Sivut

perjantai 20. syyskuuta 2013

Susan Fletcherin Noidan rippi



Susan Fletcherin Noidan ripin näyttämönä on Skotlanti, Glencoen verilöyly vuonna 1692 ja noitavainot.

Tarina on kaksiääninen eli siinä vuorottelevat Corragin kertomus ja Leslien kirjeet vaimolle Irlantiin. Corragin äiti poltetaan noitana roviolla. Corrag viruu verissään vankityrmässä tukka takkuisena ja kahleissa.

Noita, portto, akka, pirun morsian, ämmänpiru, niitä hän on kuullut elämänsä. Tuomionsa täytäntöönpanoa odottaessaan kylään saapuu irlantilainen, jakobiitti, Charles Leslie, jolla on omat salaiset syynsä selvittää verilöylyn syylliset. Hän käy tapahtumia läpi silminnäkijän, Corragin kanssa, mutta kuullakseen haluamansa, hänen on kuunneltava Corraigin oma tarina. Kirkonmies kokee syvää vastenmielisyyttä vankityrmän asukkia. Charles Leslie kirjoittaa vaimolleen Janelle kirjeitä ja purkaa niissä tuntojaan. Kirjeenvaihto avaa lukijalle Leslien elämää, hän yrittää etsiä niissä lohdutuksen sanoja menetetyn lapsen takia. Vähitellen Corragin ja Leslien välille kehittyy syvä ystävyys.

Rohtokasveilla on vankka sija kirjassa. Rohdoskasvit ja noita - siinä yhdistelmä. Totta kai kasvit lumosivat minua. Kirjan luvut on nimetty kasvien mukaan, kuten likusteri, pioni, raunioyrtti, vuokko, maahumala, tervaleppä, noidanlukko, mustaselja, viikuna, kuntio, ruusu, lutukka, minttu, persikka, akankaali, lummekasvit, mustakoiso, talvio, sydänmaite ja hanhikki. Kasvien englanninkielinen nimi olisi saanut seurata suluissa. Corragin äiti opetti tyttärelleen taidon parantaa kasveilla, joten Corraig tuntee voimalliset kasvit ja taitaa parantamisen Hän tuntee mm. leskenlehden, mintun, liperin, fenkolin, raunioyrtin ja salvian.

Corraig kertoo tarinaansa ja kuvaa elämänsä pieniä ilon hetkiä, yhteyttään luontoon, rakkauttaan tammansa ja tamman lempeän kuolema.

Corraig kertoo pitävänsä lumesta. Hän kertoo syntyneensä kirpeässä, routaisessa joulukuussa, kun kirkkoväki veisasi hampaat kalisten kolmesta viisaasta miehestä ja tähdestä. Corraigin äiti opetti, että syntymän hetkellä vallitseva sää jää omaksi -- se on vallitseva sen ihmisen sää koko loppuelämän. Mikä sinun sääsi on? Minun on maaliskuun ja huhtikuun vaihde, kevään alku.

Ja jollei muuta, herra Leslie, niin tämä totuus on ainakin varma - että ihmisen elämästä jää aina merkkejä. Lapsia, tarinoita, lausahduksia. Paikkoja, joille hän antoi nimen. Jälkiä, jotka hän jätti maahan tai kaarnaan.

Noidan rippi on tavattoman upea kirja, sen tekstin kauneus korvaa tapahtumien karuuden. Kirja on luettava hyppimättä, rauhallisesti edeten. Loppua kohden jaksaa uskoa ihmeisiin.

Tositapahtumiin perustuva Noidan rippi on Susan Fletcherin kolmas romaani. Kirjan epilogi kertoo, että toukokuussa 1692, kolme kuukautta verilöylyn jälkeen, Edinburgissa ilmestyi Pamfletti nimeltä " A Letter From a Gentleman in Scotland". Siinä kuvattiin Glencoen surmia sekä sotilaiden että pelastuneiden näkökulmasta. Se julkaistiin nimettömänä, mutta tekijäksi on nimetty Charles Leslie.

Fletcherin aiemmin suomennetut romaanit ovat Irlantilainen tyttö ja Meriharakat. Kirjan alkuperäinen nimi on Corraig, mutta pidän enemmän suomenkielisestä nimestä. Pidän Fletcherin kirjoista, erityisesti Noidan ripistä ja Irlantilaisesta tytöstä.

Susan Fletcherin Noidan rippi
Alkuperäisteos Corrag
Suomentaja Jonna Joskitt
Otava 2011. Kotikirjasto.