Sivut

maanantai 30. toukokuuta 2016

Sylvia Plath Lasikellon alla



Sylvia Plath Lasikellon alla
Alkuteos The Bell Jar (1963)
Suomentaja Mirja Rutanen
Otava 1975. Kotikirjasto



Lasikellon alla on runoilija Sylvia Plathin (1932–1963) ainoa romaani. Teosta pidetään ainakin jonkin verran autofiktiivisenä. Teos on vaikuttava kuvaus herkän ja kunnianhimoisen nuoren ihmisen suhtautumisesta elämään, ihmisiin ja omaan itseensä.

Luin Lasikellon alla joskus lukioaikanani ensimmäisen kerran. On huikea kokemus tarttua ikoniseen teokseen, jonka lukee eri näkökulmasta kuin aiemmin. Hankin äskettäin omaksi myös elokuvan Sylvia.  Elokuva on kaunis ja koskettava. Sylvian päärooleissa nähdään Gwyneth Paltrow ja Daniel Craig. Olen nähnyt myös elokuvan Lasikellon alla VHS-vuokrakasetilta. Elokuvan nimeä en muista varmuudella. Elokuva lienee valmistunut 1979. Sen musiikki oli sellainen, että se ei ikinä katoa mielestä, sillä tuulikellon / soittimen helinä on siinä maaginen. Haluaisin nähdä tuon elokuvan uudelleen ja omistaakin sen.

Olen tutumpi Plathin runojen suhteen, mutta en uskaltaisi esitellä niitä blogissani. Plathin omasta tuotannosta minulla on runojen lisäksi Sylvia Plathin Päiväkirjat sekä tekstikokoelma Paniikki-Johnny ja Uniraamattu, mutta kummankin lukeminen on kesken. Plathin puolison, Ted Hughesin, Syntymäpäiväkirjeet hankin vasta äskettäin omaksi. Seuraava lainaus oli pakollinen valinta:


Kasvitiede oli hauskaa, sillä minusta oli ihanaa leikellä lehtiä ja katsella niitä mikroskoopissa ja piirtää kaavakuvia leipähomeesta ja oudonnäköisestä, sydämenmuotoisesta lehdestä, joka kuuluu sananjalan sukupolven vuorotteluun. Se tuntuu jotenkin niin todelliselta.
Se päivä, jona menin fysiikan luennolle oli kuin kuolema.


Lasikellon alla tapahtumat alkavat kesällä 1953, jolloin massachusettilainen Esther Greenwood saa kuukauden stipendin New Yorkiin.  Hän pääsee harjoittelijaksi erääseen aikakausilehteen 12 muun tytön kanssa. Tytöt tekevät töitä ja käyvät ilmaiseksi balettiesityksissä, muotinäytöksissä ja muotisalongeissa. Esther on 19-vuotias nuori ja kokematon nainen, joka pääsee suurkaupungin outoon humuun ja ylelliseen elämään.  Hänen pitäisi olla ikionnellinen, mutta Esther tuntee itsensä hiljaiseksi ja pohjattoman tyhjäksi, sillä muut tytöt ovat niin erilaisia. Asuntolakulttuuri on hierarkkinen tyttöjen kesken.


Tuollaiset tytöt tekevät minut sairaaksi. Olen niin kateellinen, etten saa suustani sanaa. Minä olin yhdeksäntoista, enkä ollut koskaan ollut Uuden Englannin ulkopuolella tätä New Yorkin matkaa lukuun ottamatta. Tämä oli minun ensimmäinen suuri mahdollisuuteni, mutta siinä minä nyt istuin tuoliini vaipuneena ja annoin kaiken tuon valua hiekkana sormieni välistä.


Viimeisinä päivinä Estherin on koko ajan yhä vaikeampi päättää tehdä mitään. Lähdön koittaessa hän on miltei voimaton pakkaamaan. Palatessa Bostonin esikaupungin arkeen hänen  ote arkeen kirpoaa. Itsemurhayrityksen jälkeen alkaa matka sairaalan arkeen ja sähköhoitoihin.  Äiti vie tyttärensä tohtori Gordonin vastaanotolle, mutta muutaman käynnin jälkeen tämä ottaa tytön sisään yksityissairaalaansa Waltoniin. Kirjan teemoja ovat masennus, mielisairaalakuvaukset sekä seksuaalisuuden kenttä eri tavoin.


Hetken ajan ajattelin, että se oli juuri samanlainen kuin seurusteluhuone eräässä täysihoitolassa, jossa kerran kävin eräällä saarella jossakin Mainen rannikolla. Ranskalaiset ikkunat päästivät sisään häikäisevän valkoista valoa, suuri piano täytti huoneen takanurkan, ja kesäpukuisia ihmisiä istui pelipöytien ääressä ja huojuvissa korinojatuoleissa, joita niin usein tapaa halvemmissa rantalomapaikoissa.
Sitten huomasin, että yksikään noista ihmisistä ei liikkunut. 


