Kukkien lumoa

Kukkia siellä, kukkia täällä – kukkia kaikkialla. Kukat eivät kuki vain pihoilla vaan ne kukkivat myös rakennusten julkisivuissa, taideteoksissa, suklaarasioissa, tapeteissa, pöytäliinoissa, vaatteissa, siis melkein kaikkialla!

Kukkien lumoa on Turun Museokeskuksen uusin julkaisu kasvien kulttuurihistoriasta. Kasvit ja kukat ovat kiehtova teema, sillä niiden maailma on moninainen, kun niitä tarkastellaan niiden huvin, hyödyn ja perinteen kautta ja huomioidaan niin kasvien kuin niiden kuvien käytön kirjo.

Kirjan kirjoittajat ovat pääosin Turun museokeskuksen tutkijoita.  Kirjan ulkoasu on hieno ja taiton on tehnyt graafikko Ulla Kujansuu. Kirjan ovat toimittaneet Marita Söderström, Sanna Kupila ja Jenna Kostet. Kirjassa on upea kuvitus ja kuvakohtainen kuvaajaluettelo.

Kirjassa on yksitoista lukua, joissa kuvataan kukkien moninaista roolia:

Aki Arposen artikkeli Värjäykseen käytetyistä luonnonkasveista Suomessa
käsittelee tekstiilien värjäykseen käytettyjä luonnonkasveja Suomessa sekä värjäysmenetelmiä. Hän tuo esiin, että värjäystä on harrastettu esihistoriallisista ajoista lähtien, vaikka ensimmäinen suomenkielinen värjäyskirja on vasta vuodelta 1769.  Tiesitkö, että paras keltainen väri saatiin keltasauramosta (Anthemis tinctoria), kun siihen lisättiin nokkosen (Urtica) juuria ja pieni määrä alunaa? Keltalieot ja koivunlehdet olivat tärkeimpiä kasveja, joilla värjättiin keltaiseksi ja pietaryrttiä käytettiin vihreän värin saamiseen.

Kari Hintsalan kirjoitus Turkista Turkuun – tulppaanin kulttuurihistoriaa esittelee tulppaanin kulttuurihistoriaa. Tulppaani on kotoisin Keski-Aasian vuoristoista, joista se levisi kohti Välimerta. Tulppaani oli osmanien Turkissa suosittu kasvi ja taidekäsityön kuva-aihe. Tulppaanimanian kautta laji kulkeutui myös meille. Erityisen suosittu se oli meillä ryijyissä.

Merja Strandén käsittelee tekstissään ruusuaiheisia tekstiilejä artikkelissaan Ruusuaiheiset tekstiilit Turun museokeskuksen kokoelmissa. Ruusu on kiehtonut ihmisiä, ja kukkien kuningattaresta on kirjoitettu, maalattu, muotoiltu ja kirjottu.

Johanna Viitaharju tarkastelee artikkelissaan Aatteita ja eskapismia kirjotussa pöytäliinassa kasviaiheisia kirjottuja pöytäliinoja. Kasvitaustainen ornamentiikka kuulu eurooppalaisen koristetaiteen keskeiseen kuvastoon, ja siinä elävät vaikutteet kaukaisista kulttuureista.

Tanja Huikuri kirjoittaa seinävaatteen konservoinnista artikkelissaan Taitavasti kirjaillun kasviaiheisen seinävaatteen konservointi. Varhaisissa kirjonta-aiheissa kuvattiin tavallisesti uskonnollisia tai historiallisia tapahtumia. Materiaalin mukaan vaihtuivat kirjontatekniikat.

Päivi Kiiski kertoo Kukkivasta menneisyydestä, jossa hän selvittää Museokeskuksen kokoelmissa olevia kukka-aiheisia maalauksia. Kukkia on ihmisen kulttuurihistoriassa käytetty hautalöytöjen perusteella jo paleoliittisellä kivikaudella.  Maanviljelykseen siirtymisen myötä  alettiin myös kasvattaa kukkia. Meillä puutarhakulttuuri on melko myöhäinen ilmiö. Luostarien yrttipuutarhojen jälkeen puutarhakulttuuri levisi vasta 1700-luvulla säätyläiskulttuurin puutarhoihin ja sitä myötä muidenkin yhteiskuntaluokkien harrastukseksi.

