Rax Rinnekangas Käyttämättömät tunteet

Rax Rinnekangas on kirjailija, valokuvataiteilija ja elokuvaohjaaja ja julkaissut romaaneja sekä runo-, novelli- ja kolumnikokoelmia. Valokuvataiteen valtionpalkinnon Rinnekangas sai vuonna 1989 ja kirjallisuuden valtionpalkinnon 1992.

Käyttämättömät tunteet on älykäs rakkauskertomus, se on kertomus ainoasta rakkaudesta. Se on kertomus syvistä tunteista, jotka jäävät meillä käyttämättä syystä tai toisesta elämämme aikana ja jotka sen seurauksena jäävät meihin pysyvästi.


Kirjan takakannen mukaan elokuvaohjaajaksi aikova nuori mies lukee kirjailija Albert Camusin Sivullinen-kertomusta ja tutustuu kolmeen, eri kulttuureista kotoisin olevaan naiseen elämänsä eri vaiheissa.


Ensimmäinen nainen lukitsee hänen tunteensa, Adana piipahtaa hetken miehen elämässä. He kohtaavat miehen kotimaassa. Adana jättää psykologisen jalanjäljen miehen elämään. Toinen nainen avaa miehen tunteita. Miten vaikuttaa kolmas nainen, joka muistuttaa traumatisoitunutta miestä ensimmäisestä naisesta odottamattomalla tavalla? Tarinan mies kohtaa rakkautensa, Adanan, sukulaisensa hautajaisissa, hautajaisvieraiden joukossa ja kadottaa samalla hetkellä naisen. Tarinan mies on sivullinen hautajaisissa, isänsä edustaja, sukulaisten näkeminen haudalla ei merkinnyt minulle mitään, koska en ollut koskaan uskonut veren luomaan sukulaissuhteeseen. Hautausmaata ei nimetä, mutta se saattaisi sijaita Helsingissä, mutta yhtä hyvin toisaalla.

Tarinamme mies kiinnitti huomionsa itsensä kaltaiseen yksilöön. Nainen seisoi toisella laidalla luoden katseensa hautausmaan ulkopuolelle. Yhtäkkiä nainen oli poissa.

Hän nyökkäsi ja sanoi: ”En tuntenut sukulaistanne kovin hyvin. Hän tosin auttoi minua, kun tulin tähän maahan. Minulla oli jäänyt käyttämättömiä tunteita häntä kohtaan, joten menin hautajaisiin hyvästelemään hänet.

Ja yhä kutsun noita viikkoja minun ensimmäiseksi elämäkseni, koska verrattuna kaikkeen siihen, mitä Adanalta sain, kaikki elämässäni aiemmin tapahtunut tuntuu minusta yhä täysin merkityksettömältä.

Naisessa asui suru, mutta hän opetti, että hänen äitinsä kansan parissa ei puhuttu vainajista ääneen, jotta vainajat eivät haavoittuisi elävistä eivätkä elävät haavoittuisi vainajista. Suru oli syntynyt tässä vieraassa maassa, miehen maassa. Alusta lähtien mies oli tietoinen, että nainen ei ole pysyvää. Nainen kertoo surun synnyn. Erotessa mies tuntee, ettei hän olisi enää koskaan elämänsä aikana onnellinen.

Ja nyt Adana lausui ääneen sen ehkä olennaisimmin: ”Me afrikkalaiset, joka minäkin olen, vaikka isäni on ranskalainen, kärsimme oman elämämme fyysisesti ja tunteellisesti ja sielullisesti, ja juuri sen vuoksi me tuhoudumme ja kuolemme jokaisessa päivässä, koska tuhoutuminen ja kuoleminen ja uudelleensyntyminen kuuluvat elollisten arkeen ja kaiken kiertokulkuun. Mutte te eurooppalaiset – ja amerikkalaiset, joista valtaosaa, tätä ikuisesti etuoikeutettua esittävää ja etuoikeutetuksi alkanutta luokkaa ja kastia, te eurooppalaiset olette – olette hylänneet elämän kiertokulun kunnioittamisen.”


Tarinan miehen kohtaamat naiset vaikuttavat voimakkaasti mieheen. Ensimmäisen naisen kanssa hän kohtaa unohtumattomat tunteet, toisen kanssa hän kasvattaa perheen ja kolmannen kohtaamansa naisen kanssa hän sulkee ympyrän. Tarina kertoo kolmesta naisesta kuvaamatta kolmea rakkaussuhdetta, rakkaussuhdetta sellaisena kuin sen ymmärtäisimme arjessa. Sen sijaan se ei sulje pois rakkautta. Tarinan kertoja, kohtaamamme mies pohtii myös mahdollisuuttamme vapautua noiden tunteiden täysin ylivoimaiselta tuntuvasta taakasta.

Käyttämättömät tunteet on hienostunut tarina rakkaudesta kulissimaisesti kulkevassa elämässä. Tarina kertoo syyllisyydestä, syyllistämisestä, osallisuudesta syyllisyyteen sekä häpeästä ja osallisuudesta häpeään


Viisi kuukautta tapahtuneen jälkeen mies menee naimisiin naisen kanssa, jonka on tuntenut neljä tuntia ennen avioitumispäätöstä. Clara von Aspenin kanssa hän saa kolme tytärtä. Hän kuvaa myöhemmin, että kun sydämeltään täysin murtunut ja syyllisyyteensä sairastunut mies menee yhtäkkiä naimisiin täysin ventovieraan naisen kanssa, kyseessä on yleensä joko täydellisen hulluuden teko tai kenties jonkin viisauden alku.


Tarinamme mies päätyy vuosien päästä Pohjois-Ranskan maaseudulla uusbarokkiseen linnaan, joka on kansainvälisten taiteilijoiden keskus. Hän oli valinnut tämän kohteen residenssivaihtoehdoista kirjoittaakseen sivullisuuden teemaa käsittelevän elokuvakäsikirjoituksen. Pimeässä illassa villisian lamauttamana hän tunteen käden kosketuksen. Hän kohtaa nuoren naisen, Chloeë Lisa Elgan, joka oli edesmenneen rivisotilaan tytär Ramsayn kaupungista Man-saarelta Irlannin mereltä.

Koska en voi avata juonta, en voi myöskään avata käyttämättömiksi jäävien tunteiden taakkaa tai häpeän tuottamaa syyllisyyttä. Lopussa tarinan mies kulkee kahdella hautausmaalla eri maissa saadakseen hallitsemattomat tunteensa ilmi sekä hyvästelläkseen tunteensa. Hänen on löydettävä sovitus ja anteeksianto sisältään.


Rinnekankaan teksti on älykästä eurooppalaista nykykirjallisuutta, selkeää ja kaunista. Se muistuttaa Peter Handken kaltaista tekstiä. Myös Rinnekankaan keskiössä on sivullisuus Albert Camus'n ja Handken tavoin. Rinnekankaan teksti on helppolukuista, jopa niin, että ajattelin eksyväni siinä tai kulkevani harhaan, että minulta jäisi huomaamatta jotain olennaista. Handkehan leikittelee lukijan kanssa raivostuttavasti jättäen hänet johonkin tienhaaraan ja palaa noutamaan, jos häntä sattuu huvittamaan. Rax Rinnekankaan Käyttämättömät tunteet on hieno kuvaus rakkaudesta.


Rax Rinnekangas Käyttämättömät tunteet

Lurra Editions 2014. Arvostelukappale