Isän varhainen menetys vaikuttaa Estherin elämässä. Äiti piti lapsia liian nuorina hautajaisiin. Niin Plathille itselleen kuin Estherille isän menetys on yhteinen kokemus. New Yorkista paluuseen sisältyy myös pettymys, kun äiti kertoo kotimatkalla, että Esther ei päässyt haluamalleen kirjoituskurssille.

Teosta pidetään autofiktiivisena, koska kirjailijan oma elämä kulki osin samoja ratoja. En oikeastaan halua kertoa tästä teoksesta enempää.  Raotan kuitenkin hieman Plathin elämää tässä yhteydessä. Se, mitä tapahtui Sylvian omassa elämässä, kertautui myös myöhemmin tulevassa ajassa.  Sylvia toipui omasta masennuksesta, matkusti Englantiin, rakastui, avioitui ja sai kaksi lasta Ted Hughesin kanssa. Elokuvassa Sylvia on kohtaus, jossa Plath ja Hughes tutustuvat Assia ja David Wevilliin vuonna 1961 etsiessään alivuokralaisia Lontoon asuntoon. Myöhemmin alivuokralaiset kävivät Plathin ja Huhgesin luona Devonissa vierailulla. Plathin suhde puolisoon oli ongelmallinen, sillä Hughes menestyi runoilijana ja Plath painiskeli perinteisten roolien, masennuksen ja kirjoittamisen välillä. Aikanaan sitten myös Tedin rakastaja Assia Wevill luopui elämästään vuonna 1969. Itsensä lisäksi Assia vei mukanaan pariskunnan nelivuotiaan tyttären, kun Sylvia puolestaan säästi lapset. Myös Sylvian poika ajautui itsemurhaan aikuisena.

Plathin elämäkerroissa korostuvat samat teemat kuin kirjassa Lasikellon alla. Teemoja ovat nuoruus, nuoruuden seurustelut, suosiosta kilpailu, seksuaaliset suhteet ja niiden lait sekä 1950-luvun amerikkalainen yhteiskunta.

Niinpä aloin ajatella, että ehkä naimisissa oleminen ja lasten saaminen merkitsi jonkinlaista aivopesua, jonka jälkeen nainen eli tylsänä ja tunnottomana kuin orja jossakin yksityisessä totalitäärisessä valtiossa.


Suosittelen lukemaan kirjan alkuteoksen suomennoksen sijaan. Tunnetko teoksen Meg Wolitzer Kuulen sisareni kutsuvan? Kirjassa on keskeisesti esillä niin Anne Sexton kuin Sylvia Plath. Olen blogannut kirjan täällä. Olen tehnyt joskus oman kirjakaanonin kirjoista eli listannut 10 tärkeintä kirjaa. Taidehistoriassa listasimme samalla tavalla taideteoksia. Se ei ole mahdotonta, mutta vaatii paneutumista. Oma kirjallisuuteni kymmenikkö on pysynyt miltei samana jostain parikymppisestä lähtien. Tuo Wolitzerin kirja mahtuu tuohon joukkoon.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

New To You Reading Challenge

New To You Reading Challenge
1.6.–31.12.2016


New To You Reading Challenge
 
Tämän lukuhaasteen ei ole tarkoitus lisätä kenenkään suorituspaineita. Tarkoituksena on löytää itselle lukematon kirja omasta kirjahyllystä tai kirjastosta. Ja voihan tuntematon teos olla myös a-kappale. Esimerkiksi Savukeitaan tarjonta on runsaudensarvi tähän tarkoitukseen.

Tässä haasteessa luet vain itsellesi. Bongaat uuden elämänpinnan. Keskityn itse kesällä tähän teemaan, jossa luen minulle outojen kirjailijoiden kirjoja. Kirjailija saattaa olla kuka tahansa, jota minä en tunne tai jota sinä et tunne. Minä en ole näiltä aiemmin blogannut tai en ole tiennyt kirjailijasta tätä ennen tai nimi on jäänyt vain nimeksi. Joihinkin olen jopa niminä havahtunut vasta nyt. Lisäsin Plathin tarkoituksella. Luin lukioaikana ensimmäisen Plathin, mutta häneen liittyvät kirjallisuus on jäänyt liian vähälle.

Kesäkirjat

Tärkeintä on löytämisen ilo, kun kaivat esiin tomuttuneen helmen. Ajattele vain itseäsi. 

Lisäsin blogiini tunnisteet ja niiden myötä havahduin tiettyjen tunnisteiden kaipaavan lisää kirjoja.

Lähdetkö mukaan haasteeseen? Listaa blogisi kommenttiosioon. Suoritussaika on 1.6.–31.12.2016.  Osallistuneiden kesken arvon muutaman syksyn uutuuden. Luettujen määrällä ei ole merkitystä.

En pidä nimettömistä kasvikuvista, joten taustalla on ukonhattuvaahtera eli Acer japonicum 'Aconitifoilum'

Mukana

Riitta Kirja vieköön

Jenni Sivu sivulta 

Jassu Hurja Hassu Lukija 

Mari Mari A:n kirjablogi

MarikaOksa Oksan hyllyltä

Elegia Kartanon kruunaamaton lukija 

Aletheia Kirjoihin kadonnut

Kaisa V Kirja hyllyssä