Jessica Brockmole Kirjeitä saarelta

Jessica Brockmole on asunut useita vuosia Skotlannissa. Kirjan tarinan hän kertoo keksineensä pitkillä ajomatkoilla Skyen saarelta Edinburghiin. Brockmole on kielitieteilijä, ja hän on toiminut myös opettajana. Nykyisin hän asuu Indianassa aviomiehensä ja kahden lapsensa kanssa. Letters from Skye on hänen esikoisromaaninsa, joka ilmestyi vuonna 2013. Kirjan on suomentanut Marja Hietanen.

Kirjeitä saarelta on kirjeromaani. Kirjeromaanin määritelmä voisi kuulua näin: yhden tai useamman henkilön kirjoittamista kirjeistä koostuva fiktiivinen kertomus. Kirjeromaanit olivat aiemmin suosittuja ja niiden sanotaan viitoittaneen naisten tietä kirjailijoiksi. Luin viime kesänä Mariana Alcoforadon Sisar Marianan rakkauskirjeet. Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin romaani Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville on odottanut lukuvuoroaan jo pidempään. Minun on pitänyt pitkän aikaa lukea myös John Keatsin Yön kirkas tähti, joka ihastuttaa jo kannellaan.


Kirjeitä saarelta on kahdella aikatasolla tapahtuva romaani ja minulla on heikkouteni niihin. Iäisyys siten luin Bergiuksen Medaljongin ja rakastuin siihen. Joten tällä kirjalla on otollinen maaperä minussa.

Kirjeitä saarelta alkaa David Grahamin lähettämästä ihailijakirjeestä, jonka hän kirjoittaa kauniilla Skyen saarella Skotlannissa asuvalle Elspeth Dunnille. Elspeth on linnoittautunut saarelleen, sillä hän pelkää purjehtimista eikä siksi koskaan poistu saarelta. Hän hämmentyy saadessa ihailijapostia kaukaa Amerikasta yliopisto-opiskelija Davidiltä. Heidän kirjeistä toisilleen rakentuu suhde, vaikka Elspeth ei ole vapaa. Kirjeet kulkevat pääosin Elspetin ja Davidin välillä 1900-luvun alussa ja toisella tasolla 1940-luvulla, kun kirjeet kulkevat Elspethin tyttären, Margaretin ja tämän kumppanin Paulin välillä.

Viime kuussa meidän kadullemme putosi pommi. Meille ei koitunut suurta vahinkoa, mitä nyt ikkunoita särkyi, mutta löysin pirstaleiden joukosta kirjeitä, joita en ollut ennen nähnyt. Pinoittain kirjeitä. Sen kirjeen, jonka noukin käteeni, oli joku amerikkalainen Davey osoittanut jollekulle Suelle. En tiedä, keitä he ovat tai mitä muissa kirjeissä luki, sillä seuraavana aamuna sekä äiti että kirjeet olivat poissa.

Oikeastaan olisi väärin kertoa yhtään enempää. Kirjan teemana on rakkaus, väärinkäsitykset, lojaalisuus ja hyveellinen käytös, minkä uskoo olevan toisen parhaaksi, vaikka se ei olisi omaksi parhaaksi tai kenties toisenkaan. Molempien maailmansotien näyttämö ja sen kohtalot värittävät tarinaa. Toisaalta juuri sota vei ihmisiä paikkoihin, jonne tie ei ehkä olisi muuten johtanut. Äidin kadottua Margaret alkaa selvittää sodan tuhoamasta talosta löytämänsä kirjeen salaisuutta, jota ei tunne. Hän joutuu kysymään, kuka on Davey ja kuka oli kirjeiden saaja eli Sue.

Kävelynsä päätteeksi äiti menee Pyhän Marian katedraaliin ja istuu siellä. Hän ei osallistu messuun, hän menee kirkkoon, kun siellä on hiljaista, tyhjää, rauhallista. Kaikki papit tuntevat hänet nimeltä. Hän on se, joka tulee vain istumaan ja nauttimaan katedraalin rauhasta,

Kirjeitä saarelta tempaa lukijan mukaansa kahdella mantereella. Tämä on hyvä rakkausromaani menneiltä ajoilta, jolloin kirjeet kirjoitettiin käsin, ajalta, jolloin sotaposti kulki epävarmoin askelin. Tuskin käsitämme sitä epävarmuuden riipaisevaa aika, jota emme ole itse eläneet, vaan nojaudumme kuulopuheisiin ja aikalaisten kertomiin vankileireistä, katoamisista ja kuolleiksi julistamisista. Kirjeitä saarelta on kaunis kirja, joskus on voitava lukea hieman erilaista ja kevyempää. Kirjeromaanin muoto tekee tästä runollisen kauniin, kun ihmiset kirjoittavat tunteistaan. Tarinan idylli Skyen saarella on lumoava.

Jessica Brockmole Kirjeitä saarelta
Bazar 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.