Ian McEwan Ikuinen rakkaus

Olen lukenut viikon ja luen myös pääsiäisen, joten minusta on mielenkiintoista nähdä, miten puran lukusuman blogiini. Tämä on oikeastaan ihanteellinen tilanne saada lukea tekemättä muuta, mutta oloni ei ole ollut parhain. Olen lukenut Ikuisen rakkauden vuosia sitten, muistan katsoneeni elokuvan, jossa Daniel Craigh on miespääosassa. Elokuva on erittäin hyvä. Ian McEwan ei ole suosikkikirjailijani, mutta luen hänen kirjoittamia kirjoja ja omistan hänen kirjansa. McEwan on yksi muiden kirjailijoiden joukossa olematta mitään erityistä. Ei hän silti ole minulle yhdentekevä. Sementtipuutarhan luin aikojen alussa ja en muista oikeastaan mitään siitä.  Rannalla on minusta hieno kirja, samoin Sovitus. Lapsen oikeus on… siitä myöhemmin.

Ikuinen rakkaus alkaa hitaasti, kirjan alku on vaikea tai mahdoton lukuolosuhteista riippuen. Se alkaa kuin hetken tai tapahtuman hidastuksena, ja jos et kuule omia ajatuksiasi, niin et pysty keskittymään, niin et pääse myöskään mukaan tarinaan. Yritän kuvata tässä itseäni lukijana, että en kuuntele musiikkia lukiessani eli keskityn lukemaani. Olen viettänyt sievoisen ajan elämästäni lukusalien rauhassa, ahertanut yksin omassa työhuoneessa tutkijana, en voisi kuunnella radiota tehdessäni tekstiä.  Asun hiljaisessa ympäristössä metsän keskellä. Tällä hetkellä pahin meteli on joutsenten aiheuttama kalkatus rannassa. Lukukokemukseni ei ollut häävi, aloitin alusta useamman kerran. En saanut tekstiä etenemään.  Luin kirjan torstaina pienessä huoneessa, jossa toinen terrorisoi minua pitämällä tv:n äänen täysillä, puhumalla puhelimeen, käyttämällä puhelinta äänitorvena ymmärtämättä laitteen toimintamekanismia.

Tarinan alussa tiedetoimittaja Joe Rose on kumppaninsa Clarissan kanssa piknik-retkellä tunnin matkan päässä Lontoosta aukealla niityllä.  Tuolla he joutuvat onnettomuuden silminnäkijöiksi ja Joe tavallaan osalliseksi tapahtumaan. Joe ryntää usean miehen kanssa apuun, kun kuumailmapallo karkaa korkeuksiin lapsi mukanaan. Sattuman kautta tarinaan kytkeytyy ihmisiä, joiden ei olisi pitänyt olla paikalla, ei ainakaan yhdessä. Lisäksi näiden kahden ihmisen läsnäolo tapahtumapaikalla jättää väärän viestin eräälle ihmiselle. Tämä erheellinen viesti olisi voinut jättää selvittämättömänä ylimääräisen arven leskelle.

En tiennyt enkä ole koskaan myöhemminkään saanut selville, kuka päästi irti ensimmäisenä. En suostu uskomaan, että se olisin ollut minä. Kaikki kuitenkin väittävät, etteivät he olleet ensimmäisiä. Varmaa on se, että jolleivät rivimme olisi hajonneet, olisi yhteinen painomme joka tapauksessa vetänyt pallon maahan rinteessä jokseenkin pian, kun puuska muutaman sekunnin kuluttua asettui.

John Logan on oxfordilainen yksityislääkäri, neljäkymmentäkaksivuotias, naimisissa ja perheellinen. Hän pitää kiinni loppuun asti, kun muut luovuttavat. Hän pitää kiinni loppujen lopuksi kiinni turhan takia.

 Jed Parry on yksi pelastustöihin osallistuneista miehistä. Hän rakastuu Joeen pakkomielteisesti ja aloittaa vainon. Joe yrittää karkottaa tunkeilijan, mutta Jed on täysin vakuuttunut rakkauden molemminpuolisuudesta ja tulkitsee olemattomia merkkejä vastakaiuksi.  McEwanin kuvaus on trillerimäistä, paikoin ahdistavaa, mielipuolista ja epätodellista.  Joskus mietin näkeekö muut Jedin, onko hän edes olemassa todella. Ikuinen rakkaus on psykologinen romaani parisuhteesta, pakkomielteestä, miesrakkaudesta ja sairaasta mielestä.  Tapahtumien näyttämönä on Lontoo.  Lopuksi Joe ottaa oikeuden omiin käsiinsä, mutta tappaako sekään ikuista rakkautta?

Pidin lukemastani ja olisin toivonut saavani lukea sen rauhassa. Ian McEwan paistattelee blogisavuissa, mutta minä en ylistä, mutta minä en myöskään kritisoi häntä. Ehkä hän on liian hajuton ja mauton makuuni. Pidän hänen kielestä ja ilmaisusta enemmän kuin tarinoista. Alkuperäisteos Enduring Love  ilmestyi vuonna 1997. Kirjan on suomentanut Juhani Lindholm.

Ian McEwan Ikuinen rakkaus

Otava. Kotikirjasto 1998.