Sivut

torstai 13. helmikuuta 2014

Nora Surojegin & Pirkko-Liisa Surojegin Pikkupöllö


Löysin tämän viehättävän kirjan Leena Lumen blogista.  Sen luminen kansi on lumoava. Minun oli pakko saada se lainaan ja sitten omaksi.

Pikkupöllö kertoo tarinan, miksi jokainen meistä on hyvä juuri sellaisena kuin on.  Siinä on varmasti hyvä opetus meille kaikille.

 Pikkupöllö ja sen sisaret tutustuvat pesäkolon ulkopuoliseen maailmaan. Kun äitipöllö saa aamulla katraansa nukkumaan yöllisen temmellyksen jälkeen, niin pikkupöllö epäröi. Pikkupöllön minäkuva ja identiteetti on haussa. Hän näkee alhaalla maassa aikaisen lumikellon,  hän ihastelee valkoista,  pitkäkorvaista maapöllöä. Tuollainen olisi kiva olla. Hän laskeutuu varovasti maahaan. Siellä näyttää kummalliselle. Puut näyttävät korkeammille. Hän puhuttaa jänistä, mutta ei saa kannustusta pitkäkorvaiseksi maapöllöksi. Jänis ottaa loikan, kun pikkupöllö uppoaa lumeen. Hänestä ei taida olla pitkäkorvaiseksi maapöllöksi. Eikä jäniksen tarjoamat oksan silmutkaan olleet maistuvia.

Metsässä se kohtaa seuraavaksi jättimäisen karvaseinän. Nyt hän halusi karvakynsipöllöksi. Talviunilta herännyt karhu oli äreä pienelle maassa pomppivalle piipittäjälle. Pikkupöllö kehui kynsiään, mutta masentui karhun kynsien ollessa lähes pikkupöllön kokoiset. Karhun tassun jälkeen se mahtui seisomaan. Äreä karhu antoi tassulla ilmalennon, jolloin pikkulento mätkähti maahan. Hänestä oli hölmö ajatuskin, että tuhlaisi talven nukkumiseen. 

Seuraavaksi sen huomio kiinnittyi ylhäältä männyn oksistosta kuuluvaan ääneen.  Pikkupöllö näki ruskeanharmaan otuksen, jolla oli upea, pörröinen häntä. Nyt pikkupöllö halusikin hyppiväksi häntäpöllöksi. Pikkupöllö kiipesi oravan luo ja katseli, kuinka ketterästi orava taiteli oksalta toiselle. Pikkupöllö päätyi, että siitä ei olisi tuoksikaan.

Mietteissään pikkupöllö havahtui tummaan ja hiljaiseen metsään. Äitipöllö saapui viereen lohduttamaan surullista pikkupöllöä, josta ei ollut jäniksen loikkiin, talven nukkuvaksi karhuksi tai oravaksi ilman upeaa häntä.  Kultaseni sinulla on siivet.  Pöllöt osaavat lentää. Äitipöllö levitti upeat siipensä. Pikkupöllö kokeili siipiään ja ymmärsi olevansa tavallinen pöllö, eikä sen pitänytkään olla muuta.  Tuon ymmärtäminen tekisi elämästä monesti paljon helpomman.

Nora Surojegin & Pirkko-Liisa Surojegin Pikkupöllö  Minerva 2013

1 kommentti:

  1. Ulla, tämä kirja on niin suloinen kuvineen, teksteineen. Ja silti tähän liittyy elämää suurempi kysymys: Saada olla vain oma itsensä.Riittää itsenään.

    VastaaPoista

Ilahduta minua kommentilla!