Berliinin taivaan alla & Joulun lahjavinkit elokuvista

Berliinin taivaan alla on palkittu elokuva, se sai Cannesin elokuvajuhlien parhaan ohjaajan (Wim Wenders) palkinnon vuonna 1987. Elokuva yksinkertaisesti on parhaimpia eurooppalaisia viime vuosikymmenien elokuvia. Itse rankkaan sen parhaimmaksi. Käsikirjoituksen ovat tehneet Wim Wenders ja Peter Handke. Olen usein maininnut tämän elokuvan blogissani, joten halusin kirjoittaa tämän tänne. Tästä elokuvasta on tehty uudelleen filmatisointi, jota tähdittävät Nicholas Cage ja Meg Ryan, mutta en ole nähnyt sitä ja tuskin edes haluan nähdä.

Joudun spoilaamaan, tämä elokuva ei aukene ensimmäisellä kerralla. Elokuvaan pystyy keskittymään paremmin, kun tietää hieman taustaa. Älä jatka tekstiäni pidemmälle, jos et halua tietää. Olen nähnyt tämän monta kertaa. Ensimmäinen kerta oli kammottava kokemus Forumissa, ritisevä ja särisevä versio. Nyt katsomani oli laadukas DVD. Nautin tästä kotona jopa enemmän, kuin teatterin kankaalla, jossa katsojaa kieputetaan ylös alas kuin vuoristoradassa.

Berliinin taivaan alla –elokuvan keskeisiä hahmoja ovat palttootakkiset enkelit. Heistä  Damiel (Bruno Ganz) on keskeisin. Peter Falk esittää itseään. En tiedä, lukeeko tätä kukaan, joka ei keksisi tuota henkilöä. Enkeleitä elää keskuudessamme, lapset ja sairaat aistivat heidät, näkevät heidät, kuten myös entiset enkelit. Peter Falk aistii heidät myös, koska… Damiel rakastuu Marioniin, joka on kaunis trapetsitaiteilija.

Mistä tämä elokuva on tehty? Ajatuksista on tämä elokuva tehty, dialogeja tärkeämpää on enkelien kyky lukea ihmisten ajatukset ja tuntea ihmisten tuska, sillä enkelit havainnoivat ihmiselämän realiteetteja sivullisina. Ääniä ja lauseita virtaa katsojankin tajuntaan. Tarinaa kuljettaa enkeleiden keskeinen dialogi. Enkelin näkökulmasta kuvattu elokuva on mustavalkoinen, mutta se hehkuu väreissä ihmisten kesken.

Kulisseina on sodan jälkeinen kaupunki, rikki revitty ja hävitetty maa.  Tuolloin Berliini on vielä muurin jaettu metropoli. Muuri on esteetön enkeleille, jotka pystyvät kulkemaan sen läpi. Lopulta Damiel päättää siirtyä todelliseen maailmaan, hänen on saatava kokea ihmisyys kaikkine puolineen. Damielin ja Marionin keskustelu myötä tarina saa aikaan dialogin ja värit. Ihmisyyden ensi askelilla hän maistaa kahvin, jättää jalanjäljet jälkeensä ja tulee havaituksi.

Lied Vom Kindsein
– Peter Handke

Als das Kind Kind war,
ging es mit hängenden Armen,
wollte der Bach sei ein Fluß,
der Fluß sei ein Strom,
und diese Pfütze das Meer.

Als das Kind Kind war,
wußte es nicht, daß es Kind war,
alles war ihm beseelt,
und alle Seelen waren eins…

Mitä, jos antaisit lahjaksi elokuvan? (päivitän tätä jouluun)

Tein listan elokuvista, joista pidän. Kysyn myös, mitä elokuvaa sinä suosittelet minulle. Postauksen helpottamiseksi olen rajannut aikajanan tähän päivään jostain kasarista lähtien. Olen tehnyt rajauksen tarkoituksella. Olen kasannut Meryl Streepin elokuvat yhteen, mutta myös erikseen. Sijalla 7 on ne, joita en osaa asettaa erilleen eli ne ovat vain olleet tärkeitä.

1.     Berliinin taivaan alla (Wim Wenders 1987), käsikirjoitus Wim Wenders & Peter Handke

2.     Talvinen tarina (Akiva Goldsmanin 2014)

Perustuu Mark Helprinin samannimiseen romaaniin. (Keltaisen kirjaston kirja). Mietin kirjan lukemisen jälkeen, että miten tämä on voitu kuvata. Minä pidän valtavasti tästä kirjasta. Tässä on niin paljon fantasiaa, illuusiota ja unelmia.
Lyhyesti voin kaiketi sanoa, että mies rakastuu naiseen peruuttamattomasti, ja hänen ainoa mahdollisuutensa on keksiä keino ajan pysäyttämiseksi ja naisen pelastamiseksi kuolemalta.

3.     Fanny & Alexandra / Kohtauksia eräästä avioliitosta. Ohjaus Ingmar Bergman. Pääosissa Liv Ullmann ja Erland Josephson.

4.     Huuma Body Heat  (Lawrence Kasdan 1981), pääosissa Kathleen Turner, Mickey Rourke.
Tämä on ns. kulttielokuva, joka pitää otteessaan loppuun asti.

