Virginia Woolf Leskinainen ja papukaija

Tätä kirjaa on sanottu Woolfin ainoaksi lastenkirjaksi. Mikä lienee tämän sadun kohtalo kirjastossa lastenosastolla? Näen kirjan Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssin ja Charles Dickensin Joululaulun kaltaisena kirjana. Viihtyvätkö lapset Pikku prinssin kanssa, avautuuko se heille? Pikku prinssin perusajatus on, että aikuiset rakastavat numeroita.

Kirjan on suomentanut Ville-Juhani Sutinen ja kuvittanut Mika Vaaranmaa.

Tapahtumien miljöönä on englantilainen maalaismiljöö, Spilsbyn kylä Yorkshiressa.  Tarinan keskiössä on leskirouva ja papukaija nimeltä James. Kampurajalkainen rouva Gage elää muutaman viikkoshillingin turvin, mutta saa eräänä päivänä kirjeen, jossa herrat Stagg ja Beetle kertovan rouva Gagen veljen menehtyneen. Herra Joseph Brand on jättänyt kolmetuhatta Englannin puntaa sisarelleen. Velipoika oli ollut hyvin kitsas elämänsä aikana eli hän ei ollut tuhlannut turhuuksiin kuten joulukortteihin.

Rouva Gage miltei kaatui takkaan, niin iloinen hän oli. Hän ei ollut tavannut veljeään vuosikausiin, ja koska Joseph ei ollut vastannut mitenkään joulukortteihin, joita rouva Gage oli lähettänyt joka vuosi, hän uskoi, että velipojan lapsuudesta saakka tiedossa ollut saituus oli saanut tämän vastahakoisesti tuhlaamaan edes yhtä penniä vastauskirjeen postimerkkiin.

Rouva Gage tekee velkaa ja lainaa matkarahaa kylän papilta matkatakseen Lewesiin. Ouse-joessa ei ollut silta, vaan se oli ylitettävä kahluupaikalta. Velipojan kortteerissa on jäljellä harmaa papukaija James. Staggin toimistolla odottaa kuitenkin pettymys, sillä rahoja ei ole ja asumuskin palaa poroksi. Velipoika oli jutellut Jamesille, ja pitänyt sitä ymmärrykseltään ajattelevana olentona. Huolien ja murheiden keskellä rouva Gage on hyvin surullinen, mutta James osaa olla avuksi.

Tämä pieni, nopealukuinen ja opettavainen satu sivuaa monia Woolfin kirjoista tuttuja teemoja ja paikkoja.

Sanotaan, että Rodmellissa vieraillessaan saattaa yhä nähdä viisikymmentä vuotta sitten palaneen talon rauniot. Keskiyöllä vierailija voi kuulla papukaijan naputtavan nokallaan tiililattiaa, ja toiset taas kertovat nähneensä vanhan naisen istuvan siellä valkoinen esiliina yllään. Saduissa on yleensä onnellinen loppu ja niin tässäkin..

Virginia Woolf Leskinainen ja papukaija

Savukeidas (Kameli). Kustantajalta. Kiitoksin.