Peter Sandström Valkea kuulas

Miten oli ylipäänsä mahdollista erottaa ajatusten lukemattomat vivahteet toisen ihmisen sielussa myllertävien tavoittamattomien ja hetkellisten tunteiden ja toiveiden valtavassa kaaoksessa?

Peter Sandström on suomenruotsalainen kirjailija ja Valkea kuulas on hänen ensimmäinen suomennettu romaani. Alkuperäisteos on Transparente blanche. Teoksen on suomentanut Outi Menna. Graafinen suunnittelu on Anders Carpelanin. Aiemmin Sandströmiltä on suomennettu novellikokoelma Sinulle joka et ole täällä (2012).

Valkea kuulas on kaunis nimi romaanille. Luin vasta nyt tämän helmen. Löysin tämän kirjan Lumiomenan blogista. Hän on inspiroinut minua lukemaan useita kirjoja tänä vuonna. Valkea kuulas on hienoimpia tänä vuonna lukemiani kotimaisia romaaneja. Lisäksi puolisoni kysyi tästä kirjasta, että hän oli nähnyt raitiovaunussa mainoksen vuoden parhaasta kertomuksesta.

Teos elää eri aikatasoilla eli läsnä on nykyisyys ja menneisyys. Tarinan miljöönä on Uusikaarlepyy. Päähenkilöinä ovat äiti ja äitinsä poika. Tarinan kertoo nimetön poika, jonkinlainen runoilija. Pojan äiti ottaa yhteyttä ja pyytää pojan luokseen. Äiti on iäkäs parantaja, jonka taidoille on yllättäen kysyntää ja tuohon reissuun äiti tarvitsee poikaansa. Perheen isä on kuollut vuosikymmeniä sitten. Isän Ford Capri on kunnostettava ja asustettava rekisterikilpiä myöten, sillä se ollut käyttämättä isän kuolemasta lähtien liiterissä.

Minulla oli ollut muitakin kesäsuunnitelmia. Toukokuun kymmenentenä päivänä olin aloittanut työt alkoholinmyyjänä Pärnussa. Minut oli palkattu hommaan erikoisella tavalla. Olin saanut yhteydenoton eräältä virolaiselta kääntäjältä, johon olin tutustunut kymmenen vuotta aiemmin Visbyn kirjailijakokouksessa.

Tarina on romaani, fiktiivinen kertomus, mutta ehkä myös autofiktiivisiä aineksia sisältävä kertomus. Poika miettii kysymyksiä, jotka olisi esitettävä äidille. Jokainen meistä tietää, miten vaikea on esittää tietynlaisia kysymyksiä omille vanhemmilleen. Näihin kipeää tekeviin kysymyksiin saa kuitenkin vain tuhahduksia, että jonnin joutavaa kyselet. Isä oli tappanut työkseen hevosia, sikoja ja muita eläimiä ja viljellyt omenatarhaa.

Ymmärtäisin että tiesin hänen katoavan ja että olin tavallaan hyväksynyt ajatuksen jo etukäteen.

Keski-ikäinen mies yrittää tulkita omia tunteitaan ja menneisyyttään. Hän miettii ja puntaroi tunteitaan, muistojaan, muistelee ensirakkauttaan ja arvottaa elämäänsä. Joinakin hetkinä lukija haluaisi ravistella hereille päähenkilön, joka ajelehtii elämässään kaarnalaivan tavoin.

Äidillä ei ollut tapana selitellä. Hän oli antanut minun oivaltaa lähes kaiken itse. Kenties häntä kadutti. Kenties hän olisi halunnut antaa minulle enemmän.

Ei sinun tarvitse, äiti, sanoin. Ei ole mitään mitä minun tarvitsisi tietää.

Valkea kuulas on hyvin intensiivinen kerronnaltaan ja lauseet hyvin tiiviitä. Se luotaa menneisyyteen hienovaraisesti. Valkea kuulas on kaunis, kuulas ja nostalgiamainen teos. Se ei ihannoi menneisyyttä, mutta kerronnassa on paikoin voimakkaan melankolinen sävy. Minulle tämä kirja tuo mieleen Joel Haahtelan kirjan Tähtikirkas, lumivalkea, joka on erinomainen kirja. Valkea kuulas ei selittele tai ajattele lukijan puolesta. Se ei tarjoile valmiita vastauksia totuuksina vaan asettaa lukijan alttiiksi monille kysymyksille.


Peter Sandström Valkea kuulas
Schildts & Söderströms Kustantajalta. Kiitoksin.