5.     Tunnit The Hours  (Ohjaaja, Stephen Daldry 2002)

Perustuu Michael  Cunninghamin samannimiseen romaaniin. Elokuvassa Meryl Streep on täydellinen. Kolmen eri aikana elävän naisen kohtalot nivoutuvat Virginia Woolfin kirjoituksiin ja elämään. Woolf (Nicole Kidman) kirjoittaa Mrs. Dallowayta, toinen nainen (Julianne Moore) lukee vuorostaan sitä 1950-luvulla ja kolmas (Meryl Streep) elää sen tapahtumia tämän päivän modernissa New Yorkissa.

6.     Tappava tunnustus

Minun oli pakko laittaa mukaan kauhutrilleri ja yksi Brian de Palman elokuva 1980. Pääosissa Michael Caine ja Angie Dickinson. Millähän tätä puolustelisin? Tässä on mahtava kuvaus museosta / taidenäyttelystä. Ja nuo näyttelijät...ovat upeat. DVD:n kuva ei ole alkuperäinen, vaihdan löytäessäni oikean

7.     Sofien valinta /Ranskalaisen luutnantin nainen/ Yön hiljaisuudessa/Muistojeni Julia/  Epäilys /Minun Afrikkani / Julie & Julie Meryl Streepin tähdittämiä elokuvia/ 
Julie & Julie  perustuu kahteen tositarinaan ja tapahtuu blogin ja kirja kirjoittamisen maailmassa. En pitänyt yhtään Meryl Streepin suorituksesta tässä elokuvassa. Tuntui välillä, että minua kiusasi Pokka pitää tähti Hyacinth Bucket.
Yleensä Meryl Streepin elokuvat ovat olleet nautinnollisia katsottavia, mutta Karhiainen oli kärsimys. Olin kärttyinen jo elokuvan alkaessa. ennen ovien aukenemista, kun joku mietti ääneen takanani, että ei kai teatterissa tarvitse noudattaa paikkajärjestystä. Edes Jack Nicholson ei pelastanut iltaani.

8.     Ole luonani aina pohjautuu (Mark Romanek 2010). Pohjautuu Kazuo Ishiguron samannimiseen kirjaan. Tämä on vaikuttava niin kirjana kuin elokuvana. Yleensä kirja on parempi, mutta tästä en ole varma, sillä niin hyvä tämä elokuva on.

9.     Upside down En tiedä, miten tämä valtaa paikkansa. Scifi.  (Juan Solanas 2013) Rakkaustarinahan tämä on.

10.  Magnolia (Paul Thomas Anderson, 1999). En olisi halunnut, että tämä elokuva loppuu. Tämä elokuva pitää kokea. Pikkukaupungin elämä sykkii tässä kiivaana.

11.  Perhe August: Osage County (John Wells 2013) . Samassa elokuvassa Meryl Streep ja Julia Roberts. Pidin tästä elokuvasta. Streepin elokuvista tämä ei ole vahvin, mutta hyvä silti.

 12. Ensirakkaus (Ohjaus Paul Cox 2000). Nimensä mukaisesti tämä kertoo ensimmäisestä rakkaudesta, mutta kun ihmiset ovat jo vanhoja niin he saavat kohdata uudelleen. Andreas ja Claire tapasivat ensimmäisen kerran sodan jälkeen Belgiassa. He tapaavat uudelleen 50 vuotta myöhemmin, toinen vapaana ja toinen varattuna.

13. Jotain annettavaa Something's Gotta Give   (Nancy Meyers 2003)

Johonkin voi luottaa, kun päärooleissa ovat Diane Keaton, Jack Nicholson ja Keanu Reeves.
Eli Jack Nicholson näyttelee naisankarin roolissa, joka ei ole ollut "silleen" yli kolmekymppisten kanssa. Miten epäkohtelias olen, kun sanon, että Keatonia aika on kohdellut helläkätisemmin. Kyllähän tämän katselee sunnuntai-iltapäivällä. Voi olisipa Keaton pysynyt taksissaan Pariisissa Seinen aaltojen yllä, niin olisin pitänyt elokuvasta jopa enemmän. Nancy Meyersin Pientä säätöä (2009) viehättää minua ehkä enemmän, kun päärooleissa ovat Meryl Streep, Steve Martin ja Alec Baldwin).

 14. Midnight in Paris
Mikä olisi ihanampi elokuva jouluna?

En ole koskaan fanittanut Woody Allenia.  Takakannen mitätön teksti kertoo näin: Ihana Pariisi on tulvillaan rakkautta ja mystiikkaa Woody Allenin romanttisessa komediassa, jossa upeat näyttelijät pääsevät leikkimään keskiyön taikaan. Nuori mies etsii vielä täydellistä aikaa ja paikkaa rakkaudelle, vaikka kihlasormus jo nimettömässä kimalteleekin. Ruoho on vihreämpää ja rakkaus raikkaampaa mystisen Pariisin yössä, jossa mies löytää vastauksen - kaikkeen.
Mutta olennaista elokuvassa on, että yksinäinen kulkuri vaeltaa Pariisin katuja keskiyöllä ja eksyy vanhaan taksiin, joka vie hänet kulloiseenkin tilanteeseen. Minulla ei ole oikeutta särkeä tuon elokuvan lumousta, mutta pakko sanoa jotain. Tämä elokuva vie kirjailijan alun 1920-luvun  viinin huuruiseen Ernest Hemingwayn, Cole Porterin, Zelda Fitzgeraldin, Picasson ja Gertrude Steinin maailmaan.