Anna Jansson Tuhopolttaja

Anna Jansson (s. 1958) varttui Visbyssä ja työskenteli vuosia Örebrossa sairaanhoitajana, mutta vähitellen hän alkoi kirjoittaa rikosromaaneja. Esikoisteos julkaistiin Ruotsissa vuonna 2000. Janssonin romaanien käännösoikeudet on myyty 15 maahan. Janssonin Outoja lintuja -kirjasta on tehty myös suosittu tv-sarja. Tuhopolttaja on Janssonin neljästoista Maria Wern –dekkari.


Ruotsalaisista naisdekkaristeistä Anna Jansson on ykkössuosikkini. Olen lukenut kaikki Janssonin suomennetut dekkarit. Pidän ylipäänsä skandinaavisten naisten kirjoittamista dekkareista. Janssonin luonnonkuvaus, historialliset elementit sekä arjen realismi viihdyttävät. Kriminaalidraamaan ohella Jansson tuo esiin yhteiskunnan ajankohtaisia ongelmia. Hänen lapsikuvaukset ovat lasta kunnioittavia ja rehellisiä. Oma suosikkini on Anna Janssonin Kalpeat ja kuolleet, jossa on mm. yrttitarhuri Rosmarie.


Tuhopolttaja käynnistyy hieman tahmeasti, mutta etenee siitä mukavasti Visbyn syyskuisessa maisemassa. Kesä alkaa olla ohi ja turistikausi lopuillaan, mutta arkinen elo säilyy tapahtumarikkaana rikoskomisario Maria Wernin ja hänen kollegoiden keskuudessa.


Eräänä yönä palaa talo, ja pian toinen, kummassakaan tapauksessa ei ole aluksi selvää mahdollisten uhrien tilanne. Paikallispoliitikko Simon Fredmanin Porsche joutuu tihutyön kohteeksi erikoisella tavalla. Safinan ja Simonin liitto rakoilee ja tytär Hillevi elää murrosikää. Lääkärinä toimiva Safina ja Simon tapasivat toisensa Intiassa Biharissa, kun Simon toimi kaivonporaajana. Yhdessä he saapuivat Gotlantiin.


Leo on yksitoistavuotias pikkupoika, jonka äiti on kuollut tulipalossa ja turvana on muusikko isä Kaj. Mihin Leo on sotkeentunut ja kuka on vastuussa tulipaloista? Äidin kaipuu on paha, jopa äidin vaatteiden tuoksu lievittää kaipuuta.

”Tietysti. Hän käytti rollaattoria voidakseen kuljettaa pulloa mukana. Hän ei pärjännyt monta minuuttia ilman.”

Marian miessuhteet ovat jälleen sekaisin. Per on eroamassa vaimostaan, mutta onko jokin jo lopullisesti ollutta ja mennyttä. Palomies Björn Bergström yöpyy Marian vierastalossa erottuaan Liv Ekdalista. Onko hän kuitenkaan vapaa mies?


Aikuisten suhteet ovat pahasti solmussa, sillä mustasukkaisuus kalvaa suhteissa. Yhtälailla lastenkin suhteissa on ongelmia, Leo ei voi sietää Hilleviä. Ehkä kirjassa on jopa liikaa ongelmia, kun mukaan mahtuvat niin huumeet, lääketeollisuus, tonttikiistat kuin ihmissuhdekonfliktit.

Seuraava lainaus taustoittaa ja palauttaa mieliin aiempia tapahtumia, jos ei ole lukenut aiempia Janssoneita, mutta ei avaa liikaa tätäkään tarinaa.

Björn oli selvästikin palannut yhteen Livin kanssa. Niin kuin Per oli jättänyt Marian ja palannut vaimonsa luo. Niin kuin Emilin ja Lindan Krister-isä oli pettänyt Mariaa työpaikkapanonsa kanssa. Kuinka Maria uskaltaisi enää ikinä luottaa kehenkään?

Enempää tarinasta ei voi kertoa. Rikoskomisario Maria Wernilla on kuitenkin jälleen kädet täynnä töitä. Maria huolehtii lapsistaan Emilistä ja Lindasta ja orastava suhde on kenties kehittymässä? Yksinhuoltajan rooli, moneen lähtöön vaativa työ, raskaustesti ja katumuspilleri ovat sekava ja hieman arveluttava yhdistelmä.


Tuhopolttaja ei ole parhainta Janssonia, jota olen lukenut. Henkilöitä on paljon ja jokaisella kaunaa johonkin suuntaan. Hahmot jäävät hieman pintapuolisiksi ja poukkoileviksi. Monikulttuurinen maakin oli saatu mukaan hyvällä tavalla osana ruotsalaista yhteiskuntaa, kun usein nämä esitetään erillisinä ongelmien aiheuttajina. Janssonin dekkarit ovat hyvin tehtyjä, mutta kirjojen loput ovat usein ennustettavia tai yllätyssyyllisin ratkaistuja eli Janssonin vahvuus ei ole lopuissa. Vahvuus on arjen realismissa, ruotsalaisen yhteiskunnan ongelmissa, ja siksi niin meidänkin tunnistettavissa. Janssonilla on usein ajankohtaiset teemat mukana, kuten nyt lääketeollisuus ja huumeet.


Anna Jansson Tuhopolttaja
Gummerus 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.