Ljudmila Ulitskaja Vihreän teltan alla

Ljudmila Jevgenjevna Ulitskaja on arvostettu venäläinen kirjailija, joka on kirjoittanut romaaneja ja novelleja. Ulitskaja asui nuoruutensa Moskovassa ja opiskeli Moskovan valtionyliopistossa ja hän asuu nykyisinkin Moskovassa. Ulitskaja on saanut useita venäläisiä ja kansainvälisiä kirjallisuuspalkintoja. Haastatteluissa Ulitskaja puolustaa vähemmistöjen asemaa ja arvostelee Kremlin Ukraina politiikkaa, mutta vähättelee sanomistensa arvoa. Luin aiemmin keväällä tekijältä Iloiset hautajaiset, joka oli erittäin vaikuttava teos ja kiinnostuin sen myötä Ulitskajan tuotannosta. Vihreän teltan alla on Ulitskajan neljäs suomennettu romaani. Teoksen on suomentanut Arja Pikkupeura.

Ulitskaja on sanonut kirjan haastatteluissa, että ei sitä kirjoittaessaan tiennyt kuinka ajankohtaista kirjaa hän oli kirjoittamassa. Vihreän teltan alla on muistokirjoitus ajanjaksolle Stalinin kuolemasta Neuvostoliiton viime vaiheisiin, toisinajattelijoiden eepos ja uskomattomien ihmiskohtaloiden tarina. Nämä ihmiset haki elämän sisällön klassisesta musiikista ja kielletyistä kirjoista, kulttuuriperinnöstä ja taiteesta.

Kaikkitietävä kertoja välittää menneiden aikojen tarinat lukijalle sellaisina, kuin tarinan henkilöt ne elävät kunakin kuvattuna hetkenä eri elämänvaiheissaan. Fragmentaarinen kerronta siirtyilee ajassa ja seuraa kolmen isättömän moskovalaisen nuoren koulupojan elämää. Ilja, Miha ja Sanja ovat luokkakavereita, kaikki kolme hieman syrjittyjä. Kolmikko hitsautuu yhteen uuden opettajan ansiosta.

Kuudennen luokan alkaessa saatiin kaikkien unohtaman venäjänmaikan sijaan uusi luokanvalvoja, kirjallisuudenopettaja Viktor Juljevitš Šengeli.

Ydintarina on Iljan, Mihan ja Sanjan, mutta näiden lisäksi heidän ympärille kehkeytyy lukematon määrä sivupolkuja ja sivuhenkilöitä. Näkisin, että Ulitskaja on ottanut tarkoituksellisesti mukaan isättömyyden teeman, jonka sodat ovat kylväneet. Poikien ohella seurataan joitakin vuosia nuorempien tyttöjen Oljan, Tamaran ja Galjan taivalta 1950-luvun kouluvuosista aikuisiksi.

Ljudmila Ulitskaja piirtää vahvat henkilökuvat kuvaamistaan ihmisistä. Lukija myös ymmärtää, että toisinajattelijat eivät ole selvästi määriteltävissä, vaan keskenään hyvin erilaisia niin käsityksiltään kuin ajatustavoiltaan. Kunkin tekstin sitominen tiettyyn aika-ankkuriin olisi helpottanut lukemista, mutta vuosilukuja on vähän. Lukujen nimet helpottavat lukemista. Ajallisesti teos kattaa aikajakson Josef Stalinin kuolemasta 1953 runoilija Joseph Brodskyn kuolemaan 1996.

Vihreän teltan alla kuvaa elämänmenoa ja sen arkea. Tarinoista ja kokemuksista syntyy ehjä katselmus menneeseen. Teoksessa on valtava määrä viittauksia venäläiseen kirjallisuuteen, joista lukija pystyy omaksumaan vain pienen osan. Kirjassa on valtavasti henkilöhahmoja, aivan kuten Iloisissa hautajaisissakin. Jollain tavalla lukija onnistuu pysymään tapahtumien mukana, sillä nimigalleria pysyy suhteellisen perusmuotoisena. Noin sadan sivun jälkeen lukija saa otteen tarinasta, tutustuu ja tottuu henkilöihin.

Poikakolmikon Iljasta tulee valokuvaaja. Miha päätyy kuuromykkien koulun venäjän kielen ja kirjallisuuden opettajaksi, mutta hän päättää elämänsä kesken. Sanja vaurioittaa sormiaan kouluikäisenä tappelussa, joten hänestä ei tule pianistia, mutta hän päätyy kuitenkin musiikin pariin New Yorkiin opettamaan musiikin teoriaa tunnetussa musiikkikoulussa. Järjestetyn avioliiton kautta hän pääsee muuttamaan pois kotimaastaan.

Debbie oli innoissaan niin Moskovasta, borssista kuin uusista venäläistuttavistaankin. Häntä miellytti neuvostomaassa kaikki paitsi naisen asema.

Debbie O’Haralla on pöyhkeä valkoinen hääpuku. Käsissään hän pitelee Amerikasta tuotua keinokukkakimppua. Valkoiset piikkikorkokengät. Sanjalla on musta vetoketjullinen samettipusakka ja vanhat farkut.

Milloin Miha oli viimeisen kerran poistunut kotoa? Njutan hautajaisiinko? Vai kirkkoon muistopalvelukseen, kun tämän kuolemasta oli tullut neljäkymmentä päivää?

Ljudmila Ulitskajan Vihreän teltan alla on vahva ja ajankohtainen romaani, jopa pelottavan tässä hetkessä elävä kirja. Pidin itse vain hieman enemmän Iloisista hautajaisista, joka oli valtavan hyvä. Haluan lukea ehdottomasti lisää Ulitskajalta. Vihreän teltan alla kertoo kuitenkin myös toivosta, joka ajaa ihmisiä jaksamaan eteenpäin, läpi menetysten, vankiloiden ja väsymisien. Jossain on aina toivoa ja valonsäteitä. Vihreän teltan alla on jokaisen sivunsa arvoinen, se on kirja, jonka ääreen palaa uudestaan.


Ljudmila Ulitskaja Vihreän teltan alla
Siltala 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.

Täällä toisen tähden alla on kirjoittanut hienon esittelyn tästä kirjasta.