Michèle Lesbre Punainen sohva

Michèle Lesbre on ranskalainen nykykirjailija, joka on julkaissut kymmenen teosta.  Punainen sohva on pienoisromaani ja kirjailijan ensimmäinen suomennettu romaani. Alkuperäinen teos Le Canape rouge ilmestyi vuonna 2007. Kirjan myyttinen matkateema kulkee Pariisista Moskovaan ja sitten Siperiaan kiskoja pitkin. En avaa tarinaa, mitä on matkan määränpäässä tai paluussa. Teos kertoo suuresta rakkaudesta, kohtaamisesta, matkustamisesta ja illuusioista. Lukija kulkee kohtaamisesta toiseen, kohtaamiset tapahtuvat eri tasoilla. Ne voidaan hyväksyä jälkikäteenkin. Hajanaiset tarinat punoutuvat ehjäksi kokonaisuudeksi. Tähän sivumäärään mahtuu syvälle pureutuva kertomus rakkaudesta. Olisin halunnut matkata sata sivua enemmän Siperian rataa, olisin halunnut lukea Pariisista saman verran lisää.

 Ranskalainen Anne  matkustaa Transiberian junalla Moskovasta Irkutskiin rakastettunsa perässä seuranaan Jankélévitch ja Dostojevski.  Miehen perässä, jonka hän kadotti elämästään. Matkatessaan hän taltioi ikkunan läpi tuokiokuvia niin näkemästään kuin kohtaamistaan ihmisistä, aivan kuten hän taltioi mieleensä miehen sytyttämässä tupakkaa. Vaihtuvia maisemia, asemia: Kirov, Jekaterinburg, Novosibirsk, hylättyjä tehtaita, identtisiä datshoja, baabuska matkalla jonnekin. Anne muistelee miestään, kuinka Gyl lähti ilman häntä Baikal-järven rannalle tehdäkseen teatteria yhteisten vuosien jälkeen. Anne muistelee, kuinka eräänä marraskuun aamuna kolmekymmentä vuotta aiemmin Gyl oli saattanut hänet sairaalaan. Kuuden kuukauden ajan kulkivat kirjeet ja sitten lakkasivat. Ja nyt hän kuiskaa, sellainen mies hän on. Punainen sova on matkakirja, mutta lukija ei odota mitään perillä.

 En suinkaan juossut pelkästään vanhan rakkauden perässä, vaan tunsin, että tuo rakkaus edusti kaikkia niitä rakkauksia, niin kuin se sisältäisi ne kaikki, monikossa ja yksikössä yhtä aikaa.

 Anne matkustaa fyysisesti itään, mutta ajatuksissaan hän palaa kotitalonsa portaikkoon, naapurinsa luo. Clémence Barrot on naapurin vanha rouva ja ystävä, jonka luona Anne käy kertomassa historian rohkeista naisista ja lukemassa kirjoja. Clémence Barrot on kuvaus vanhenemisesta ja elämän odotuksesta. Anne muistaa vanhan rouvan istumassa punaisella sohvalla valokuva vieressään. Valokuva on kätketty sohvan istuimen ja selkänojan väliin. Paulin ja Clémencen valokuva on otettu eräänä sunnuntaina Seinen rantakadulla, Bourbonin rantalaiturilla vuonna 1943. Kymmenen päivää myöhemmin Paul teloitettiin. Clémence  koki Stalinin koskeneen hänen elämäänsä. Tuo valokuva oli kätketty vain todellisuudessa ja todellisuus on merkityksetön. Todellisuutta ovat muistot, haalenevat muistot. Kuka Paul? Vanheneva muisti on unohtava ja armollinen tai sitten ei.

 Kaupungissa tapahtuvat myllerrykset eivät näyttäneet vaikuttavan häneen, eihän hän edes nähnyt niitä, koska ei enää tehnyt kävelyretkiään, eikä myöskään tuntunut välittävän mitä hänelle niistä kerrottiin. Hänen todellinen Pariisinsa oli se, minkä hän oli kokenut nuoruudessaan, eikä mikään voinut sitä tuhota.

Junassa Anne kohtaa Igorin, muukalaisen tämän asettautuessa vastapäiselle makuupaikalle. Hän kohtasi Igorin käytävässä tämän tuijottamassa yötä. Anne saa elekielin viestittynä keiton lahjana pöytäänsä. Kun ei ole sanoja. Viimeisenä yönä juna pysähtyy ja Igor katoaa kokin kera. Koska olemme Siperian radalla, jää vain kysymyksiä, kuka katoaa mihinkin, kaikki eivät kulje huvimatkalaisina.

 Oliko hän edes käynyt Moskovassa? Oliko hän ylittänyt Punaisen torin? Kuinka jakaa mitään hänen kanssaan, kun minä olin vain läpikulkumatkalla ja hän kantoi ruumiissaan koko maansa historiaa.

...

Vielä ajattelen, että hän todella oli minulle opas, vaitelias enkeli. Ettekö tekin ole joskus  törmännyt ihmisiin, jotka tuntuvat eksyneen teidän elämänreitillenne niin tyrmistyttävän ilmeisesti, että koko olemassaolonne järkkyy?

Ajatuksissaan Anne palaa Camille Claudelin elämään ohittaessaan rakennuksen Quai de Bourbonilla, jossa tämä oli asunut. Claudelin elämään mahtui liikaa tuskaa ja yksinäisyyttä.

Tämä on yksi elämäni hienoimpia lukukokemuksia..
Michèle Lesbre Punainen sohva
Lurra Editions 2014. Arvostelukappale. Kiitoksin.