Ihminen ei valitse elämäänsä, elämä valitsee hänet. Ja se onko hänelle varattu ilon- vai surunhetkiä ei ole hänen omissa käsissään. On vain otettava vastaan se mikä on tullakseen ja jatkettava eteenpäin.
Me emme valitse elämäämme mutta päätämme mitä teemme saamillamme ilon- ja surunhetkillä.
Paulo Coelho syntyi Rio de Janeirossa, Brasiliassa vuonna 1947. Coelho on yksi maailman suosituimmista kirjailijoista. Coelhon kirjoja on julkaistu 80 kielellä 170 maassa ja myyty yli 165 miljoonaa kappaletta. Hän on Brasilian kirjallisuusakatemian jäsen ja voittanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja. Hänet nimettiin YK:n rauhanlähettilääksi vuonna 2007. Häneltä on suomennettu 15 romaania ja kaksi aforismikokoelmaa.
Oma suhtautumiseni Coelhoon on ristiriitainen. Jokin tuossa kirjailijassa kiinnostaa minua ja monia muita. Omistanen kaikki Coelhon suomennetut teokset. Jotkut teokset ovat toisia tärkeämmät minulle itselleni. Piittaan hyvin vähän häneen kohdistetusta kritiikistä. Alkemisti, Veronica päättää kuolla, Alef ja Pyhiinvaellus ovat hyviä kirjoja. Brida ja Zahir maistuivat myös. Valon soturin käsikirja oli minulle voimakirja, fyysisten voimien palauttaja, kun elämä alkoi kisailla kanssani. Olen allerginen new age -suuntaukselle, joten se saa minut varaukselliseksi ja puntaroimaan sanojani. Coelho on erityisesti kirjailija, jota on fiinimpää kritisoida kuin arvostaa. Hän on kun terijoensalava puutarhassa, jota istutetaan kilvan, mutta kumpaakaan ei kehtaa tunnustaa omakseen..
Uskottomuus on monisävyinen kirja, joka tapahtuu nykyajassa alppimaisemissa, Sveitsissä, Geneven kaupungissa. Sitä lukee kuin vuoristoradassa istuen, välillä tehdään mahalaskuja harlekiinimaisiin akteihin ja välillä kootaan psykologisen trillerin aineksia. Kirjan keskeinen kysymys on, voiko uskottomuuden kautta löytää rakkauden takaisin. Heh. Tämä on erilaista Coelhoa kuin olin lukenut tai odotin lukevani. Tämän pitäisi olla oppitunti rakastamiseen. Coelho värittää tarinaa uskonnolla, apostoli Paavalin kirjeillä korinttilaisille, kuubalaisella shamaanilla, Frankensteinin hirviöllä jne.
Entä Saturnuksen paluu? Hän pitää minulle astrologian oppitunnin: Saturnus palaa kahdenkymmenenyhdeksän vuoden kuluttua siihen pisteeseen jossa se oi meidän syntymähetkellämme. Sitä ennen meistä tuntuu, että kaikki on mahdollista, että unelmat toteutuvat ja että meitä ympäröivät muurit voi kaataa. Kun Saturnus on päättänyt kierroksensa, romanttiset haaveet haihtuvat, valinnoistamme tulee lopullisia, ja meidän on käytännöllisesti katsoen mahdoton muuttaa elämämme suuntaa.
En ole tietenkään asiatuntija, mutta minun seuraava tilaisuuteni koittaa vasta sitten kun Saturnus palaa seuraavan kerran lähtöpisteeseensä eli kun täytän viisikymmentäkahdeksan. Mitähän tuohon sanoo tuon ikärajan rajan ylittänyt?
Linda on menestyksekäs 31-vuotias toimittaja, kahden lapsen äiti ja naimisissa varakkaan miehen kanssa. Ulkonaisesti kaikki näyttäisi olevan enemmän kuin hyvin. Linda tapaa kuitenkin työnsä kautta poliitikon, entisen poikaystävänsä, teinirakkautensa, Jacob Königin, ja ajautuu suhteeseen tämän kanssa. Linda ei hallitse tunteitaan, Jacobista tulee pakkomielle. Uskottomuus ei ole olennaisin asia kirjassa, vaan se on seurausta Lindan tuntemuksista, mielen liikkeistä, masennuksesta. Lindan aviopuolisolla on ollut omat haaveet elämälle. Myös Jacobin puoliso, Marianne, tulee vedetyksi mukaan.
Kirjan mottona on, että joskus meidän on kadotettava itsemme voidaksemme löytää itsemme ja elämämme jälleen. Uskottomuus on kertomus intohimosta ja vapaudesta rakastaa. Se antaa pohtimisen aihetta jokaiselle joka on joskus miettinyt: tässäkö minun elämäni on? Kunkin on löydettävä intohimo elämästä, eikä tyytyä sen kuvajaiseen.
Coelhosta sanotaan, että etsiessään omaa paikkaansa maailmassa hän on löytänyt universaaleja vastauksia suuriin kysymyksiin sekä ratkaisuja jokaisen omassa elämässään kohtaamiin haasteisiin. Hänen näkemyksensä mukaan oikeat vastaukset ovat meissä itsessämme. Uskottomuus tuo mieleen Francoise Saganin kirjoja ja Simone de Beauvoirin Murtuneen naisen. Pidän kansiratkaisusta, alkuperäiskansi tuo kaikille lukijoille saman vision ympäri maailmaa.
Rakkauden viesti on siinä miten elän elämäni eikä sanoissani ja teoissani.
Paulo Coelho Uskottomuus
Bazar 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.
Mielestäni kommentoin tätä jo kerran, mutta se katosi johonkin, joten uusi yritys: olen ollut vuosikaudet suuri Paulo Coelho -fani, mutta tämä teos oli suuri pettymys. Teos on turhanpäiväinen ja pinnallinen, nopeasti kasaan kyhätty stoori, joka ei tarjoa ainuttakaan uutta ajatusta eikä mitään pohdittavaa, kuten monet Coelhon teokset ovat tehneet. Punainen lanka tarinasta puuttuu täysin, ja kirjoittajan ajatus poukkoilee samankin lauseen sisällä aiheesta toiseen niin, että tulee pakosta mieleen Coelhonkin alkavan jo vanheta..... Olisi edes keksinyt kirjan aiheesta jotakin uutta ja syvällistä, mutta kun ei! Ketä kiinnostaa juttu rikkaasta, kauniista naisesta jolla on vähän aikaa elämässä tylsää ja sitten kun on harrastanut villiä seksiä tuttavansa kanssa niin palaa entiseen yläluokkaiseen elämäänsä tyytyväisenä ja hemmoteltuna? ps. jo Coelhon edellinen kirja "Accran kirjoitukset" oli mielestäni täysi kopio Kahlil Gibranin Profeetasta. Mikäli ei keksi itse uutta sanottavaa, on muiden kopiointi ja tällaisten turhien teosten julkaisu pelkkää suuren yleisön rahastusta ja kusetusta....
VastaaPoistaTämä oli ensimmäinen kommentti, joka tuli läpi. En ole lukenut Accran kirjoituksia. Coelhon aihe on vaikea eli kirjoittaa rakkaudesta ja uskottomuudesta, kun lukijan pohjana usein on Tolstoin Anna Karenina ja Flaubertin Rouva Bovary eli siinä lentää helposti rähmälleen. Nuo punaiset langat ovat tässä kirjassa ohuet. Paljon tyhjiä korulauseita, joilla ei sanota yhtään mitään.
Poista