pala palalta Suchet rakentaa hahmonsa identiteetin, puheen, eleet, kävelytyylin, pukeutumisen, ulkoisen olemuksen ja ne kuuluisat viikset.

Se, että Poirot oli hyväsydäminen, oli Dame Agathan työtä, ei minun. Se, että Poirot oli aina kohtelias ja kunnioittava naisia kohtaan, oli hänen ansiotaan, ei minun, kuten oli myös Poirot’n viehätysvoima ja lempeys palvelusväkeä kohtaan. Poirot’n taipumus valita aina sanansa väärin ja tulla Hastingsin korjaamaksi oli Dame Agathan ajatus, ei minun, eikä minun tekemääni ollut myöskään Poirot’n selkeä tietoisuus ympärillään olevien ystäviensä ajoittaisesta surullisuudesta.

Hercule Poirot ja minä välittää kuvan kunnianhimoisesta luonnenäyttelijästä. Suchet halusi tehdä työnsä huolella kunnioittaen Dame Agathan luomaa hahmoa. Suchet on todella herättänyt eloon tuon fiktiivisen hahmon, sillä niin todelliselle charmantti belgialaisetsivä tuntuu. Jopa niin, että hän itsekin pohti: Olenko näyttelijä, joka on esittänyt Poirot’n roolia neljännesvuosisadan ajan 70 televisioelokuvassa, vai olenko minä todella muuttunut tuoksi pikkumieheksi, jota maailma ja minä niin kovasti rakastamme? Mihin minä lopun ja mistä hän alkaa? Tuntuu kuin olisin unessa katselemassa minua omana itsenäni ja silti näyttelemässä Poirot’ta.

Kirjasta välittyy näyttelijän läheinen suhde roolihahmoonsa, hän tuntee saavuttaneensa jotakin ja toisaalta hän tuntee kiitollisuuden ja nöyryyden, että sai rakentaa tämän hahmon alusta loppuun eli Poirot’n poismenoon. Ensimmäisen tuotantokauden kuvaukset alkoivat Twickenhamin studiolla 1.7. vuonna 1988. Viimeisen elokuvan kuvaukset päättyivät 28.6. vuonna 2013. Luulenpa melkein, että roolihahmo olisi kirjoittanut tämän kaiken diivamaisemmin kuin Suchet.

Kirjassa on jonkin verran toisteisuutta, sillä Suchet tuo esiin, että seuraava tuotantokausi ei ollut useinkaan varma. Lukijan on hyvä ymmärtää se epävarmuus, jossa näyttelijä joutuu elämään. Toisteisuus on enemmänkin informatiivisuutta, mitä on elää projektista toiseen ilman tietoa jatkuvuudesta. Epävarmuus luo kaikille projektiin sitoutuneille epävarmuuden myös oman elämän suunnitteluun. Sitoutuminen pitkään projektiin estää myös mielenkiintoisten tarjousten hyväksymisen.

Hercule Poirot antoi minulle monia iloisia muistoja vuosien varrella. En tule milloinkaan unohtamaan sitä kiintymystä, jota tavalliset ihmiset osoittivat tuota pikkumiestä kohtaan. Se tuli vastaan kaikkialla, missä ikinä liikuinkin. Heidän ihastuksensa oli niin aseistariisuvaa ja viehättävää.

Suchet vanheni Poirotin mukana. Tällaisten pitkään jatkuvien projektien käsittäminen on joskus vaikeaa, kun kestosarjat voivat kestää kymmeniä vuosia. Suchet kertoo, että Poirot oli hyvin erityinen lahja hänelle, jonka Dame Agatha antoi. Lahja, josta hän ei voinut koskaan kiittää antajaa, sillä tämä kuoli 12 vuotta aiemmin, ennen kuin Suchet näytteli tuota etsivää ensimmäistä kertaa televisiossa.

Olen lukenut useimmat Christien dekkarit, mutta en ole Poirot fani, vaan enemmän olen fanittanut Miss Marplea. Siitä huolimatta olen nauttinut monista Poirot’n elokuvista. Christien vanhanaikainen tyyli on viehättänyt minua. Itselleni läheisimpiä ovat olleet Esirippu laskee, Idän pikajunan arvoitus sekä Kuolema Niilillä. Viimeksi olen katsonut Neiti Lemon erehtyy ja Aikataulukon arvoituksen. Kirjassa mainitaan Kissa kyyhkyslakassa, mutta tämä ei tunnu tutulle eli jää selvitettäväksi.

Hercule Poirot ja minä on erinomainen lahja Agatha Christien lukijoille ja tyylikäs pääte pitkälle työrupeamalle. Kirjassa on erinomainen hakemisto esiteltyihin elokuviin ja jaksoihin. Tämä on ihastuttava kirja kenelle tahansa, joka pitää Poirot’n älykkäistä rikosmysteereistä.

David Suchet Hercule Poirot ja minä
Alkuperäisteos Poirot and Me
Suomentaja Sirpa Parviainen
Minerva 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.

Kirjan on lukenut minun lisäkseni ainakin Kaisa Reetta ja Tuijata.

Otan osaa tällä kirjalla Elämäkertahaasteen toinen minihaasteeseen.