Audrey Magee Sopimus

Kaiken se kestää, kaiken se kärsii vai kestääkö ja kärsiikö se kaiken?

Kiinnostuin irlantilaisen Audrey Mageen esikoisteoksesta Sopimus. Alkuperäisteos on The Undertaking. Kirjan on suomentanut Heli Naski.

Kirjassa kulkee kaksi rinnakkaiskerronnallista tarinaa, joista toinen kertoo Katherina Spinellin elämästä Berliinissä ja toisessa Peter Faber pyrkii selviytymään  itärintamalla, kestämään kylmää ja nälkää, taistelemaan venäläisiä ja heidän talveaan vasten. Sota on voimakkaana elementtinä mukana tässä kirjassa. Vältän väkivaltaa ja raakuutta dekkareissa, mutta jokaisen tulisi ymmärtää sodan karut kasvot. Elämme maailmassa, jossa pään työntäminen pusikkoon voi olla kohtalokasta.

Katherina Spinell ja Peter Faber avioituvat toisiaan tapaamatta. Kummankin erillisessä tilaisuudessa on läsnä pastori, todistajat, puolison kuva ja nimi.  Häiden ansiosta Peter saa loman rintamalta, ja Katherinalle kuuluu leskeneläke, jos Peter kaatuu rintamalla. Katherine antaa lupauksen odottamisesta, josta tulee Peterin talismaani jaksamisessa.

Sotilaspastori puhui, ja muutamassa minuutissa Faber oli vihitty Berliinissä asuvan naisen kanssa, jota hän ei ollut koskaan tavannut. Puolentoista tuhannen kilometrin päässä täsmälleen samalla hetkellä nainen osallistui samanlaiseen seremoniaan, jonka todistajina olivat hänen isänsä ja äitinsä; se oli hänen osuutensa sotasopimuksesta, joka takasi Faberille naimaloman ja hänelle leskeneläkkeen, mikäli Faber kaatuisi.

Katherina asuu vanhempiensa kanssa, ja Peter viettää lomansa vaimon perheessä. Perheen poika on myös rintamalla. Onnellinen perhetapahtumakin saa alkunsa pariskunnan loman aikana. Joitakin asioita lukija kykenee tuskin ymmärtämään, mutta valitettavasti kertomukset eivät ole kirjailijan mielikuvituksen tuotetta, vaan Magee kuvaa asioita, jotka jossain muodoin ovat tapahtuneet. Spinellit muuttavat juutalaisilta vapautuneeseen asuntoon saaden näiden omaisuuden haltuunsa. Yhden matkalaukun määräyksellä nämä lähteneet eivät saaneet paljoa mukaansa. Valitettavasti vaatteet ovat liian pieniä, mutta onneksi Katherinan vauva saa juutalaisperheen hienot lastenvaunut. Katherine veljen kuvaus on uskomattoman hieno ja vaikuttava. Miksi toiset selviytyvät ja toiset eivät?

Katharina valitsi kauimpana keittiöstä olevan makuuhuoneen, johon kuuluvalta parvekkeelta oli näköala pienelle mutta runsaasti istutetulle pihalle. Hän avasi suuren mahonkisen vaatekaapin ja kokeili silkkileninkejä ja pellavahameita, mutta mikään niistä ei sopinut. Myös kengät olivat liian pieniä, joten hän tyytyi muutamaan villatakkiin ja hartiahuiviin sekä pitkään turkkiin ja siihen sopivaan turkishattuun, jotka yllään hän meni olohuoneeseen,

Sopimus on realistinen kuvaus niin siviilien elämästä sodan kynsissä kuin rintaman kauhuista.  Audrey Magee tavoittaa hyvin ihmisten moraalin korruptoituneessa arjessa. Peter ja Katherina eivät salaa osallisuuttaan Natsi-Saksan hirmutekoihin. Kumpikin kokee sodan hirveydet omalla kohdallaan.  Katherinakin saa katkerasti kokea, että heidänkin perhettään ylempänä on tärkeämpiä avun tarvitsijoita.  Hän oppii katkerasti, että kehenkään ei voi luottaa, ei edes lääkärin apuun.

Sopimuksen loppu on yllättävä, en tiedä, onko se hyvä vai huono. Voiko kirjan lopusta sanoa, että se oli hyvä tai ymmärrettävä? Olisiko helppo loppu ollut toisen tai toisen menehtyminen? Vai olisiko se vain tehnyt kirjasta sentimentaalisen hömpän? Ehkäpä pidin Mageen ratkaisusta, koska se osoittaa ihmisen rajallisen kyvyn anteeksiantoon. Tällainenkin loppu tapahtui varmasti sodan melskeissä. Tässä tullaan taas klassisen kysymyksen eteen, jota Joyce Carol Oates käsittelee kirjassaan Kosto: rakkaustarina. Mageen kirja tuo mieleen John Boynen Seitsemäs mies sotatannerkuvaukset. Elämme epävakaisessa maailmassa, jossa jokaisen on hyvä muistaa sodan vaikutus.

Magee kirjoittavaa sujuvan soljuvaa kieltä. Dialogi kuljettaa kertomusta paikoin vahvana jopa sivun ilman kuvausta, joka on mielenkiintoinen ratkaisu. Mageen esikoisteos on lupaava, irlantilaisen kirjoittama sotatarina Saksasta. Magee pystyy välittämään menneen lukijalle niin voimakkaasti, että tapahtumat jäävät lukijan mieleen kirjan loputtua.

Audrey Magee Sopimus

Atena. 2015. Kustantajan ennakkokappale. Kiitoksin. Ilmestymispäivä 15.4.

Blogeissa toisaalla: Omppu englanniksi, Lumiomena suomeksi, Villasukka kirjahyllyssä suomeksi

 JK. En katsoisi tätä elokuvana, mutta luen kovempia kuin katsoisin. Englantilainen potilas, Charlotte Gray, Kuudes mies jäisivät katsomatta. En tosin edes tiedä, onko viimeinen elokuvana. Toisaalta katson trillereitä Brian de Palman ja jopa Stephen Kingiä tavoin, mutta jälkimmäistä en lukisi.