Seija Ahava Taivaalta tippuvat asiat

Seija Ahava Taivaalta tippuvat asiat

Luin viime vuonna Ahavan esikoisteoksen Eksyneen muistikirja ja pidin siitä kovasti. Luin muistihäiriöitä käsitteleviä kirjoja aivan sattumalta useamman viime vuoden keväällä.

Taivaalta tippuvat asiat jakautuu hieman novellimaisesti neljään osaan, mutta tarinoiden välillä on tiukat yhdyssiteet, joiden avulla tarina punotaan yhteen.  Kirjan teemoja ovat ajan merkitys, surutyö ja osallisuus. En osaa hämmentyä tarinan kulusta, sillä asun itse tien varrella, joka on nimetty taivaankappaleen mukaan. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta nimi on peräisin tositapahtumasta, sillä tuo vain tulla tipahti Bjurvikenin lahdelle reilut sata vuotta sitten.

Sahanpurutalossa asuu onnellinen perhe, kunnes taivaalta tippuva jää vie äidin.

Lapsikertoja on nuori tyttö, joka pohtii ajan käsitettä ja muistojen suhdetta siihen.  Mihin perustuu sanonta Aika parantaa haavat? Saara ei halua unohtaa äitiä. Hän ei halua, että aika vie muistot.

Aikuiset sanovat, että aika parantaa, ja se tarkoittaa, että kun aika kuluu, se mikä on tapahtunut, muuttuu muistoksi, ja sitten sen muistaa huonommin ja huonommin. Sitten kun muistaa tosi huonosti on parantunut.

Mutta minä en halua muistaa äitiä huonosti. Minä haluan muistaa äidin oikein, ilman lentokonetta, ilman jääsirpaleita, ilman reikää kuistissa. Sellaisena kuin äiti oli tavallisesti.

Saara haluaa muistaa äidin mansikoista punaisiksi värjääntyneet sormet,  keittiön omenantuoksun, äidin kuorimat ja viipaloimat omenat, äidin matalan ja pehmeän puheen  ja verenpunaisiksi maalatut varpaankynnet.

En muista mitä se ruoka oli, mutta se tarttui kurkkuun ja pureskelu oli raskasta. Leuka oli väsynyt, pureskelin niin lujaa että viimein maitohammas alkoi heilua. Isä itki kahviin. Sen kyyneleet tippuivat mustan kahvin pintaan.  Muuten ei tapahtunut mitään.

Isän sisarta kohtaa satumainen onni, sillä hän voittaa lotossa. Annu osaa hyödyntää voiton. Hän hankkii tyhjillä olleen kartanon, Förstorgårdin.  Annu-täti auttaa, kun veli ei jaksa. Kohtalo on kuitenkin kummallinen, sillä Annun osaksi tupsahtaa uudemman kerran päävoitto.   Tällöin hän menettää kyvyn hallita tilannetta.  Uusi onnenkantamoinen on liikaa Annulle ja hän nukahtaa kolmeksi viikoksi kartanon torniin. Täti syö unissaan viedyn mehun ja korppua, kääntää kylkeä ja vaipuu uneen. Kirjaa kuljettaa pääosin Saaran kertoma tarina, dialogit sekä kirjeet. Annu katsoo dokumentin skottilaisesta miehestä nimeltä Hamish MacKay, jota salama on iskenyt viisi kertaa. Annu ryhtyy kirjeenvaihtoon tämän miehen kanssa.  Tämäkin tarina  on mielenkiintoinen., mutta Saaran ääni on kuitenkin vahvin. Tarina on niin Saaran, isän ja Annun. Lopussa tulee Krista, joka jää taustalle, tulevana ja olevana.

Te pyydätte selitystä, mutta luulen että teidän itsenne on löydettävä se. Oman kokemukseni mukaan muiden antamista selityksistä ei ole mitään hyötyä kuitenkaan.

Haluan liittää vielä kirjan lopusta lainauksen, jossa kiteytyy niin paljon tästä kirjasta. Ihmiset joutuvat kokeman paljon väärää olemalla vain väärässä paikassa väärään aikaan.  Loppujen lopuksi unohtaminen on armollista ja jopa lohduttavaa. Maailma jatkuu. Mikään ei kirkastu, mutta aika parantaa haavat ja ihminen unohtaa. Kummituksen patterit loppuvat. Asioita tapahtuu. Päällekkäin, väärään aikaan, eri aikaan, väärissä paikoissa. Enkelit eivät määrää. Sillä aina on kuitenkin joku, joka unohtaa kuunnella uutiset, joka katsoo vaikka ei pitäisi ja joka seisoo väärässä paikassa.

 Taivaalta tippuvat asiat tuntuu aika ajoin sadulta ja välillä taas raadollisen todelta. Pidän Ahavan kerronnasta. Se on herkkää ja havainnoivaa. Ahava kirjoittaa kivuliaan kuulasta tekstiä.  Olen löytänyt viime vuoden aikana ne kotimaiset kertojat, joiden parissa viihdyn, ja Ahavalla on vahva sija lukemistossani.

Seija Ahava Taivaalta tippuvat asiat 
Gummerus. Kotikirjasto.