Porvoo ja kirkonmäen tienoot

Porvoon kirkonmäki, pappila, hautausmaa

 

Tehdään kierros keskiaikaiseen kaupunkiin. En tarjoile kahviloita, ruokaa, kojuja, en edes merta.  Unohdetaan raha ja kulinaariset nautinnot, sillä niitä on missä vain. Katsotaan asioita vuosisatojen takaisesta näkökulmasta. Kirkonmäki, Vanha kaupunki, Porvoonjoki ja Vanha Kuninkaantie kuvastavat yhä keskiaikaista kaupunkimaisemaa.

Keskiajan  lopulla kaupungin alue rajoittui kirkkotorin ympäristöön. Jokikatua ja Välikatua pidetään keskiaikaisina. Suuri Rantatie eli Kuninkaantie ylitti joen kirkon länsipuolelta yhdistäen Turun ja Viipurin. Porvoosta oli meritie Tallinnaan ja maa- ja jokireitti Hämeeseen. Suuri Rantatie kohoaa Sillanmäki-nimisenä, jyrkkänä mukulakivenä kirkkotorille.

Tuomiokirkko on ainoa kaupungin keskiaikainen rakennus, mutta sekin on palanut viidesti, joten vain kivimuurit ovat keskiaikaista. Kirkkotorin lounaiskulman Flensborgintörmää pitkin laskeudutaan kohti maallista valtaa Raatihuoneentalolle. Vastaavasti sitä kivutaan ylös kohti hengellisen vallan temppeliä, ja kohdataan ensimmäisenä kirkon eteläfasadin neliapilakomero.

PORVOON KIRKKO JA YKSSARVINEN

KIRKONMÄELLÄ JA KIRKKOTARHAN MUKULAKIVISELLÄ PIHALLA

Kivikirkkoa on edeltänyt useampi puukirkkosukupolvi, joista ensimmäinen rakennettiin 1200-luvun puolivälissä ehkä jo tuolloin nykyiselle paikalle (Hiekkanen 2007). Kirkko kuuluu samaan sarjaan Pernajan, Pyhtään, Sipoon vanhan ja Vantaan Pyhän Laurin kirkkojen kanssa. Monien keskiaikaisten kivikirkkojen kellotapuli sijaitsee erillään kirkosta, mutta Porvoossa sekin mahtuu pihaan. Kirkon ja tapulin vieressä oleva puinen Pikkukirkko palveli suomenkielistä seurakuntaa 1920-luvulle asti, jolloin Porvoossa myös suomi hyväksyttiin viralliseksi kieleksi. (Käytännössä ei ehkä vieläkään kaikilta osin.)

Porvoon piskuinen kirkkotarha on kivimuurin ympäröimä. Selén (1989) kuvaa kirkonmäen soveltuneen huonosti hautausmaaksi ahtaana, kivisenä, epätasaisena, jyrkkärinteisenä ja niukkamultaisena. Kevättulvat huuhtoivat mullan pois arkkujen ympäriltä kuljettaen luita kaduille. Perinteisesti keskiaikaisen kirkon hautausmaa on kirkon yhteydessä, mutta edellä mainituista syistä Porvoon hautausmaa perustettiin jo varhain erillisenä. 

Tapulissa soi Stålhandske vasemmalla ja isokello

 
Kuuliainen sanankuulija menossa kirkonmenoihin sunnuntaina. Minut tunteva tietää heikkouteni punaisiin kissoihin. Tuo oli varsin yrmeä ja itsetietoinen otus, joka käveli kirkon pihalla muiden mukana. Mahdollisesti katin esi-isä on tallentanut tassunjälkensä kirkon lattiaan parvella, mutta minulle ei ole koskaan tuuria että opas olisi ne etsinyt, vaikka näin kerrotaan olevan.

KIRKONTÖRMÄ

 

PAPPILAN PUUTARHASSA, PAPPILAN NIITYLLÄ JA LINNANMÄELLÄ

Tuomiokirkon pappila saattanee sijaita keskiaikaisella paikallaan, sillä vanhimmassa Porvoon säilyneessä kartassa vuodelta 1652 sijainti on suunnilleen sama. Nykyisin se toimii Porvoon ruotsinkielisen seurakunnan pappilana. Pappilan piha on hyvin tylsä, vihreää asfalttia. Pappilan niitty on mielenkiintoinen, sen rinne versoaa rohtosuopayrttiä ja nuokkukohokkia.

  

PORVOONJOKI

PORVOON VANHIN SILTA

 PORVOON VANHOILLA KUJILLA KUN VOSSIKKA VIELÄ KULKI

 LINNANMÄET JA MAARIN MUINAISSATAMA

Keskiaikaisen kaupungin luoteispuolella, Porvoonjoen itärannalla Pappilan vieressä kohoaa Iso Linnamäki, joka 1300-luvulla (mahdollisesti jo 800-luvulla) on toiminut linnavuorena. Hakanpään ym. (2008) mukaan Linnamäeksi (Borgbacken) kutsuttu, kolmisenkymmentä metriä korkea moreeniharjanne sijaitsee jokisuun kapeikossa. Mäen laki on kahden suuren vallihaudan ympäröimä. Linnoitusvarusteet ovat olleet hirsistä. Linnan lisäksi muinaisjäännöskokonaisuuteen kuuluu varhaiseen rautakauteen ajoittuva Pikkulinnanmäen kalmisto. Lönnqvist & Lönnqvist (2009) mainitsevat, että ns. tarhakalmisto ajoittuu ajanlaskumme alkuun. Hautaustapana on käytetty polttamatonta ruumishautausta, ja joissakin haudoissa vainajat oli peitetty tuohilla.

Kirkosta luoteeseen on Maarin (Maren) lahdelma eli Maarin muinaissatama ja Maarinniitty. Vielä 1100-luvulla se oli osa Porvoonjoen leveää suuta ja 1700-luvulla Porvoonjokeen avautuva satamana käytetty lahti. Hitaasti madaltuva ja umpeutuva lahti on kasvillisuudeltaan arvokas.

Maarin muinaissatama ja Iso Linnamäki

Albert Edelfeltin kuuluisa mänty Iso Linnamäellä.

PORVOON NÄSINMÄEN HAUTAUSMAA

Vainajat haudattiin perinteisesti kirkonmäelle, mahtiväki hautaholveihin kirkon lattian alle ja muu väki kirkon ympärille, kunnes kirkkoon hautaaminen kiellettiin. Näsinmäki toimi 1700-luvun alussa ruttoon kuolleiden hautapaikkana ja sotilaiden hautausmaana, mutta Näsinmäen hautausmaa vihittiin vuonna 1789. Hautausmaan luoteislaidan valkoiseksi rapatut Jackarbyn, Stensbölen, Boen ja Drägsbyn kartanoiden hautakappelit ovat seudun säätyläiskulttuurin muistomerkkejä.

LÄNSIRANTA

RUNEBERGIN KOTI