Sanna Kupila on perehtynyt suklaarasioiden kukka-aiheisiin osissa Konvehteja vai kukkia.  Ylelliset suklaarasiat ovat olleet alusta lähtien otollisia lahjoja, joita on annettu kukkakimpun kera tai ilman. Kukka-aiheisen koristelun myötä se on välittynyt kukkaistervehdyksenä yksinkin.

Kaarin Kurri kirjoittaa rakennusten kasviaiheisista ornamenteista Kukkivissa julkisivuissa. Lukija pääsee tutustumaa käsityömestareiden ja koristetaiteilijoiden työnjälkeen.

Eija Suna kirjoittaa rakennusten sisätiloissa kukkivista tapeteista artikkelissa Kasvavat ja kukkivat tapetit. Sanalla tapetti on alkujaan käsitetty seinällä pidettäviä kudottuja tekstiilejä, myöhemmin myös pellavakankaalle maalattuja seinän päällysteitä. Tapeteista välittyy rakennuksen historiaa ja sen asukkaiden mieltymyksiä. Tapettien on annettava kertoa oma tarinansa usein kerrostumina.

Satu Reinikka kertoo kaupungin katukuvassa näkyvistä veistoksista osassa Urbaanit kukkapenkit. Terttu Lempiäinen käsittelee artikkelissaan Qwenselin talon sisäpihan kasveja keskiajalta nykypäivään. Turun apteekkimuseon eli Qwenselin talon kasvillisuusinventointi osoitti, että pienen kaupunkipihan rikkakasvilajisto voi säilyä samankaltaisena vuosisatoja. Pihalla esiintyvistä kasveista pähkinäpensas kuuluu jo kivikaudella käytettyihin hyötykasveihin.

Kukkien lumoa avaa lukijan havaitsemaan kukkien olemassaolon laajuuden. Kukat eivät kuki vain puutarhassa ja maljakoissa. Osa kasveista on kulkeutunut meille aiemmin kuva-aiheena ja vasta myöhemmin viljeltynä. Kasveja on kuvattu niin ryijyissä, seinävaateissa, tyynyissä, pöytäliinoissa, rakennusten koriste-ornamentiikassa, seinäpinnoissa, katoissa jne. Niiden käyttökirjo on loputon, Kukat ovat koristaneet ja hehkuneet vuosisatojen ajan ympärillämme. Kukkien lumoa on upea kirja kasvien kulttuuriperinnöstä.

Terttu Lempiäinen tuo esiin myös tärkeän aiheen eli elävän kulttuuriperinnön säilymisen ja sen arvon. Itse olen kiinnostunut eniten elävien kasvien roolista sekä elävästä kulttuuriperinnöstä, joten viihdyin lukujen Värjäykseen käytetyistä luonnonkasveista Suomessa, Kukkivasta menneisyydestä  ja Qwenselin talon sisäpihan kasveja keskiajalta nykypäivää artikkelien parissa. Eniten jäin kaipaamaan keskiaikaisten kirkkojen rikasta kasvien kuvamaailmaa ja kasviornamentiikkaa käsittelevää katsausta. Kukilla on merkittävä rooli seinämaalauksissa, kattoholveissa, saarnatuoleissa ja niiden baldakiineissa sekä kirkkotekstiileissä niin kuvina kuin koristeveistoksina. Elävillä kukilla oma osansa ja liturgiset värinsä kirkkovuoden aikana ja ennen vanhaan kirkkokimpuilla oli merkityksensä.

Marita Söderström, Sanna Kupila & Jenna Kostet (toim.). Kukkien lumoa.

Turun Museokeskus 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.