Sivut

tiistai 6. toukokuuta 2014

Mansimarjasta punapuolaan – Marjakasvien kulttuurihistoriaa






FT Hannele Klemettilä on kulttuurihistorioitsija, joka on kirjoittanut useita tietokirjoja keskiajan elämästä ja kulttuurista. FT Laura Jaakola on oululainen tutkija ja kasvifysiologian dosentti, joka on erikoistunut marjojen terveysvaikutteisiin yhdisteisiin.

Mansimarjasta punapuolaan kertoo marjakasvien biologiasta, ruokakäytöstä ja kulttuurihistoriasta esihistoriasta nykypäiviin asti. Tuttujen marjojen lisäksi käsitellään vieraammat ja myrkylliset lajit, joilla on ollut tärkeitä rooleja kansanlääkinnässä ja myyteissä. Kirjassa esitetään myös uusinta tutkimustietoa marjojen terveysvaikutuksista. Kirja on painettu harvalla kirjasinkoolla huomattavan paksulle paperille ja kirjaa piristää Riikka Juvosen piirroskuvat. Tahmeat, helposti likaantuvat kannet ovat hieman oudot. Kirja ei ole tarkoitettu tunnistusoppaaksi. Kirjassa on myös mielenkiintoisia ruokareseptejä.


Kirja jakautuu kuuteen osioon. Ensimmäisessä osiossa Marjojen maantiedettä ja typologiaa käsitellään muun muassa marjojen luokittelua ja lisäämistä, kansanomaista nimistöä, luonnonvaraisia marjoja, marjastusta harrastuksena ja ammattina sekä marjoja eläinten ravintona.

Toisessa osiossa Marjat ravintona käsitellään marjaravinnon etuja, säilöntää, marjamuoteja, marjojen kulinariaa, reseptejä ja unohdettuja marjoja.

Kolmannessa osiossa Marjarohdot käsitellään yrttilääkintää, luontaislääkintää, maineikkaita rohtomarjoja, marjojen merkitystä terveydelle, allergioita ja myrkyllisiä marjoja.

Neljännessä osiossa Marjojen esteettinen käyttö käsitellään kauneudenhoitoa, marjakosmetiikkaa, marjakasveja värjäyksessä, kodin ja pihan kaunistajina ja kuvateosten innoittajina.

Viidennessä osassa Myyttien ja metaforien marjat käsitellään kansanuskomuksia, jumaltaruja, symboliikkaa, satuja ym. marjoihin liittyvää.

Kuudennen osion Loppusanoissa puhutaan superfoodista, vähän hyödynnetyistä luonnonvaraisista marjoista, viljellyistä vierasperäisistä marjoista, luonnonvaraisista myrkyllisistä marjoista, vierasperäisistä myrkyllisistä marjoista sekä uhanalaisista, rauhoitetuista luonnonmarjoista Suomessa sekä esitellään taulukot Suomen herkullisista luonnonvaraisista marjoista.


Izaac Walton mansikasta vuonna 1635:

”Epäilemättä Jumala olisi
kyennyt tekemään paremmankin marjan,
mutta epäilemättä hän ei sitä tehnyt.”


Kirjasta selviää muun muassa, että marja tarkoittaa meheväseinäistä hedelmää, joka on kehittynyt emin sikiäimestä eli kasvitieteellisesti marjoja ovat esimerkiksi tomaatti, chili ja viinirypäle, mutta ei mansikka, joka on kukkapohjuksesta kehittynyt epähedelmä. Oikeat marjat jaetaan marjoihin, luumarjoihin ja kerrannaisiin luumarjoihin. Kirjasta selviää myös, että arkikielessä käytetty termi katajanmarja ei ole marja vaan käpy.

Kirjan mielenkiintoisia huomioita on, että ahomansikka oli merkittävä talousmarja vielä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa ja puutarhamansikan viljely levisi peltoviljelyksi vasta 1960-luvulla. Ukkomansikkaa viljeltiin erityisesti maamme lounaisosien kartanoiden ja pappiloiden puutarhoissa. Vadelmaa on kasvatettu Turkulaisissa puutarhoissa jo keskiajalla. Herukoita Suomessa on viljelty 1600-luvulta lähtien.

Noituuden ja taikuuden harrastajien tärkeisiin apuvälineisiin ovat kautta aikojen kuuluneet muuan muassa taikasauvat. Puumateriaalin valinta on sikäli tärkeää, että uskotaan eri puiden antavan sauvoille erilaisia voimia. Marjovista puista taikasauvan aineena käytettiin pihlajaa, jonka voimat kävivät kaikkiin tarkoituksiin. Kirsikkapuusta tehtyjä sauvoja hyödynnettiin eritoten rakkausmagiassa ja ennustamisessa, orapihlajasauvoja taas hedelmällisyyttä ja onnea tuovassa magiassa. Seljasta tehtyjä sauvoja käytettiin karkotukseen, suojeluun, terveyden ja vaurauden ja unien hallintaan, katajaisia sauvoja puolestaan tavoiteltaessa turvaa, rakkautta, terveyttä ja suojaa varkaudelta.

Mansimarjasta punapuolaan – Marjakasvien kulttuurihistoriaa on kokonaisvaltainen esitys marjoista. Meillä on runsaasti marjakirjoja, etenkin luonnonmarjoistamme. Tällaista marjojen kulttuurihistoriaan pohjautuvaa ja nykytutkimuksen huomioivaa marjakirjaa meillä ei ole ennen ollut. Olen lukenut useita Hannele Klemettilän kirjoja ja pidän niiden uusiutuvista ja vaihtuvista aihepiireistä sekä laaja-alaisesta katsontatavasta - meillä ja muualla. Tämä on erittäin antoisa ja upea kirja.


Hannele Klemettilä & Laura Jaakola
Mansimarjasta punapuolaan – Marjakasvien kulttuurihistoriaa
Maahenki 2011. Arvostelukappale.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta minua kommentilla!