Maanväki. Totta ja tarua

Maa kantaa ja kätkee uumeniinsa monenmoisia jumalia ja haltijaolentoja. On kääpiöitä, ja jättiläisiä, maahisia ja menninkäisiä, peikkoja ja hiisiä. Maan jumalat ja haltijat muodostavat maanväen, jota eri uskomusten mukaan saamme kiittää monista maanantimista.

Marjut Hjelt on oululaissyntyinen toimittaja ja kirjailija. Hän on opiskellut Helsingin yliopistossa kansanperinnettä ja uskontotiedettä ja valmistunut filosofian maisteriksi. Hjeltin tuotannossa on korostunut suomalaisen kansanperinteen merkitys ja tuntemus. Kirjan kuvittaja on Christer Nuutinen.

Olen lukenut useita Marjut Hjeltin kirjoittamia tai toimittamia kirjoja, kuten mm. Lapsuuden sadut ja seikkailut (Into 2014), Keijukaiset. Totta ja tarinaa toisesta maailmasta (SKS 1995) Tonttu. Tonttusuvun tarinoita suuresta metsästä (SKS 1997) Taikametsä. Taikoja ja tarinoita suomalaisesta metsästä (SKS 2000), Pieni taikakirja (toim.) (SKS 2002), Komiaa miestä kattoo viikon syömättäkin (toim.) (Nemo 2005) sekä Enkelivuosi (toim.) (Nemo 2006).

Maanväki on matka maanväen salaiseen maailmaan.

Luonto on täynnä elämää, näkyvää ja näkymätöntä. Maailmassa on yhä kansoja, jotka kertovat tarinoita luonnonhengistä, niiden kohtaamisesta ja työn aikaansaannoksista. Tarut ja myytit luovat maailmasta hyvin mustavalkoisen kuvan, jossa hyvät ovat hyviä ja pahat pahoja. Tällaisten tarujen tehtävä on opettaa erottamaan hyvä pahasta.

Maanväki tutustuttaa lukijan eri puolilla maailmaa asuviin jumaliin, haltijoihin, maahisiin, jättiläisiin, kääpiöihin ja lohikäärmeisiin. Miltä maan hallitsijat ja haltijat näyttävät? Minkälainen on tavis maahinen? Millaisia ne ovat luonteeltaan ja tavoiltaan. Miten ne tulevat toimeen ihmisten ja eläinten kanssa? Runsaasti kuvitettu tietoteos esittelee mm. suomalaista haltijaväkeä, muinaisskandinaavien kääpiöitä, antiikin myyttien jumalia sekä runsain mitoin peikkoja, fauneja ja kentaureja.

Luonnonhenkien elämä on kiinnostavaa, ja siksi ne houkuttavat kaikenikäisiä ihmisiä kertomaan yhä uusia tarinoita ja kertomuksia, maalaamaan ja piirtämään yhä uusia kuvia, laatimaan yhä uusia sävelmiä ja näytelmiä sekä tekemään kansanuskon olennoista pelihahmoja. Tietämätön voi luulla kirkonkellojen kuminan karkottaneen kaikki peikot, maahiset, kääpiöt ja jättiläiset ja saattaakin siksi yllättyä metsässä vaeltaessa.

Maan ja metsän muinaisia hallitsijoita -osuudessa tutustutaan Antiikin ajan jumalattariin ja jumaliin, Metsänkuninkaan väkeen sekä Maan jumaliin ja jumalattariin maailman ääriltä. Suomalaisen metsänkuningas Tapion ja hänen monia tehtäviä suorittava haltijaväkensä on aina ollut tärkeä meille kansanuskossa ja kansanperinteessä. Yhtä tuttu on myös Mielikki, metsänkuninkaan vaimo, metsän ehtoisa emäntä.

Metsänhaltijat ovat yleisiä kaikissa pohjoismaisissa metsissä. Ne asuvat muurahaispesissä, puissa tai tiheissä kuusikoissa. Jos metsässä näkee kaksi ristissä olevaa ja toisiaan vasten hankaava puuta, on nähnyt haltijoiden keinun.

Maanhaltijoita-osuudessa keskitytään Metsän hengettäriin ja suojelijoihin. Metsän henkiin läheltä ja kaukaa sekä Maahisten sukukuntaan. Puiden mahti perustuu niiden viisauteen, ne ovat eläneet pitkään ja nähneet paljon. Puut ovat olleet uhripuita, haltioiden asuinsijoja ja ne ovat parantaneet voimallaan.

Hongatar on suomalainen mäntyjen suojelija. Hongattaren huolenpidon alla olevat männyt voivat suhteellisen hyvin.

Kallioiden ja vuorten asukkaita -osuudessa tutustaan Hiisiin ja peikkoihin, Kääpiöihin ja vuorenväkeen ja lopuksi selvitetään Jättiläisten olemusta.

Hiisi edustaa peikon ja jättiläisen välimuotoa. Se on suuri, karvainen, terävähampainen ja pitkähäntäinen olento, joka kävelee raskain askelin. Hiidellä on kunniakas nimi, sillä alun perin hiisi tarkoitti metsää tai metsässä ollutta pyhää palvontapaikkaa.

Trollit ovat perhepeikkoja. Usein perheeseen kuuluu äidin ja isän lisäksi kaksi lasta. Ne asuvat mukavissa kodeissaan vuorien uumenissa, luolissa tai vanhoissa kaivoksissa.

Jättiläiset ovat ihmisen kaltaisia, noin kolmimetrisiä tai jopa niin suuria, että niiden pää hipoo pilviä. Jättiläisiä tunnetaan kaikissa maanosissa. Ne ovat jättäneet itsestään merkkejä muun muassa kallioihin, joihin jättien jaloista on jäänyt painaumia.

Osa kirjan hahmoista ovat vieraita, joista kuulee ensi kerran. Monet hahmot ovat tulleet tutuksi tarustoista. Monilla on myös tärkeä sija kansanperinteessä. Esimerkiksi jättiläiset ovat kunnostautuneet kivikirkkojen rakentajina suomalaisessa kansanperinteessä.

Yksi jättiläisryhmistä on Kalevanpojat eli Kalevinpojat. Viron kansalliseepoksessa Kalevipoegissa he ovat kuninkaan poikia. Suomessa pitkähiuksiset ja vahvat Kalevanpojat muistetaan kahdella tapaa: inhimillisinä, keskiaikaisia kivilinnoja ja -kirkkoja rakentaneina sankareina sekä jättiläisinä, jotka saivat monenlaisia luonnonilmiöitä aikaan.

Kirjan kuvitus on hieman itämaisvaikutteinen ja hahmot hieman peikkomaisia, hirviömäisiä tai leijonakuningasmaisia. Olisin pitänyt enemmän perinteisemmästä kuvituksesta. Muutoin tarina ja kuvitus on toimivia. Kirjan tarinat pohjaavat eri maiden tarustoihin ja kansanuskoon. Maaväen kieli on rikas ja eri maat huomioidessaan monipuolinen. Pidän Hjeltin tavasta tarjota kansanperinnettä. Niin suositussa fantasiagenren kirjallisuudesta tutut hahmot saavat suomenkielisen nimen ja tulevat myös tutummiksi.


Marjut Hjelt & Christer Nuutinen Maanväki. Totta ja tarua
SKS 2014. Arvosteltavaksi kpl. Kiitoksin.